lauantai 25. elokuuta 2012

Mistä tietää että meillä asuu koiria?

Sain Katin blogista idiksen tämmöseen päivitykseen, ihan jokaisesta tassupyyhkeestä ja koiranpedistä en kuitenkaan kuvaa viittiny ottaa!

Asia tulee hyvin selväksi jo ulko-ovella...
...tai ainaki viimestään...

...eteisessä.
Tämän piti olla paikollaan vain Mantan pentuajan, mutta on osottautunu niin käytännölliseksi että siinä on ja pysyy. Sitä paitsi on kiva seurata miten vieraat kerta toisensa jälkeen telovat tuohon varpaansa.
Sängynpeitteen päällä on suojana, sattuneista syistä, hiskivälly.

Näitä riittää

Koirien huone, täällä suoritetaan kidutustoimenpiteet, mm. harjaukset ja kynsien leikkuut. Juoksumattoa ei oo muuten käytetty sen jälkeen ku Manta tuli taloon.

Kuraeteisen naulakot

Tassujen pesu paikka

Koirien eväät vie jääkaapista vähintäänki yhen hyllyn
Takapihalta
Peräkonttiin ei paljo muuta mahu...
...eikä oikeen takapenkillekkään.
Ja kukat näyttää sitte tältä, kun niitä ei ehi noiden koirien kans värkkyyltä kastelemaan. Mutta minusta kuivakukat on ihan nättejä. 
Tänään koiruudet saivat ihan uutta herkkua, härän häntiä. Armoton show alkoi jo siinä vaiheessa kun kannoin paketin sisälle, Moppiki kurotteli takajaloillaan tiskipöydälle kun herkut oli siinä sulamassa. Mopillehan ei luut hirmu hyvin kelpaa  mutta tämän herkun se pisteli poskeensa heti. Tosin sitä ennen piti tehä pihalla kunniakierros herkku suussa että jos vaikka naapurit tulis kateellisiksi.

Paikallaolo-ongelma Mantan kans jatkuu, se nousee istumaan... Sillähän kyllä vois olla nyt joku hormonaalinen herkkiskausi meneillään, jos juoksusta lasketaan niin just nyt olis valeraskauden aika. Ei sillä kyllä mitään semmosia äitioireita oo, mutta voiskohan ne hormoonit sitte aiheuttaa tämmöstä epävarmuutta, en tiiä.
Tänä aamuna meinasi kyllä tuo herkkyys pikkusen ahistaa, pääsin yövuoron jälkeen nukkumaan siinä kaheksan huiteilla ja heräsin klo 10.45 siihen kun Manta hyppäsi sänkyyn. Se hiimaili tooooosi varovasti jalkoihin ja lähti sitte ryömimään ylöspäin, valitettavasti tuo se parikymmentä kilonen ruho ei mitenkään huomaamaton oo kun se kainaloon puskeutuu. Tietysti siinä vaiheessa Moppiki oli jo vieressä ja sai vaan miettiä siinä unenpöpperössä että kenen kieli on korvassa ja kenen kitalaessa. Pakkohan se oli nousta kun aattelin, että jos Mantalla on ulos hätä, mutta kun takaovelle pääsin ei koiraa enää näkynytkään. No se löyty sitte vaatehuoneesta nukkumasta, ketarat oikosenaan ja niin onnellisena, kun oli saanu äiskän herätettyä.

Joskus minusta tuntuu että minä en noiden ajatuksen juoksua ihan täysin ymmärrä.

Nyt oli niin mahtava herkku, että jopa Mantan piti hetken aikaa miettiä mistä päästä alottais
Barffari

maanantai 20. elokuuta 2012

"Vapaa" viikonloppu = aksaa, tokoilua, aksaa...

Tässä on nyt menny muutama viikonloppu töiden merkeissä ja perjantaina alkoi ihan pidennetty viikonloppuvapaa, joten suunnattiin sitten heti perjantai-iltana Kajaaniin mölliaksailemaan. Manta lähti mukaan VAIN kannustamaan Moppia , mutta Salme sai houkuteltua meidät osallistumaan Mantan kans junnuluokkaan. Nyt on sitte Manteli korkannu epävirallisesti aksakisauransa, tulos 4/5 ja itelle mieletön hinku päästä äkkiä uudelleen... Rimat oli 40 cm ja rata semmonen "läpijuostava", kohellustahan se oli ku minä en pysy perässä ja Makkara ei irtoa, mutta uskallettiin kuitenki kokeilla! Manta ei ees huomannu että hallissa oli muitaki ihmisiä,  mukava oli huomata että se keskittyy tekemiseen täysillä yleisöstä huolimatta.
Moppi meni kahesti hyppärin, lopputulos oli 2/2, sille raukalle iski hallipaniikki eikä suostunu jäämään ees lähtöön istumaan, vauhtiakaan ei siis ollu silleen niinku reeneissä mutta nollaradat tehtiin ja tyytyväisiä ollaan, muistaakseni meni reilut 2 sekunttia yliajalle. Paniikin aiheutti siis hallissa olevat haukkuvat koirat, paljoa ei tarvi rinsessa-poijjaat...
Molemmat saivat valtaisat herkkusäkit eikä Moppi tällä kertaa ees pelänny palkintoaan, hyvillä mielin ajeltiin yötä myöten kotiin.

