Kesäloma!

Eilen työpaikan kello pysähtyi ihan kokonaan siihen puoli kolmen hujakoille, joka kerta kun siihen vilkasin (aika monesti) törötti pitkä viisari visusti kuuden kohalla. Nousihan se sieltä sitte lopussaan kahteentoista ja meleko joutuin vilahti auton takavalot koivukujalla, neljän viikon vapaus alkoi!

Loma pyörähti käyntiin tokoreeneillä Marikan ja Myy-russelin kans, kentällä hurahti parituntinen ja olisi helposti menny pitempäänkiin, kun päästiin siinä reenien jälkeen keskustelemaan mm.koirien alkuperäisen käyttötarkoituksen huomioimisesta jalostuksessa. Tästä ei sen enempää, ettei aiheuteta surkumieltä kenellekkään, on asioita joista on parempi vaihtaa mielipiteitä ihan vaan naamatusten...

Niistä viimeaikaisista tokoiluista sitten. Mopista en sano mitään, huippu mikä huippu -kotona.
Mantan kans paikkamakuu on ollu tosi vähällä reenillä, kiitos siitä kuuluu noille pirun pörriäisille. Ne vähäset mitä on otettu on sujuneet ilman ongelmia, ei oo isompia huolia sen suhteen tällä hetkellä.
Nouto sujuu kohtuullisesti, kun laitan kapulan esim. merkin viereen, sillon ei rynnätä siihen kiinni etutassut ojossa. Ote vois olla parempi ja palautuskin vaatii hiomista, mutta jospa se siitä.
Kaukot on ollu viime reeneissä hyvät, luoksetuloa reenitään vaihtelevalla menestyksellä.
Eilen otin ruudun kisatyyliin, joskaan en lähettäny niin pitkältä matkalta. Aika huippu oli, pysähty hyvin ilman ennakointia ja lopussakaan ei ollu moittimista.
Tunnarissa käytti vierasta kapulaa suussa, toi kuitenki oman. Se on ollu nyt tosi vähällä reenillä, kun kädet on ollu siinä kunnossa, että hyvä kun taipuvat kapulan ympärille, hankalahan sitä on yrittää hajustaa. JOS tästä ihottumasta on jotain hyötyä niin ainakin se, että aatelkaapa jos sitten joskus (jos voittajaan päästään) koepäivänä kädet on auki ja veriset ja märkäset, satavarmasti kapula haisee sillon "omalle"!

Viimeviikolla kävästiin mölliaksuissa ja Moppi otti ekalta radalta hylsyn (päätti mennä A:n kahteen kertaan), toisella radalla saatiin vitonen kontaktilta ja vauhtia oli sen verran, että ihanneaika alittui melkein 10 sekunttia!!! Se riitti voittoon, tosin miniykkösissä osallistujiakaan ei ollu kuin kaksi. Huippuisa aksaeläin!
Mantan eka radalla rimoja taisi tippua niin paljon, ettei varmaan sihteerikään kerenny virhepisteitä laskea... Toisella radalla saatiin aika hienoja pätkiä aikaseksi ja mikä parasta, loppusuoralla irtosi ihan mielettömän hyvin. Takaaleikkausta pitää nyt reeniä ihan urakalla, ei koiralla vaan minulla. Yritin sitä molemmilla radoilla, en idiootti älynny vaihtaa suunnitelmaa vaikka eka radalla huomasin, ettei se toimi. Jos sitä vaikka huomenna kävisi kokeilemassa, tiiä vaikka se sujusi niinku takaaleikkaus kepeille. Viimesissä rumisaksoissa se ei toiminu mitenkään, mutta kun kotona kokeiltiin näytti sille, niinku mitään ongelmaa ei ois ikinä ollutkaan. Niin, kyllä ne kotona osaa!

Jälkeä käytiin lauantai-iltana kopasemassa pitkästä aikaa, Mopilla näytti olevan homma hyvässä muistissa. On se vaan niin pätevä, kun puen liivin ja valjaat päälle sillä näyttää säkäkorkeuskin kasvavan monta senttiä, kun tietää pääsevänsä oikeisiin töihin. Mantalla meinasi olla alkuun intoa pikkusen liikaa, mutta kun hoksasi homman malttia alkoi löytyä. Eihän ne pitkiä jälkiä ollu eikä varmaan ees reenata kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, kun ei kokeeseen sillä saralla olla kuitenkaan menossa, mutta mukavaa vaihteluahan se on.

