Ja kas kummaa, melkeen eksyttiin heti alkumatkasta... Saaran pihalta oli aikomus kurvasta suoraan viitostielle, mutta ei ollu ihan kuskilla suunnat hallussa, kun ensimmäinen U-käännös tehtiin jo kotikylällä... Enkä voi syyttää ees navigaattoria, kun semmosta meillä ei mukana tällä kertaa ollu. "Kuusamo on niin pieni paikka, että kyllä me siellä osataan suunnistaa".
Tai sitte ei. Jokunen U-käännös tarvi tekasta siinä Kuusamon keskustassakin, ennenku löydettiin sisäänkäynti parkkihalliin, missä koulutus pidettiin.
Ja olihan se taas niin opettavainen päivä, niin paljo oppi muita seuraamalla. Mantan kans päällimmäisenä jäi mieleen ne kirotut vasemmalle käännökset, Manta kuulemma lusmuilee niissä ja saatiinhan se takapääkin mukaan kun oikein viilattiin. Ruutu oli oikeen näpäkkä, pihalla päästiin kokeilemaan sitä pitkällä matkalla ja hyvällä mallilla oli. Sinä päivänä ;) Ohjattuakin kokeiltiin pitkästä aikaa ja siinäkään ei isompia ongelmia tullu, hyvin pysähty ja haki oikean kapulan. Itellä pitää vaan lisätä merkillä oloon viivettä ja vaatia koiralta oikea asento = rintamasuunta minuun päin.
Ihan loppuun asti ei keretty paikanpäällä olla, kun piti ehtiä vielä kauppaan ja koirillakin oli ollu jo ihan pirun pitkä päivä.
Niimpä me sitte suunnattiin kaupan kautta mökille, ajo-ohjeet oli tosi selvät ja kukapa sitä suoralla tiellä eksysi. Muut kuin me. Jokunen U-käännös, melkein kiinnijääminen jonkun mökin pihalle (onneksi mökin haltija oli oikein ystävällismielinen ja avulias) ja soitto mökin vuokraajalle tarvittiin, ennen kuin perille löydettiin. Oikeenki oli mukavalla paikalla paikalla mökki ja siistikin vielä, mutta pikkusen rupesi nälkäsiä matkalaisia ahistamaan, kun ei uunia löydetty koko taloudesta. Van ei siinä mittään, takka löyty ja koirien lenkityksen jälkeen Saara viritteli tulet ja eiku patongit paistumaan. Ja hyvää oli!
Eikait siinä siinä sitte sen kummempie, syötiin, saunottiin, juoruttiin joutavia ja nautittiin jouten olosta = niin parasta!
Niin ja mökin seinältä löyty ahman nahka. Tosin ei me ihan varmoja olla, oliko se ahma, mutta ei se ainakaan orava ollu. Ja siitäkös se riemu repesi koirien keskuudessa. Moppi ja Tilta haistelivat sitä kaukaa ja pikkusen (aika paljon) pelotti, mutta Manta the karhukoira oli sitä mieltä että kohde on eliminoitava välittömästi.
Vaikka ilta pikkusen venähtikin, herättiin sunnuntaina hyvissä ajoin ja nautiskeltiin aamukaffet ihan kaikessa rauhassa. Yö sujui rauhallisesti, vissiin olivat koiratki sen verran väsyneitä, että malttoivat nukkua, vaikka kaikki neljä nukkuivat samassa huoneessa. Yöllä tosin heräsin siihen kun kainalosta kuului murinaa ja kun silmät avasin, näkyi vaan kikkarakarvainen koiran persus. Ilmeisesti Amo halusi testata, ottaako Manta hänet samaan sänkyyn nukkumaan, ei ottanu.
Mökin siivouksen ja koirien lenkityksen jälkeen suunnattiin kuonot kohti Kuusamon keskustaa. Mantan kanssa viilailtiin sivuaskelia ja tunnaria, hyviä vinkkejä saatiin molempiin! Tuo tunnari on kyllä meille niin hankala, kotona se sen osaa ja nykyään aika hienosti omalla hallilla, mutta vieraissa paikoissa kierrokset nousee ja nenän käyttö unohetaan kokonaan. Mutta ei kai se auta ku vaan reenata!
