Aksaa, tokoilua, hakuilua, käsitöitä...

Jos sitä vaikka alottasi niistä toissa maanantain aksareeneistä. Saara lähti seuraksi ja videoi meidän reenit, illalla kun niitä pätkiä kotona katoin niin itku meinasi päästä. Voe luoja sitä minun olematonta ohjausta!!! Moppi hilipasi taas puhtaasti radan, alkuun vähä arkoi hyppyjä mutta kun otettiin muutamaa hyppyä makupala-alustan kans niin johan alkoi vauhtia löytymään. Manta reppana kyllä yritti parhaansa, mutta kun enhän minä idiootti ohjaa tuota koiraa ollenkaan! Jospa minä tästä olisin jotain oppinut, se nähään tulevana maanantaina... Mantan meno tuntu kyllä muuten meleko muikealle, päällejuoksutki onnistu aika hienosti, kun älysin antaa sille tilaa hypätä.

Tokosteltukkin on, tosin työt meinaa taas haitata harrastuksia. Avoimen liikkeet vaatii Mantan kans vielä  viilaamista, ennenku koekunnossa ollaan, mutta on varmaan parempi, etten niistä nyt ota stressiä, menee into koko hommasta jos alkaa kiirehtimään. Hyvällä mallilla ne on, mutta parempaan pyritään.
Moppi taas on niin villinä, että esim. seuraamisessa on palattu pentuasteelle. Pikkusen tuntuu ristiriitaselta tämä sen kans tokoilu, kokeissa se ei halua tehä mitään ja kotona ongelmana on liika innokkuus...

Viime maanantaina hilipastiin Riikan ja Särmän kanssa Kuusamoon hakuoppiin, koirat olivat ihan pallo hukassa vieraalla maaperällä :) Saatiin ihan hirvittävästi tietoa, miten lähetään nyt jatkossa reenailemaan, ei menny hukkaan reissu!
Ja tokihan sitä piti syömässä käydä ihan ravintelissa, kun kerrankin kaupunkiin päästiin, tosin pikkusen meitä meinasi hihityttää se meidän ulkoinen olemus, kun ruokalistoja tutkittiin. Vaatetus nyt oli mitä oli, kun metässä oltiin oltu, Riikalla oli jalassa kumpparit ja mulla ne maaliman parhaat, tosin jo parhaat päivänsä nähneet Sievin maiharit (suosittelen lämpimästi jokaiselle koiraharrastajalle!). Mutta palvelu pelasi ja ruoka oli hyvää, huippukiva päivä :)
Kuusamoon suunnataan tässä syksymmällä uudelleen, kunhan ensin kotona pikkusen reenaillaan... Siellä tunnostaa harrastustoiminta olevan tosi aktiivista muissakin lajeissa, joten siellä voitais vierailla vaikka useamminkin!

Syyskuun alun Rovaniemen reissun suunnitelmat alkaa olla vähitellen lyöty lukkoon. Ämmä-tiimi saa vahvistusta vielä yhdestä ämmästä, kun mukaan lähtee Mosse-koiruus ja tietysti emäntänsä Saara myös. Varattiin mökki pikkusen syrjemmästä siinä toivossa, että koirien kans on sitte helpompi olla, innolla odotan onnistuuko Saaralta rantasaunan lämmitys paremmin kuin multa ja Kaijalta. Pikkusen meinasi vilu olla, kun viimeksi rantasaunaan pääsin, tuli olikin siihen mennessä sammunu vaan kolmesti ja kiukaasta kuului pienen pieni "tsup" kun sinne vettä viskasi... Paitsi rantasaunaa innolla odotan myös Weekasilaisten näkemistä, Peppiä ja Hennaa nähdään varmaankin myös viikonlopun aikana. Niin ja pikku Ronjaa <3.

Manta, Moppi ja Mosse

Viime lauantaina mulla oli eka aamuvuoro loman jälkeen ja vaikka oonki aika aamuvirkku, tuntu 4.45 herätys loman jälkeen aika epätoivoselta. Kun siinä silmät sikkuralla aamukeffetta juoden surffailin netissä, päädyin konekarhu Penan veispuukkisivuille. Ja kylläpä unet karkasi silmistä, kun huomasin siellä päivityksen koskien kuusamon koetta: "...Erityiskiitokset Kuusamossa nähdylle paimenkoiralle, esitys oli silmiä hivelevä ja ennennäkemätön!! :D". Kun sillä karhulla on testattu kohta 3000 koiraa, tuntuu tuommonen kiitos aika hyvälle, eikä muuten enää sille aamulle väsyttäny!!

