Hengissä ollaan...

On tainnu olla pisin päivitystauko ikinä. Ja syystä että, harrastusrintamalla on ollu hiljasta, töitä on siunaantunu kohtuullisen reilusti ja "koulu" on vieny oman aikansa.
Mutta nyt on taas harrastustoiminta saanut uutta puhtia, kun marraskuun alusta saatiin käyttöön vanha tuttu lämmin reenitila. Ihan huippua, kun pääsee taas reenailemaan ihan suunnitelman kanssa keleistä välittämättä ja koiratki ovat olleet aika iloisia tuttuun halliin pääsystä.

 Kun ekan kerran hallille mentiin, Manta huusi ja hyppi tasajalkaa eteisestä halliin ja takasi, en todellakaan raskinu vaatia siltä mennään yhessä-asennetta. Jotain vireestä kertoo se, kun otettiin heti alkuun ruutu.  No menihän se sinne ja pysähys oli tosi nätti, MUTTA olin jättäny noutokapulan sinne 10 metrin päähän ja näin selvästi, mitä pieni adhdbc pienessä päässään mietti: "Ei jumatsuikka, sanoko äiskä sittenki hae ja tää meni ruutuun ja kapula on tuolla joten sinne ja täysiä!!!!!" Olihan se sen verran hyvä mutkankauttanouto, että kun hihitykseltä tokenin, pakkohan semmosesta oli koira palkita. Eikö se tärkeintä oo se tekemisen riemu ;)
Moppi on myös ollut ihan liekeissä, kisahaaveet nostelee taas päätään mutta pysytään päätöksessä ja reenaillaan ihan vaan omaksi iloksi.

Toissa viikonloppuna päästiin Mantan kanssa ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen ohjattuihin reeneihin ja tekipä hyvää kävästä tokoilemassa Tarjan tiukassa syynissä. Ongelmanahan meille on nyt tullut hyppynoudon palautus, poispäinhyppy sujuu, mutta kun tullaan minua kohti kapula suussa, järki häviää ja ponnistus alkaa n.7 metriä ennen hyppyä. Joskus se onnistuu, joskus ei ja haluaisin, että minun ei tarvi enää ikinä kuunnella sitä rytinää, mikä syntyy kun 20 kg tiukkaa lihaa rysähtää hypyn päälle. Idiootti minä, kun en oo tätä tajunnu, otetaan tokohyppy mukaan hyppytekniikkareeneihin ja alotetaan mahollisimman pienellä kapulalla. Ja toivotaan, että tästä on apua.
Kaukoissa seiso-istu vaihdot tarviivat vielä  jumppaa, että saadaan niistä puhtaat, muut sujuvat kuulemma hyvin. Ja matkaa pitää alkaa pidentämään.
Ruutu meni hienosti, minun on vaan sanottava pysähtymiskäsky riittävän ajoissa, koska vauhti on niin kova.
Jäi kyllä niin hyvä mieli näistä reeneistä, muutama luoksetulon pysähys otettiin vielä lopuksi ja on se tuo eläin vaan aika mieletön, jos me ei sinne voittajaan ikinä päästä niin siitä saa syyttää ihan täysin vain koiran omistajaa.

Ja niin kuin aina, ei se reissu taaskaan ongelmitta sujunut...  "Tee U-käännös jos mahdollista" taisi kuulua navigaattorista muutamaan otteeseen, kotimatkalla tunnettiin ihtemme ihan vilimitähiksi kun salamavalo tienpientareella välähti peräti kahteen otteeseen (onneksi kerettiin hymyillä nätisti ja eipähän tarvi miettiä mihin veronpalautukset laitetaan) ja kotona näläkä oli jo kohtuullinen, kun eräässä nimeltä mainitsemattomassa paikassa tilattu pizza ei koskaan ikinä pöytään saapunut.

Keleihin ei oo tarvinnu tänä syksynä kyllästyä ja Moppi repukka on saanu kärsiä siitä ihan koko rahan eestä, välillä on ollut lunta niin paljon ettei trinsessiä voi kuvitellakkaan otavansa mehtälenkille mukaan ja sitte taas tulee vettä taivaan täydeltä -silloin JOUTUU lähtemään mukaan mutta siitä on nautinto kaukana. Tässä yhtenä aamuna oltiin lähössä lenkille, Manta ootteli jo ovella kun menin ettimään Moppia ja siellä se nukku sängyssä peiton mutkassa. Ehotin lenkille lähtöä ja aloin jo lopussaan nostamaan sen pois sieltä, mutta siinä vaiheessa puudeli heittäyty selälleen sen näkösenä että "jos pikkusen sieltä kikkelin juuresta rapsuttasit niin oisin onnellinen". En rapsuttanu, Moppi jäi kotiin ja Manta otti kaiken ilon irti laatuajasta ihan kaksistaan.

Aina tähän asti oon ollu niin onnellinen tuosta meidän takametästä ja pihasta ylipäätään, koirat kun voi huoletta löysätä sinne irti. Mutta nyt sitte tästä lähin ainaki ilta- ja aamupissit pimeän aikaan hoidellaan hihnassa, ne vois ne tyypit jotka susien metsästystä vastustavat tulla joskus käväsemään täällä meillä päin kattomassa, onko tämä touhu terveelle luontokappaleelle normaalia käytöstä. Me asutaan kuitenki kohtuullisen tiheästi asutulla asuinalueella ja nyt niitä jälkiä, jätöksiä ja ite elikoitakin on nähty tuossa ihan lähellä. Missähän vaiheessa tähän hommaan saadaan joku järki?

Ja vielä yksi selitys lisää sille, miksi päivitykset on viime aikoina vähiin jääneet: syksy, pimeä, kynttilät  ja sohvan nurkassa kytjöttäminen kutimen kanssa. Niin parasta.

Ja Jouluki on tulossa, ens viikonloppuna alan laittamaan kotia joulukuntoon ja varmaan sitä lanttulaatikkoakin pitää jokunen koesatsi tehä... Maha huutaa taas hoosiannaa, mutta kyllä sen kerran vuodessa kestää :)