Talvi tuli...taas!

Jospa se nyt lopussaanni se talavi tuli! Lunta on tullu aika mukavasti, mutta tämähän nyt on jo ties kuin mones talavi tälle syksylle, että ei kannata vielä hirveästi iloita. Van ei se mittään, olokoon luikkaat ja kaljamakelit, mullon lopussaanni ne icebugit enkä enää pois antasi,  vaikka ovat olleet käytössä vasta muutaman päivän. Niin hurjalle tuntuu kävellä tuota takamehtään laskevaa polkua alas, kun ei oo liukasta. Tai siis on, mutta kengissä on pitoa. Joka-aamuinen painajainen on lähteä noiden elikoiden kans luikastelemaan tuota mäkeä muljahtelevan nilkan kanssa, ne kun on aina siinä vaiheessa hihnassa ja hihnakäytös on mitä on, kun tietävät aika hyvin kohta pääsevänsä irti. Ja syy siihen, miksi ovat hihnassa on se, että mehtään päästäkseen pitää kulkea parikymmentä metriä pururataa pitkin ja siellä on joskus muitaki kuin me, eikä kaikki tykkää siitä, että koirat on pururadalla irti. 
Tämän päivityksen kuvissa eletään vielä syksyä, pakkasen puolella ollaan kuitenki niissäki.

Toissa sunnuntaina vietettiin Mopin kans laatuaikaa ihan kahelleen ja hilipastiin Rakki-Areenalle HIFIn seuramestaruuskisoihin. Ja olihan se Nuppi niin pätevä, vaikka pikkusen sitä jänskittikin kun hallissa oli tavallista enemmän porukkaa ja tuomarikin oli ihan vieras. Kaksi puhdasta rataa tehtiin, eka oli jännityksestä johtuen aika hidas, toisella löyty jo vauhtia ja sijoituttiin pikkiriikkisellä yliajalla neljänsiksi. Hitsi että oon ylppis tuosta eläimestä, sen kans on niin nautinto hilipatella <3.

Viikollapa ei sitte paljo reenailtukkaan muuta kuin kotona, maanantaina käytiin ottamassa Mantan kans pikaiset keppien alotus reenit ja hienosti meni!
Torstai-iltana koin sitte elämäni täräyksen, joka veti vertoja jopa hampaan lohkeamiselle ja nokka poskella -tapaukselle, ikinä multa ei oo taju lähteny, mutta nyt meinasi. Leikin Mantan kans ja jotennii siinä kävi niin, että tuo teräskallo kolautti ohtalohkosa minun leukaan semmosella voimalla, että meni jokunen sekuntti selvitellä päätä. Ekana aatelin että nyt irtosi kaikki hampaat, sitte hokasin, että kieli ei ollu välissä, mistään ei tuu verta joten leikki jatkukoon. Turha kai ees mainita, että Mantaan ei sattunu yhtään :). Lopullinen tieto tärskyn voimasta selvisi seuraavana aamuna, kun aamuvuoroon lähtiissä yritin haukotella. Hertsyykkeli mikä kipu leukaperissä ja leukaa ei kärsiny ees hipasta. Työpaikan aamupalalla talakkuna meni alas suht. helposti, mutta joulutorttu piti syödä vähä niinku imeskelemällä. Omia vammoja ajatellen Mantalla pitäsi kaiken jären mukaan olla vähintäänkin kallonmurtuma, mutta eihän tuo oo oireillu.

Perjantaina pidettiin  hallilla talkoot mätsäreiden merkeissä ja samalla pikkujouluiltiin, ja pikkusen kerettiin tokostellakin, olipa mukava ilta! Mantan tuleva toko-koitos on jääny ihan unholaan enkä oo muistanu ees jännittää, kun tuntuu, että suurin jännityksen aihe on nyt ne mätsärit. Järjestelyt alkaa kyllä olla jo viittä vaille valmiit, sen puoleen ei tarvi hättäillä, onni on innokas talkoolaisjoukko!

Eilinen päivä vierähti Muhoksella toko-ringin reenien merkeissä ja tänään oltiin Kajaanissa rumisaksoissa, niistä enempi sitte seuraavassa päivityksessä, kunhan saan kuvat kameralta koneelle. Sen verran pitää kyllä eilisestä mainita, että vain idiootit onnistuu eksymään suoralla tiellä, tosin sehän oli kyllä tarkemmin ajateltuna navigaattorin vika. Taas.

Onni on vasta tuuletetut petivaatteet