Toivottavasti huomiseksi saadaan sen verran porukkaa kasaan, että hakumehtään päästään. Tänään kävi ompelukone kuumana, kun tein irtorullia ilmasun reenaamisen, niitäki pitäsi päästä käytännössä testaamaan. Se vähänen, mitä on tähän asti ilmasua reenattu, on tehty semmosella vesiletkun pätkällä, mikä tahtoo olla aika liukas. Kuusamossa näin  niitä oikeita irtorullia ja ommella suruuttelin niitä sitte vapaapäivän kunniaksi sen verran, että ainaki jonku aikaa pärjätään.

Ompelusta puheenollen ja vinkkinä muillekkin, kyllästyin siihen kun kauppojen patukat ym. lelut hajoaa ainaki meillä käsiin heti alkuunsa. Karvatuherot kestää ja ovat mieluisia, mutta ne on hiekkakentällä parin palkkauksen jälkeen jo ihan järkyttävässä siivossa. Ostin suikaleen keinonahkaa ja tikkasin siihen kiinni semmosta tosi kestävää kangasta. Tästä viritelmästä ompelin patukan, sitte vielä täytteille oma pussi, täytteet patukkaan ja nylonnauhasta riittävän pitkä lenkki , joka juntataan siihen malliin kiinni että kestää. Ja on muuten ollu kaikkein pisimpään kestäny lelu!
Toinen kestävä lelu saadaan aikaan huopanen langasta, kudotaan semmonen passelin kokonen kappale joka pyöritetään rullalle, ommellaan kiinni ja eiku koneeseen huopaantumaan. Ja on mieluinen!

Eilen illalla just mietin tätä koirien lelujen kestävyyttä, kun Mantan kans leikittiin. Ooppa siinä sitte vetopeliä, kun lehmältä irtoaa jalka toisensa perään ja lopussaan ei oo enää mitään mistä kiinni saisi. Ei oo hinta-laatu suhde ihan kohillaan, varsinkin kun ajatellaan mitä se ite tehty maksaa, nahkapatukalle tuli hintaa muutama euro, huopapatukka maksaa sen lankakerän verran. Nahkapatukan hintaa alentaa tosin se, että vahvikekangas löytyi kaapista (siihen käy myös vanhat farkut tms. vahva kangas), täytteiden pussin ompelin vanhasta fleece-viltistä ja täytteenä toimi ihaan aivot.  Ei mee hukkaan ne viiteen kertaan teurastetut pehmolelutkaan, toimivat oikeen hyvin elintenluovuttajina!

"Kuka eka maalissa saa hirven maksaa!!!"  (Just sen takia en ees halunnu voittaa)

Raksupaksut piitsillä

Toko-opissa Kajaanissa

Pitkään tätä on odotettu ja nyt sitte vihdoinkin päästiin  tokoilemaan ohjatusti, kun tuolla keskenämme suheerataan tahtoo paitsi  niille omille niin myös reenikavereiden virheille sokeutua...

Ja eipä menny hukkaan eilinen päivä, Melakarin Tarjan silmien alla siis reenailtiin ja paljon pitää reenailla kotonakin... Ei mikään yllätys!
Jokaisella oli aikaa 2*15min  ja se oli kyllä siinä helteessä ihan maksimiaika, hienosti kuitenkin koirat jaksoivat ja onneksi joka välissä pääsi uimaan.

Ekana otin Mantan kanssa luoksetuloa, oon nyt avoimessa vaihtanu luoksetulokäskyä, jotta Manta osaisi pikkusen ennakoida pysähdystä ja tulisi pikkusen pienempää vauhtia. Vauhti meinaa kuitenki hiipua liikaa, joten nyt tehdään paljon läpijuoksuja ja pysähdyksissä otetaan käyttöön niin roppa, ääni kuin käsimerkkikin. Niinku oon jo aiemminkin tainnu sanoa, on aika pirun hankala reenata liian viisaan koiran kans ;) Onneksi ei olla Mantan kans vielä siinä pisteessä niinku Mopin kans, sehän tekee usein reeneissä täydellisen avoimen luoksetulon ennenkuin minä ehin kissaa sanoa...
Ihan uutena juttuna tuli se, että Manta muuttaa etujalkojen asentoa, kun minä lähen kävelemään pois päin. Eli se tulee sivulle etuset vierekkäin, mutta sillä rintakehällä varustetulle koiralle on kuulemma  luonnollinen istuma-asento etuset pikkusen harallaan ja se siirtää ne sitte silleen. Ja virhehän se tokossa on. Joten nyt sitte opetetaan tuo koiruus tulemaan sivulle etuset harallaan... Nipotustahan tämä on, mutta ehkä siksikin niin pirun kivaa!

