TOKO-ringin reenit

Sunnuntaina koitti se kauan odotettu päivä, Tarjan reenit Oulussa. Niin kauan tätä on ootettu ja pelkäsin kuollakseni, että Manta saa kennelyskän tai minä noron just tänä viikonloppuna. Lauantaina itellä oli aika flunssanen olo ja pelkäsin jo pahinta, mutta kai minä oon niin hevosenpaskalla kyllästetty ettei tauti iskeny päälle. Flunssanhan ois voinu selättää buranalla ja vetää reenit vaikka hampaat irvessä, mutta noro on kyllä semmonen tauti, ettei siinä paljo sängyn ja vessan lähettyviltä poistuta.

No, päästiin siis tokoilemaan ja pikkusen jo mietin, että kun se ensimmäinen kerta Tarjan opissa oli niin mielettömän opettavainen, niin voiko tämä toinen kerta olla puoliksikaan niin hyvä. Ei tarvinnu pettyä, jo ekan kymmenen minuutin aikana olin jo ihan täpinöissäni ja päässä vaan pyöri, että miten muistan tuon kaiken kotona. Eikä siihen mennessä oltu ees otettu koiria autosta.

Reenailtiin häiriötä,kontaktia, kuulolla olemista, ruutua ja jokaisen valitsemaa ongelmaliikettä. Ja tietty paikkamakuu otettiin kans, mikä meni meillä ihan persiilleen, Manta nousi istumaan... No taas on uusia ohjeita siihen ongelmaan, joten reenataanreenataanreenataan...
Ruutuun saatiin tosi paljo uusia vinkkejä ja nyt on hyvä jatkaa reenejä niiden avulla. Kaikkein tärkeintä kuulemma on, että koira HALUAA mennä ruutuun, kuvasta päätellen se on ainaki hyvällä mallilla!

Kuuntelureeni oli tosi kiva, semmosta ei oo tehty tällä systeemillä ikinä, mutta näitä tullaan kyllä jatkossa tekemään. Ei se ihan nappiin menny, mutta paljo paremmin kuin uskallin ees toivoa, viimenen liike vain jäi tekemättä ja sekin osittain siitä syystä, etten älynny heittää kapulaa oikeaan suuntaan.

Viime hetken ohjeistus

Kuulolla ollaan

Mantasta tämä oli ainaki kivaa!

 Me ollaan toki kotonaki reenailtu kontaktia ja häiriötä, muttei ollenkaan niin vaikeasti kuin eilen. Aika hyvin se kuitenki meni, vaikka leluja lenteli ja vingutusta kuului Manta pysy aika hyvin kontaktissa. Toki reenaamista on vielä paljon, kentällä kun ei tarvisi kuunnella kenenkään muiden kuin minun käskyjä, mutta sitähän sitte reenataan.

Ongelmaliikkeenä meillä oli hidas kävely, tai siis lähinnä mulle se on ongelma, kun en tiiä miten hitaasti pitäsi kävellä. Manta pyrkii aina istumaan kun hidastan, se on toinen ongelma ja siihen saatiin kullanarvoisia vinkkejä.

Valvovan silmän alla

Työmyyrä

Niin ja menossa mukana olivat tietysti myös muut ringin jäsenet, Tiltusta ei kuvaa oo, kun käyttelin Kaijan kameraa heidän reenien aikaan.

Selma ja Tiina

Exäki tykkää vissiin ruudusta

Kuunteluoppilaitakin oli taas mukana sen verran, että touhuun saatiin kisamainen jännitys aikaan. Ite oon kyllä niin kamala jännittäjä, että tämmöset reenit yleisön kans on enemmän kuin tervetulleita.
Oon vissiin ehkä joskus aiemminkin tainnu mainita, että oli lottovoitto päästä rinkiin mukaan, ei tämmösistä koulutuksista ois uskaltanu ees uneksia muuten. Ja kaikesta tästä pääsee nauttimaan myös kaikki meidän reenikaverit, tokihan näitä oppeja jaetaan muidenkin kesken. Tiedoksi vaan Kaijan kurssilaisille, ens sunnuntaina voi olla tiiossa häiriöreenit ;)