Tuo katse...

...ja nuo silmät, ne vaan sykähyttää, joka ikinen päivä <3

Se reeneistä, kaikki muu vapaa-aika on oltu metässä ja uitu. Manta näyttää ihan järkyttävän lihavalle, kun tuo karvotus on niin pörhöllään jatkuvasta vedessä purjautumisesta.

Korvien asennosta päätellen Batman-viiraus päällä

Onhan se lystie kun ei turkki tartu kanervikkoon!

Joka toiselle kuoppaa kaivaa...

Ja ne juoksut, ne ei oo alkaneet vieläkään!!! Värkkiä pestään siihen malliin että onkaitse kohta jo puhki kulunut ja tänään Kasperi-pystiksen edessä keimailtiin niin korvat supussa muikku-ilmeellä, tosin sitten kun Kasperi olis halunnu pikkusen perskarvoja nuuskasta tehtiin kyllä stoppi moiselle lähentelylle.
Muikusta tuliki mieleen, että on se muuten koirien mielestä aika herkkuisaa einestä. Mopille kun pitää itellä ne eväät tehä, niin aina saa kaupassa lihatiskillä/koirien pakastinruokien äärellä pyöriä pitkät tovit. Olin kyllä tässä yhtenä päivänä lentää persiilleni, kun huomasin, että tuoreet muikut on kilohinnaltaan halvempia kuin koirien jauheliha.... Ei ollu kokeista pulaa keittiössä, kun niitä paistelin ja ei ollu tuoksu omaankaan nokkaan huono, vaikken kalaa syökkään (sain lapsena yliannostuksen kalasta, kiisseleistä ja vispipuurosta, terveiset vaan maailman parhaalle mummolle pilven reunalle...).
Ja muikuista ahveniin. Eilen reenien jälkeen ajeltiin koirien kanssa meidän uintipaikalle ja siihen viereen oli joku vanhempi pariskunta päättänyt pystyttää leirin. Kysyin haittaisiko heitä jos uitan koirat siinä kauempana, ei haitannut joten ei muuta kuin järveen ja sitten pikkulenkille metsään. Kun palailtiin autolle, setä huuteli että sulla taitaa olla hyvin koulutetut koirat, kun tulevat luokse noin hyvin. Enhän minä sitten siinä jutellessa älynnyt katsoa, mitä koirat touhuaa, painattivat rantaan perskarvat liehuen. Hetken päästä Manta pyyhkäsi rannasta suussaan jotain, minkä oli napannut rannalla olevasta sankosta ja ilme kertoi kaiken: "Äeti minä löysin aarteen!!!" Pariskunta oli ollut ongella ja ainoa saalis, minkä he olivat saaneet, roikkui Mantaan suupielestä... Toivottavasti heillä oli varattu iltapalaksi muutakin einestä kuin savustettua ahventa ja onneksi sattuivat olemaan harvinaisen mukavia ihmisiä! Niin ja se siitä hyvästä koulutuksesta...

Entäpä sitten ne lomasuunnitelmat. Ollaan vaan ja nautitaan. Tosin pikkusen on ollu mielessä, jos kopaseisin mitä Manta on mieltä konekarhusta. Heinäkuun lopussa siihen oisi mahollisuus, oppisinpahan ainakin ehkä sen, että kun koira alkaa käyttäytyä tietyllä tavalla mehtälenkillä, on parempi juosta karkuun :) Ja mahollisesti tulossa on myös yksi pentukoiranpoikasen hakureissu, mutta siinä taitaa reissut olla. Elokuun alussa meidän piti päästä Vapun hyppytekniikkakurssille, mutta se peruttiin, onneksi tiiossa on kuitenki Melakarin Tarjan toko-oppia!

Tänään, ensimmäisenä loma-aamuna heräsin  klo 7.00 siihen, kun naamalle läsähtää kuolanen vinkulammas ja pallean päälle rysähtää vajaat 20kg elävää lihaa. Jospa se koiruuksillakin kääntysi jossain vaiheessa kellot loma-aikaan, tai ainakin herätysmenetelmät saisivat olla pikkusen hienovarasempia.

Pantatehtailua

Grillausta Suomen kesässä