Toisessa erässä otettiin ihan piruillessaan ruutua, mitä ei olla vähään aikaan otettukaan (syyt ja selitykset taukoon myöhemmin!). Kotikentällä se sujuu mennentullenpalatessa tuosta nuin vain, mutta alkukesän reeneissä Kemissä Manta oli niinku ei ois ikinä moista käskyä kuullutkaan. Ja sama oli nyt, tosin sitä kokeiltiinkin EVL:n mukaan ja sitä ei todellakaan oo kotona ikinä tehty. Hyviä vinkkejä saatiin ja nyt täytyy viritellä tuo ruutu kaikkiin mahdollisiin paikkoihin mitä ikinä vaan keksin.

Lopuksi otettiin vielä paikallaolot EVL:n mukaan, helteestä ja pitkästä päivästä johtuen tosi lyhyet semmoset ja hyvin sujui, hyvillä mielin ajeltiin kotiin. Kiitokset reissuseurasta Kaijalle ja Riikalle sekä tietty Tiltalle ja Särmälle.

Tarja on kyllä kouluttajana ihan huippu, tykkään hirmusti siitä sen asenteesta, että aina täytyy ohjaajan kattoa peiliin, jos koira ei toimi. Jos sitä saa...anaa ja perk...lettä huudetaan avuksi koirankoulutuksessa kotioloissakin niin että koko naapurusto kuuntelee korvat punottaen, niin ei tarvi ihmetellä miksi koira ei halua tehä reeneissä hommia. Eiköhän se koko homma lähe siitä, että suhde on kunnossa ja kentällä on molemmilla mukavaa.

 Ja olihan siellä menossa mukana toki muitakin kuin me:

Tilta...

...Unna...

...Särmä...

...Neppu-veteraani...

...ja sisarukset Pes...

... ja Ässä

Koesuunnitelmiakin Mantelin varalle on, mutta ihmeitä täytyy tapahtua jos suunnitelmat toteutuu. Tosin ilman niitä suunnitelmia touhu käy tylsäksi joten reenitään nyt siihen malliin, että avoin tälle vuodelle korkataan. Ja jos ei korkata ei se maalima siihen taida kaatua.

Mantan reenit on nyt loman aikaan olleet pikkusen heitteillä, paikkamakuutahan me ei voitu juoksujen aikaan reenata ollenkaan ja kun niistä selvittiin, se teloi etusensa aksareeneissä. Pari päivää se pikkusen varoi jalkaansa, mutta ei onneksi ollu sitten sen vakavempaa, kaiken varalta jätin kuitenkin kaikki vauhtijutut, ruudut, luoksetulot ym. pois ohjelmistosta.
No sitten tuo onneton meni mehtälenkillä tekemään kupperiskeikkoja jossain pas...kakassa eikä tullu vissiin pienellä peeseellä mieleenkään, että ampiaiset voivat tehä pesän myös maahan. Tietystihän sitä ihan ekana säikähti, että siellä oli käärme, mutta surina paljasti viholaiset. Silmäkulma alkoi turpoamaan ja varoi vähän toista etustaan, kahdella osumalla taisi selvitä ja onneksi oli kyytabletteja autossa, aika äkkiä silmän kutina helpotti ja turvotus alkoi laskea.
Ei tainnut kuitenkaan pörriäiskammoa tulla, kun heti samana iltana piti ryhtyä kärpäsjahtiin niin että olohuoneen ikkunat helisi!

Loma alkaa olla lopuillaan, mutta onneksi on työpaikka mihin palata, ei se sekään tänä päivänä niin itestään selvyys oo. Ja oon kyllä rentoutunu niin täysillä enkä oo oikeestaan tehny yhtään mitään. On vaan oltu ja naatittu!

"Minenmeeuimaanminenmeeuimaan kalat on vetteen pissanneet..."

Olokoot vaikka paskoneet...

...Mantaa ei haittaa!

"On se...

...prkle kumma...

...ku täällei saa ees nukkua!"

Pikkusen on ollu nyt Manta-painotteisia nämä päivitykset, mutta eipä hättää, aikasta pian taitaa olla Mopin vuoro päivittää blogia, siihen malliin sen ohimosuonet on viime aikoina taas pullistelleet, että asiaa saattasi olla...

Huomenna koittaa loman loppuhuipennus, rumisaksat piiitkän tauon jälkeen! Voipi olla, että takapenkkiläisillä pullistuu silmät päästä, kun hallin pihaan kurvataan ja todennäkösesti kartturilla tärisee jalat vielä Hyryllä asti, kun kotiin päin ajellaan!