Maanantaina hilipastiin sitte Kajjaaniin aksailemaan ja hymy persiissä ajettiin kotiin. Moppi oli ihan liekeissä ja Manteli kuulolla, voisko muuta enää toivoa! Muutamoita ohjauskuvioita pitää nyt kotona kertailla ja ennenkaikkea Mantan kans mulla pitää lopettaa hätäily, niin pitkään kun ohjaan ilman kohellusta ja pidän turpani ummessa rimat pysyy ylhäällä.
Ihan hirvittävästi haluttasi sinne ens lauantain mölliaksoihin, mutta taitaa se olla yövuoron jälkeen ihan mahoton haave.
Toko-kokeisiinki haluttais, mutta aika hankalalle näyttää. Paikat täyttyy tunnissa ja vuorotyöläinen ei ehi millään mukaan. Lisäksi viime viikolla huomasin, että Mantalla on poskihammas lohennu. Iskä käytti sen tohtorilla sillä aikaa, kun minä panikoin töissä, mutta koskapa lohkeama on niin pieni, se ei välttämättä aiheuta mitään ongelmia.  Seuratahan sitä pitää ja varulta saatiin lääkkeet, mutta koskapa se ei oo tosiaankaan kipeältä vaikuttanu, niin särkylääkkeisiin ei oo tarvinnu turvautua. Jos nyt käy niin, että niitä joudutaan antamaan ja hammasta pitää rauhotuksessa operoida, niin sehän tuo sitte väkisinki taukoa kisahaaveisiin.

Mutta siitä eilisestä reissusta sen verran vielä, että ei se taas sujunu niinku oppikirjoissa. Se ei tosin taida olla meidän tuttavapiirille ja blogin lukijoille mikään yllätys... Käytiin tietty reissupizzalla reenien jälkeen ja kun kotiin päin lähettiin ajelemaan sanoin Kaijalle, että luotettaisko me nyt navigaattoriin eikä intetä sille vastaan. Kaija oli samaa mieltä, kunnes se hiivatin vekotin käski kääntyä oikealle ja yhestä suusta hihkastiin, että "v...tu me minnekkään Kemiin olla menossa, ajetaan suoraan". No mehän ajettiin suoraan ja navigaattori huutaa "tee u-käännös jos mahdollista". Lopussaan se vaikutti ainoalta oikealta ratkasulta ja siinä kun käännöspaikkaa etittiin Kaija huomasi, että tuosson levike, käännytään siinä. Oltais käännytty joo, mutta onneksi hokasin, että siinä menee kaks kaistaa samaan suuntaan ja meidän ja vastaantulevien kaistan välissä on valtava lumivalli. Olis siinä saattanu olla pujottelemista, jos me siihen vastaantulevien kaistalle oisi kirmastu. Mutta kun ei se ois ollu meidän vika, me kun ei oo täällä maalla totuttu siihen, että menee kaksi kaistaa rinnatusten samaan suuntaan. Sitte kun oon iso ja rikas ja mulla on se nelivetosubaru, kurnastaan u-käännökset tuommosten vallien yli niin joutuin, että pölinä vaan käypi. Mutta siihen voi mennä vielä jonku aikaa.

Nyt kun on kerta tullu  kuvatuksia vain Mantasta, niin tasapuolisuuden nimissä muutama otos myös Nuppendaalista.

HighFive!