 Lauantaina käytiin ottamassa minitokoilut ja minä oon NIIIIIIIN tyhmäidioottiääliö... Ukkonen jyrisi, ei ollu päällä mutta jyrinä kuului ja minua pelotti. No, koirathan ei ees huomannu jyrinää mutta koskapa minua pelotti niin kai se Manta sen vaistosi, paikallaolossa nousi pari kertaa istumaan. Minä kyllä yritin olla ihan rauhassa etten muka näytä pelotusta mutta eihän noilta koiruuksilta mikään pysy salassa...

Sunnuntaina koitti sitten se kauan odotettu = jännitetty päivä, Kainuun kennelpiirin nuorten koirien toko-ringin "pääsykoe" . Voi luoja että meinasi se jännittää, olin varma etten saa pidettyä ees noutokapulaa kädessä kun tärinä oli sitä luokkaa. Eikä oloa helpottanu yhtään se, että tuomari sanoi meidän siinä ennen koetta kahvitellessa, että tämän testin tarkoituksena on löytää ne nuoret lupaavat koirat, joissa on potenttiaalia arvokisoihin, taisipa mainita siinä mm-kisatkin...
No eihän siinä auttanu muu ku hengähtää pari kertaa syvään ja suunnata kentälle. Ja olin aika järkyttyny kun Manta nousi paikallaolossa istumaan ja hiippaili minun luo. IKINÄ se ei oo sitä ennen tehny, en tiiä toiko ed. illan reenit sen mieleen minun pelon vai johtuiko se minun sen hetkisestä jännityksestä, sen ainaki opin että noin herkän koiran kans en enää ikinä reenaile jos oma olotila ei oo normaali, näköjään jotkut asiat oppii vain kantapään kautta.
Olin jo ihan varma että peli on menetetty, Mantan kans oltiin kolmantena yksilösuorituksissa ja ihan kotireenien malliin se leikki ja riekkui ennen kentälle menoa, kai siinä itelläki vähä jännitys laantui. Ja hyvillä mielin lähettiin kentältä pois, virheitä tuli esim. käännöksissä mutta Manta teki innolla kaiken pyydetyn, mutta kai se kuitenki vaistosi minun jännityksen koskapa ei reagoinut niin iloisesti minun kehuihin liikkeiden välissä kuin reeneissä. Oli tosi hermoja raastavaa kun tuomarilta ei saanut MITÄÄN kommenttia testin jälkeen. Tulokset luvattiin laittaa sähköpostiin maanantaina tai tiistaina.

Melkoisen sekavissa tunnelmissa ajeltiin kotiin päin, Tiltalla ja Kaijalla sujui homma hienosti muttei niilläkään ihan virheettömästi, liikkeestä maahan menossa kaikki sujui niillä hyvin kunnes Kaija oli palaamassa Tiltan luo, siinä vaiheessa se nousi seisomaan. Turha kai sanoakkaan ettei Tilta oo ikinä sitä aiemmin tehny... Mutta kaikki on näköjään mahdollista. Toisaalta  oli ihan pirun hyvä tunne yksilösuorituksesta, mutta se onneton paikkamakuu kaihersi aika kovasti mieltä. Yritin vaan ajatella, että jospa tässä kiinnitettäiski enemmän huomiota koiran intoon tehdä töitä, kuin johonkin epäonnistuneeseen liikkeeseen.

Tänään lähettiin TAAS Kajaaniin, aksareeneihin tällä kertaa ja nuo koiruudet pelitti niiiiiin hienosti että olin ihan onnesta mykkyräisenä reenien jälkeen. Moppi jopa haukkui radalla, se oli niin innossaan eikä hallipaniikista ollu tietoakaan.
 En ees muistanu koko tokorinkiä kunnes sitte loppujäähyttelylle lähtiessä kaivelin puhelimen autosta ja soitin Kaijalle, se kun oli yrittäny soittaa n. 100 kertaa. Ja kun se sitte ihan ekana onnitteli, en ollenkaan tajunnu mistä hyvästä, eka ajatus oli että mistä pirusta se jo tietää että meillä meni reenit hyvin. Kun se sitte lopussaanki sano että "niin siis missä me eilen oltiin???" aloin tajuta asian enkä ihan heti siltikään uskonu. Itse asiassa ihan täysillä en uskonu ennenku pääsin tarkastamaan oman sähköpostin, vaikka se paikallaolo meni niinku meni niin muut liikkeet meni sitte vissiin sen verran hyvin että paikka toko-ringissä saatiin. Ja olo on kyllä nyt aika huikea, paikallaolo-ongelmasta huolimatta! Luvassa on reenejä hyvässä opissa Tiltan, Kaijan ja kahden Kajaanilaiskoirakon kanssa, ehkä tästä pikkusen paineitakin tulee, mutta sitä kaikkein tärkeintä me ei kuiteskaan unoheta: pääasia että molemmilla on hauskaa ja huumoria pitää olla, maailmassa on paljo vakavampiakin ongelmia kuin vinot perusasennot.
Tärkeimmät
Toivottavasti minun kamera on roiskevesitiivis
Humanterit