Pakollisen reissupizzan jälkeen lähettiin ajelemaan kotia kohti ja olihan se kyllä taas niin ihana viikonloppu, että ei malttais oottaa seuraavaa.
Kiitokset Saara, Kaija ja maailman parhaimmat reissukoirat sekä Heli ja Kuusamon koiraimmeiset! Sen verran mukavata sakkia siellä on, että jos vaan suinkin aikatauluja saadaan soviteltua, niin sinne suunnataan tokoilemaan vielä toistekkin!
Moppi ei koulutukseen osallistunut, mutta kyllä viikonloppu senkin kans reenattiin, tavoitteena oli vieraaseen paikkaan totuttelu. Pikkusen sitä meinasi ens alkuun huolettaa, mutta aika hyvin se rentoutu, tehtiin vähä jotaki siellä takavasemmalla ja toimi aikasta hyvin, asettu jopa häkkiin nukkumaan. Tosin se parkkihalli ei niin hirveän hallimainen ollu, mutta vieras paikka kuitenki.
Viikko Kuusamon reissun jälken suunnattiin tuhero-tiimin kans Ouluun Melakarin Tarjan oppiin, vuorossa oli siis pitkästä aikaa toko-ringin reenit. Rinkiläisistä oli paikalla minä ja Kaija, joten aikaa oli ruhtinaallisesti ja paljoin opittiin. Aila oli mukana kuunteluoppilaana ja kiitokset hänelle muistiinpanoista.
Reenin alla oli kehään tulo, kaukot, luoksetulon pysähykset, ruutu ja ylläripylläri tunnari, eikä ollut yllätys, että taas saatiin ihan mielettömästi vinkkejä omiin reeneihin.
Oulun treenien jälkeisenä viikonloppuna saatiin sitte reissata Kajaanissa ihan urakalla, perjantaina olin siellä ite kouluttautumassa, lauantaina käytiin mölliaksuissa, sunnuntaina toko-reeneissä ja tiistaina aksailemassa. Sen jälkeen koirat on sitte saaneetki ottaa vähä rennommin, Moppi ainaki oli tiistain reeneissä jo sitä mieltä, että tämä alkais jo riittää. Sen verran on jo edellisestä hieronnasta aikaa, että jumejakin saattaa olla, joten ollaan nyt tulevana maanantaina menossa yllätysyllätys Kajaaniin kopeloitavaksi molempien kans.
Mutta ne möllikisat meni aika mukavasti, mentiin molempien kanssa 1 luokan rata. Moppi teki ekalla 0-radan, toisella tuli vitonen kontaktilta ja 2. sija irtosi näillä tuloksilla. Mantankaan menoon en voi olla muuta kuin supertyytyväinen, eka radalla tippu 2 viimestä rimaa, toisella kolme, mutta muuten meno tunnosti kyllä meleko muikealle.
Huhtikuun alussa toteutuu lopussaankin se pitkään toivottu juttu, päästään Mopin kanssa tutustumaan rally-tokoon. Lajista en tiiä mitään muuta kuin että siinä on jotain kylttejä, saa nähä innostutaanko tästä lajista! Ja kuun puolessa välissä mennään motivoitumaan Vappu Alatalon oppiin ja sitte loppukuusta talkoillaan HiFin agilitykisoissa. Siihen kun lisätään vielä aksareenit ja maholliset toko-reenit sekä omat lähikoulutuspäivät, niin saapi sitä taas huristella viitostietä eestaas. Välillä tuntuu, että kannattaiskohan tässä alkaa harkihtemaan muuttoa siihen suuntaan ihan tosissaan.
Näistä keleistä en sano mitään, kun niistä on joka suunnalla jo niin paljo jauhettu. Yritetään ajatella positiivisesti, tällä menolla hakureeneihin päästään jo muutaman viikon päästä. Tosin elän siinä toivossa, että se talvi vielä tälle vuodelle tulisi ja päästäisiin harrastamaan sitä kaikkein mukavinta lajia -lenkkeilyä Kiannan jäällä pikkupakkasessa auringon paisteessa.
Ei oo kovin talvisia nämä menneellä viikolla napsitut kuvat.