Pum! Ampujana Kati

Koskapa Moppi joutu eilen jäämään kotiin, niin tänään se sitte pääsi äiskän kans ihan kahelleen saunaan. Hirmu usein se ei tuosta nautinnosta osalliseksi pääse, ihan senki takia että ihmisille tulee vilu sen kans saunoessa, mutta ihan pikkiriikkiset löylyt me kuitenki heitettiin.
Manta ei onneksi oo yhtä hanakka pakkautumaan saunaan, joskin kyllä se suihkuun olisi tulemassa aina kaveriksi (suihkusta on paljo kivempaa juoda vettä mitä omasta vesikupista).
Moppi on kuitenki saunonu pienestä pittäen ja jotkut sanoo, että pisnesmaaliman suuret päätökset tehdään usein saunassa. Meilläki on joskus keskusteltu löylyjen lomassa vakavasti, vuosia sitten Mopilla oli edessä elämänsä ensimmäinen möllitokokoe ja  tein sille edellisenä iltana saunan lauteilla hyvin selväksi, että pallit lähtee, jos huomenna on naiset mielessä. Sehän sitte tempasi siitä kokeesta ykköstuloksen ja pokaalinki vielä, eli ei menny keskustelu hukkaan. Lähtihän ne kilikuttimet sitte myöhemmin, eikä tuo oo kyllä niitä kaipaillu. Joku pieni vilistäjä sinne suolen mutkaan taisi kuitenki jäädä, koskapa meidän koiraporukassa Moppi toimii tosi luotettavana ovulaatiotestinä. Minkä nuorena oppii sen "vanhana" taitaa, olipa palleja tai ei.

Napulinuppunen 5v

Näin se aika rientää, Karvapörröhöttiäinen täytti tänään 5v. ja alkaa olla koira parhaassa iässä, arkielämässä ei tarvita aina ees sanoja, pelkkä ajatus riittää ja koiruus tietää mitä seuraavaksi tapahtuu. Minkähän hyvän sitä on elämässään tehny, että on saanu tämän pienen suuren koiran omakseen.

Oon pitäny lupaukseni ja kameran automaattiasetuksiin en oo koskenu, sillä seurauksella että sadasta kuvasta ehkä viisi on julkaisukelpoisia. Perjantaina käytiin jäällä hilipattelemassa, siitä muutamia kuvatuksia.

Viime maanantain rumisaksat loi taas uutta uskoa tulevaisuuteen,  edellisestä kerrasta ei voi sanoa samaa. Harmistus kun seuraavat mölliaksat osuu just yövuoroviikonlopulle, voipi olla etten 10 tunnin yövuoron jälkeen parin tunnin unilla uskalla Kajaaniin lähteä ajelemaan, voisin olla melkonen riskitekijä kanssakulkijoille.

Ensi sunnuntaina lähetään kauan odotettuun toko-ringin koulutukseen, tällä kertaa Tarja Melakarin oppiin Ouluun. Toivotaan että vältytään kennelyskältä, sitähän on nyt liikkeellä ja voisi olla itkun paikka, jos Ouluun ei päästäisi.
Lopputalveksi ja kevääksi on muutenki tiedossa mukavasti koulutuksia, joka kuukaudelle on jotaki menoa. Lisäksi  näillä näkymin on tiiossa vielä lisäksi toko-ringin koulutus, viikonloput alkaa olla aika täynnä kun töitäki pitäsi tehä ja kokeeseen keretä. Te, jotka teette säännöllistä päivätyötä maanantaista perjantaihin saatte olla aika tyytyväisiä!
Töiden suhteen on nyt muutenki vähän haikea fiilis, kun meidän maailman paras toimistontäti (ja listojen tekijä) jäi eläkkeelle. Olipa asia ihan mikä tahansa, aina on voinu mennä juttelemaan ja työvuorotoiveet on otettu ihan mielettömän hyvin huomioon. Lisäksi meiltä jää eläkkeelle ihminen, jonka työtä ja ammattitaitoa arvostan ihan älyttömästi. On varmaan suuresti hänen ansiotaan, että pääsin taloon töihin jo ennen valmistumista ja melkoinen henkinen tuki ja turva tämä ihminen on vuosien saatossa ollut. Hyviä eläkepäiviä vaan heille molemmille, joskin olisivat he saaneet talossa vielä muutaman vuoden olla ;)

Huomenna on ansaittu vapaa päivä, eikä mitään muuta suunniteltua ohjelmaa kuin illalla tokoreenit. Pitkään oon miettiny, että jos kokeilisi tehdä koirille ite pannat ja huomenna taidan lähteä katsastamaan kylän kangaskaupat, josko löytysi tarpeita. Tai sitten pitää turvautua nettikauppoihin, trikookangasta pitäsi kuiteski pipoihin tilata. Meillä on koiraporukassa varsinainen pipobuumi meneillään, tai siis mulla ja Katilla on ja tuotoksista saa nauttia reenikaveritki. Oman kylän kaupoista ei vaan enää taho löytyä uusia kankaita.