sunnuntai 12. elokuuta 2012

Viikon touhuilut

Maanantaina oli piiitkästä aikaa rumisaksat, tällä kertaa reenit videoitiin ja olipa opettavaista nähdä miten sitä on tumpelo tuossa koiran ohjauksessa. Päällimmäisenä reeneistä jäi mieleen se, että jos koira tekee "virheen", niin useimmiten on parasta palkita koiruus ja kattoa peiliin, sieltä se tyhmempi osapuoli löytyy...
Mopin videota kattoessa olin aika yllättyny, sillähän on vauhtia enemmän kuin oon tajunnutkaan. Voi kun sen keinu-kammon sais joskus pois! Siihen tosin voi mennä vuosia, Moppi kun tahtoo muistaa ne ikävät asiat aika kauan. Vuosi sitten kesällä Moppi juoksi johonkin risuun tms. metsälenkillä pahki (tai saatto se olla havunneulanenkin, vinkasu joka tapauksessa kuului) ja vieläkin se kiertää sen kohan 10m:n päästä...

Viikko on menny reenien suhteen aika rennosti, iltavuorojen ja kaatosateiden vuoksi ollaan otettu vaan jotain pikkujuttuja sisällä, lähinnä tunnaria ja Mantalle lisäksi kapulan pitämistä ja kaukkareita.
Eilen oli nurmikko pitkästä aikaa kuiva ja otin miniaksat omalla pihalla, kepit menee Mantalla aika huikean hienosti yksittäisenä, radan yhteydessä vauhtia on enemmän kuin järkeä ja sillon meinaa mennä sähläykseksi. Myös rengas tuottaa ongelmia jos on liikaa vauhtia, pitää vaan toivoa että into ees ihan pikkiriikkisen laantusi iän myötä :). Mopin kans otettiin hyppytekniikkareenit ja mielen virkistykseksi lemppareita pussia ja keppejä.

Viikolla jo aattelin että jos nämä kelit yhtä sateisena jatkuu niin Mopilta lähtee turkki. Manttelit takuttaa ja Moppi on takki päällä niiiin kärsivän näkönen ettei sitä kestä katella, niitä pidetään vain pakon edessä, ts. talvisin reeneissä. Ja kun tuo turkki kastuu niin joka ikinen kerta se pitäsi kuivata föönin kans koska muuten se littaantuu ja menee juuresta takkuun. Ja kun me lenkkeillään vesisateellakin ihan normaalisti niin sehän kastuu ties kuinka monesti päivän aikana, lenkkien lisäksi kun nuo vielä hulumuaa tuolla takapihalla. No, onneksi  sateet nyt ainaki hetkeksi taukosi ja Moppi saa pitää karvansa.

Tänään päästiin kentälle tokostelemaan kunnolla, käskytyksen alla ja Manta ei kyllä liikkurin puheista välittäny, Moppi sitte senki eestä. Varsinki luoksetulossa ja hypyssä ei meinaa malttaa oottaa minun käskyä, luoksetulon pysähdys oli kyllä hieno.

Nämä minun koiruuet ovat sitten vissiin päättäneet ihan yhteistuumin siirtyä reenailemaan ylemmän luokan liikkeitä. Manta teki eilen oikeen hienon avoimen luokan estehypyn, vaikken ikinä oo pyytäny sitä istumaan sinne esteen taakse, enkä pyytänyt kyllä nytkään. Moppi taas on pompsahtanu kerralla pari luokkaa ylemmäs, se on vakaasti sitä mieltä että paikallaolosta osa täytyy suorittaa evl:n tyyliin istualtaan. Fiksuja koiria!

