Lomakuvia...

...ja niitästä on jokunen koneelle kertyny. Ja kaikki aiheesta koirien kanssa metässä tai uimassa tai reeneissä. Mutta voisko lomaa paremmin viettää?

Pikkusen oli haitolla tuo takajalka harrastushommissa saikun loppumisen jälkeenkin, eihän se sen kahen viikon aikana parantunu, mutta en jaksanu raahautua enää lääkäriin.
Suunnitelmat hakureeneistä piti haudata kokonaan, niissä kun tahtoo tärväytyä useampi tunti ja niin pitkään en voinut kenkiä jalassa pitää.

 

Mopin kanssa oon pitäny lupaukseni ja reenaillu rallya vaan hihnan kanssa. Ja sehän se on se isoin ongelma, kun se häirihtee minun lisäksi myös Moppia. Pitäsi saada ne valjaat, ettei se hihna heilusi koko ajan siinä puutelin nenän edessä, mutta kun meiän paikkakunnalla valikoima on kohtuu pieni. Yhet löysin, van ne oli rumat ja ne sievät mitkä löysin, oli tarkotettu kissoille. Kai sitä pitää valita niistä kahesta vaihtoehosta se vähemmän huono eli ne sievät, jospa Moppi ei sitä koskaan saa tietää, mille lajille ne on oikeesti tarkotettu...
Hihnaakin suurempi ongelma on kuitenki minun kyky lukea kylttejä, minen vaan ossaa. Van siihenhän ei oo muuta ratkasua ku vaan reenata, ilman koiraa.

Mantelilla on SE aika meneillään, joskaan en tiiä missä vaiheessa juoksua ollaan menossa, kun lattialta on löytyny peräti yksi veritippa. Olettasin kuitenkin, että loppusuoralla ollaan haarovälin tilanteesta päätellen -räjähtäny pihvitomaatti alkaa näyttää räjähtäneeltä kirsikkatomaatilta. Onneksi ne nuo juoksut ei Mantaa ihan toimintakyvyttömäksi tee, mutta kyllä siitä varsinkin tokossa näkee, että ajatukset on naapurin pystiksessä ainaki niissä liikkeissä, missä pitää keskittyä kunnolla. Tunnaria ja kaukoja ei siis olla muutamaan viikkoon reenattu.

Kun on tarpeeksi hyvät herkut houkuttimena, Moppikin MELKEIN ui.

Aksaamaanki on jonkun kerran päästy, pikkusen on vaan kelit olleet liian lämpimät siihen lajiin. Mopilla on sen verran järkeä päässä, että se ei helteellä hommaa niin tosissaan ota (tosin ei se ota sitä tosissaan viileämmälläkään kelillä...), Manta taas ottaa senki eestä tosissaan, kelistä riippumatta. Jotta lämpöhalvaukselta vältyttäisiin, ollaan otettu vaan muutamaa hyppyä, putkea ja keppejä, viimesimmän kanssa saadaan reenata aika paljon. Manta menee ne yksittäisenä esteenä hienosti, mutta jos näköpiirissä on seuraava este, tahtoo pari viimestä keppiä unohtua. Mutta koska me ei ikinä kilpailla, niin onneksi ei tarvi tästäkään ressiä repiä :)

Alkuverryttelyä

Ei kolise rimat!

Juhannus vietettiin kotosalla vapaista ja harvinaisen hienosta kelistä nautiskellen, niin parasta!
Hyvää ruokaa, saunomista, paljussa purjautumista, yhessä oloa... <3

 

 

 

Mutta oltiin me välillä reippaitakin ja tehtiin pientä pintaremonttia maalaushommien merkeissä. Tähän iloon koirat eivät päässeet osallistumaan, sen verran hyvin on muistissa terassiöljyllä vuorattu peesee...
Ja paras keino pitää koirat loitolla on poron luut.

Tosin Mantalla luukin jää kakkoseksi, kun vesihana avataan, hullulla on halavat huvit, peeseellä puoli ilimaset ;D

ReimaUkkoPoikamiesMäkeläinenVäisänenJänttiYlipörhö on myös nauttinut kesästä ihan täysillä. Ja mikäs siinä nauttiessa, kun ruokaa on tarjolla 24/7...

Majakka ja perävaunu, pestikset <3

...helteeltä pääsee suojaan pihattoon...

...eikä rakkaudesta ja hellyydestäkään oo puutetta.

Hampaiden tarkistus

Nasu: "Miten rakkaus kirjoitetaan?"

Nalle Puh: "Sitä ei kirjoiteta, se tunnetaan...

...sydämellä".

 

Sen verran hyvällä paikalla on tänä kesänä poekiin laidun, että kohtuu rauhassa ovat saaneet pörriäisiltä olla. Paarmoja kyllä on, mutta aika hyväksi aseeksi niitäkin vastaan on todettu tummeli, etikka ja pikiöljy. Noiden kolmen seosta hierotaan kriittisimpiin paikkoihin, kahen jälkimmäisen seosta suihkutellaan muualle ja toimii miljoona kertaa paremmin mitä mitkään "oikeat" myrkyt. Ja parastahan tässä on se, että kun ne siellä toisiaan rapsuttelee, ei suuhun joudu mitään oikeita myrkkyjä.

Silloin tällöin koirat pääsevät mukaan hoitelemaan hevosia, Moppi vois päästä useamminkin, mutta Manta jostain syystä ei...

Vaikka loma olikin niin ihana, sattui sen aikana kuitenkin jotain, mikä pysäytti hetkeksi. Yksi niistä harvoista, tai oikeastaan ainoa koira, ketä me lenkillä pysähdytään tervehtimään, oli lähtenyt sinne, missä ei ole kipuja eikä vanhuuden tuomia ongelmia.
Oltiin just silloin koirien kanssa aamulenkillä, kun asiasta kuultiin ja kyllä siinä puhelun päätyttyä piti kannon nokassa tovi istuskella.
Minä niin nostan hattua semmosille ihmisille, jotka pystyvät tekemään sen oikean päätöksen, parhaan palveluksen parhaalle ystävälle, silloin kun ilo silmistä sammuu.

Vuosia sitten, kun oltiin jouduttu tekemään se raskas päätös Riepun kanssa, käytiin yhden pienen ihmisen kanssa elämää suurempi keskustelu:

-Elä Miima sure, sinä näät Riepun sitten taivaassa.
-Niin mutta Riepuhan meni eläinten taivaaseen ja minä menen ihmisten taivaaseen.
- Miima, maailmassa on vain yksi taivas.

Joskus 5-vuotiaat ymmärtää paljon enemmän kuin me aikuiset.

On se vaan niin, että aina pitää tapahtua jotain pahaa, ennen kuin tajuaa, miten hyvin asiat on.

Älä turmele sitä, mitä sinulla on haluamalla sitä, mitä ei ole;
sillä muista, että mitä sinulla nyt on,
se oli kerran niiden asioiden joukossa, mistä vain uneksit <3