Luulisi nuitten jo riittävän

Käsitöistä puheenollen, aloitin myös pitkään haaveilemani projektin, isoäidin neliöistä virkatun torkkupeiton teon. Kädet on taas siinä kunnossa, että villapaidan tekele saa huilata jonkin aikaa, virkkaus onneksi luonnistuu. Ja ompeleminen, joskin kaikki maailman ompelukoneet ovat liittoutuneet minua vastaan ja sotkevat alulangan ja vetävät saumat kurttuun. Onneksi se ei noissa pipoissa niin haittaa, eihän niitä nurin päin päässä pidetä ja kenenkään ei tarvi tietää miltä se nurja puoli näyttää.

Reissailua ja lapsivieraita

Vapaapäivän kunniaksi herätys oli tänään klo 4.00 ja ei muuta kuin kuonot kohti Kuopiota. Miljoonista syistä johtuen Mantan kans en ollu kokeeseen ilmottautunu, mutta Kaija kävi Tiltan kanssa hakemassa kakkostuloksen pisteillä 158. Hyppy meni nollille, yllätysyllätys senhän piti olla se "varma" liike. Kaikkea sitä noiden koiruuksien kans voiki sattua, mikään ei tosiaankaan oo varmaa.
Tällä kertaa reissu sujui ilman eksymisiä, Iisalmessa syötiin tullessa ne perinteiset reissupizzat ja hyvää oli!
Moppi ja Manta olivat mukana kannustusjoukoissa, iskä lähti lappiin kelkkailemaan ja oisi ollu liian pitkä päivä  koiruuksilla yksin kotosalla. Nyt on sitte pirtissä meleko väsynyttä sakkia, tosin justiinsa kuulin eteisestä kahinaa ja kolinaa ja kukapa muukaan kuin Manta oli hoksannu, että äiskällä on jääny herkku takin taskuun. Millonkahan sitä oppii, että eteisen ovi kannattaa pitää kiinni. Tai ainaki ottaa ne nakin jämät pois sieltä taskusta.

Oon jo pitkään miettiny, että jos me joskus Mantan kans saadaan TK1, ostan itelle My saaga rannekorun. Ihan vaan siksi, koska Mantan nimi kasvattajan luona oli Saaga ja nykyäänhän se on koko nimeltään Manta Saaga Serafiina (mummon toinen nimi oli Serafiina, päätin joskus aikoinaan, että jos mulla on joskus tyttö nimeän sen mummon mukaan. Ei väliä onko kaksi- vai nelijalkainen...). Kaijapa oliki tehny yllärin ja ostanu kyytipalkaksi  mulle semmosen, M-kirjaimella varustetun ja sehän on niinku ihan omiaan meiän ämmä-tiimille. Nyt sitte niistä ykkösistä saa ostaa lisäpallukoita koruun, onni on ystävä joka työkseen myy koruja :). Kiitokset vielä kerran, tämä on aika ihana!

Meillä on nyt parina päivänä käyny lapsivieraita kylässä ja koirat ovat olleet lievästi sanottuna onnesta soikeina. Ihana huomata miten nuo tykkäävät lapsista, vaikka niitä aika harvoin tapaavat.
Välillä pitää aina pikkusen toppuutellakkin, kun ei meinaa  tulla läksyjen lukemisestakaan mitään.

Apuope tarkistaa luetun ymmärtämisen tehtävät

"Siis sulla vois olla jotaki tähellisempääkin tekemistä kuin se äikkä"

Lastenohjelmia on aika ihana kattoa ihan likikkäin

Rakkautta ja rapsutuksia

Pusu ystävälle

Välillä leikitään

Uimavalvoja

Ja vielä loppuun muutama kuva Mantan 2 v. synttäreistä, viikon päästä juhlitaan sitte kunnolla kun Moppi täyttää 5v. Miten ihmeessä tämä aika voi mennä tämmöstä vauhtia!

Ihan itte RakkiAreenan leluhyllystä valittu megapitkä lammaspatukka