Eipä ole helppoa pienellä eläimellä pitkässä heinikossa
Koiratanssia


On se kyllä aikasta kaunis


Tämän tokoliikkeen Moppi esitti myös möllitokossa

sunnuntai 5. elokuuta 2012

Viepperi `12 onnellisesti ohi

Viikko sitten oli aika raato olo, monen viikon/kuukauden uurastus palkittiin kun Doggaajat saivat vetästyä Viepperhaudan koiratapahtumat kunnialla läpi!
Meidän "teltta"
Sunnuntain mätsäri meni hienosti, tuomarit osasivat hommansa ihan mielettömän hyvin ja neljästäkymmenestä koirasta saatiin valittua ne neljä kaikkein kauneinta. Ite olisin kyllä halunnut nähä BIS-kehässä ne kaksi ihanaista karvaista kiinanharjakoiraa... Mutta kauniita koiria BIS-kehässä kuitenkin nähtiin ja mikä parasta, siellä olivat myös Onni ja Pirkko jotka eivät kyllä kuitenkaan sitten  sijoittuneet.

Mätsärin kauneimmat
Ihanat Raisu ja Manu

Meillä oli myöskin lapsi ja koira kilpailu, missä "varakummityttöni" Nea esiintyi leonberginkoiransa Moonan kans. Varakummitätillä meinasi olla tippa silmäkulmassa kun seurasi parivaljakon esiintymistä, Nea keskittyi niiiiiiin täysillä koiraan ja molemmilla näytti olevan niiiiiiiin hauskaa!!!

Päivän päätteeksi päätettiin sitten nollata aivot sekä itseltä että koirilta Varisjärven maastossa. Koiruudet, lähes parikymmenpäinen lauma, kirmaili pitkin metsiä sillä aikaa kun omistajat herkuttelivat Paulan tekemällä mansikkakakulla. Täydellinen päätös täydelliselle viikonlopulle!


Sekalainen seurakunta, löytyy rotua jokaiseen käyttötarkotukseen
Ei kantsi seistä liian lähellä rantaa...
Moppi teki kupperiskeikan
Manta, Diva, Santra, Tilta, Vanja ja Felixin pylly
Sikakivaaaaaa!!!!!
Koiratki on kakkunsa ansainneet
Yhteispotretti

 Kiitokset kaikille doggaajille, tästä on mukava jatkaa uusien rojektien suunnittelua!

Ja sitte takasi arkeen. Maanantain rumisaksat peruuntui helteen vuoksi ja sitte alkoikin vesisateet joten aksailu on ollu aika heikolla reenuulla, tuossahan ne takapihalla esteet ovat mutta märällä nurmikolla on pikkusen liian liukasta reenata.
Tokossa Moppi pelittää siihen malliin että jälleen kerran mietin, mitä pirun järkeä mulla on sen kans kotona reenata...Täytyy vissiin hyväksyä se tosi asia, että me reenataan kokeissa niin kauan kunnes kaikki napsahtaa kohilleen, kallista reenausta...Mutta ei taida olla vaihtoehtoja.
Mantan kans ongelmia tuottaa se  nouto. Se kyllä tekee sen tosi hienosti, mutta kun se ei pidä kapulaa kunnolla suussa, tai siis ei riittävän "tiukasti". Viisaammat auttakaa!!! Avoimen paikallaolo sujui  perjantaina oikeen hienosti, joskin ilman häiriötä. Kaukkarit on myös hyvällä mallilla, matkaa kasvatetaan vähitellen. Jäävissä oli perjantaina joku tia-kohtaus, kun koiruus vaan meni maahan vaikka käskin seisomaan. Liekkö ollu liikayrittämistä, kun on viikonlopun möllitokon jälkeen saanu vähä huilia tokohommista.

Tänään otettiin piiiiitkästä aikaa hakureenit rentoon malliin, vuoron perään eksyttiin ja koirat etsivät. Tauko tekee näköjään hyvää, molemmat koiruudet toimivat niin mielettömän hyvin että ihan meinasi tippa tulla linssiin, mieletön into ja keskittyminen! On ne niin taitavoita!!!!

Ihme kyllä, keskiviikon aamulenkillä ei satanu!


Todistuskappaleet siitä, että kauneus ja järki viihtyvät samassa päässä





 Huomenna päästään pitkästä aikaa ohjattuihin aksareeneihin ja Mopille on tiiossa parin viikon päästä mölliaksat. Manteli on ilmotettu virallisiin tokokokeisiin ja Moppi tietysti myös, mutta sitä ennen on vielä suurempi jännitysnäytelmä tiiossa, siitä lisää myöhemmin... Eijännitäeijännitäeijännitä...Tai en ainakaan koirille sitä näytä!

Ja assiesta kuuenteen, tänään tai siis oikeestaan eilen, 5.8 tuli kuluneeksi 18 vuotta siitä kun Reima juoksi ensimmäisen ykkösensä Vieremän iltaraveissa. Tuntuu niin hurjalta miten sen päivän muistaa niin selvästi ja miten kauan siitä on jo aikaa... Maailman paras Hevonen.