Napulinuppunen 5v

Näin se aika rientää, Karvapörröhöttiäinen täytti tänään 5v. ja alkaa olla koira parhaassa iässä, arkielämässä ei tarvita aina ees sanoja, pelkkä ajatus riittää ja koiruus tietää mitä seuraavaksi tapahtuu. Minkähän hyvän sitä on elämässään tehny, että on saanu tämän pienen suuren koiran omakseen.

Oon pitäny lupaukseni ja kameran automaattiasetuksiin en oo koskenu, sillä seurauksella että sadasta kuvasta ehkä viisi on julkaisukelpoisia. Perjantaina käytiin jäällä hilipattelemassa, siitä muutamia kuvatuksia.

Viime maanantain rumisaksat loi taas uutta uskoa tulevaisuuteen,  edellisestä kerrasta ei voi sanoa samaa. Harmistus kun seuraavat mölliaksat osuu just yövuoroviikonlopulle, voipi olla etten 10 tunnin yövuoron jälkeen parin tunnin unilla uskalla Kajaaniin lähteä ajelemaan, voisin olla melkonen riskitekijä kanssakulkijoille.

Ensi sunnuntaina lähetään kauan odotettuun toko-ringin koulutukseen, tällä kertaa Tarja Melakarin oppiin Ouluun. Toivotaan että vältytään kennelyskältä, sitähän on nyt liikkeellä ja voisi olla itkun paikka, jos Ouluun ei päästäisi.
Lopputalveksi ja kevääksi on muutenki tiedossa mukavasti koulutuksia, joka kuukaudelle on jotaki menoa. Lisäksi  näillä näkymin on tiiossa vielä lisäksi toko-ringin koulutus, viikonloput alkaa olla aika täynnä kun töitäki pitäsi tehä ja kokeeseen keretä. Te, jotka teette säännöllistä päivätyötä maanantaista perjantaihin saatte olla aika tyytyväisiä!
Töiden suhteen on nyt muutenki vähän haikea fiilis, kun meidän maailman paras toimistontäti (ja listojen tekijä) jäi eläkkeelle. Olipa asia ihan mikä tahansa, aina on voinu mennä juttelemaan ja työvuorotoiveet on otettu ihan mielettömän hyvin huomioon. Lisäksi meiltä jää eläkkeelle ihminen, jonka työtä ja ammattitaitoa arvostan ihan älyttömästi. On varmaan suuresti hänen ansiotaan, että pääsin taloon töihin jo ennen valmistumista ja melkoinen henkinen tuki ja turva tämä ihminen on vuosien saatossa ollut. Hyviä eläkepäiviä vaan heille molemmille, joskin olisivat he saaneet talossa vielä muutaman vuoden olla ;)

Huomenna on ansaittu vapaa päivä, eikä mitään muuta suunniteltua ohjelmaa kuin illalla tokoreenit. Pitkään oon miettiny, että jos kokeilisi tehdä koirille ite pannat ja huomenna taidan lähteä katsastamaan kylän kangaskaupat, josko löytysi tarpeita. Tai sitten pitää turvautua nettikauppoihin, trikookangasta pitäsi kuiteski pipoihin tilata. Meillä on koiraporukassa varsinainen pipobuumi meneillään, tai siis mulla ja Katilla on ja tuotoksista saa nauttia reenikaveritki. Oman kylän kaupoista ei vaan enää taho löytyä uusia kankaita.

Luulisi nuitten jo riittävän

Käsitöistä puheenollen, aloitin myös pitkään haaveilemani projektin, isoäidin neliöistä virkatun torkkupeiton teon. Kädet on taas siinä kunnossa, että villapaidan tekele saa huilata jonkin aikaa, virkkaus onneksi luonnistuu. Ja ompeleminen, joskin kaikki maailman ompelukoneet ovat liittoutuneet minua vastaan ja sotkevat alulangan ja vetävät saumat kurttuun. Onneksi se ei noissa pipoissa niin haittaa, eihän niitä nurin päin päässä pidetä ja kenenkään ei tarvi tietää miltä se nurja puoli näyttää.