Aksailua, toksailua, homeen etsintää...

Viime perjantaina meillä kävi mielenkiintoinen vieras, tuleva homekoira Santra. Onneksi ei tarvinnut koiraa kutsua kotikäynnille oikean homeongelman vuoksi, vaan kyse oli ihan harjoituksesta ja Paula toi omat homeviljelmät mukanaan.
Hienosti Santra nenäänsä käytti, ilo oli työskentelyä seurata!

"Haistan homeen!"

Hajun perässä kiivetään vaikka seinille

Täällä vois ollakki jotain...

...ja tässä vois tuoksahtaa kans!

Tokoilussa on alotettu ulkoreenikausi ja paikallaolo on se tärkein reenattava molemmilla. Onnistumisia on ollu paljon enemmän kuin epäonnistumisia, joten toivo rauhallisesta paikkamakuusta ei oo ehkä ihan mahdoton haave. Yksi parhaista paikkamakuista Mantan kans saatiin, kun samalla kentällä oli pikkupojat pelaamassa jalkapalloa, asento oli viimesen päälle ryhdikäs eikä puhettaan lonkalle kääntymisestä. Täytynee seuraavaan kokeeseen vuokrata jostain pari pikkuihmistä jalkapallon peluuseen kentän reunalle...

Ruutua ja luoksetuloa on päästy reenailemaan täyspitkältä matkalta, pikkusen meinaa molemmat välillä ennakoida ruudussa pysähtymistä. Tosin Moppi pysähtyy nakin toivossa jo kymmenen metriä ennen ruutua. Mopin tokonipotustauko on nyt kostautunu liiallisella innokkuudella, tehoreenissä on luoksetulon pysähdykset ja perusasennossa istuminen. Jos mitään ei hetkeen tapahdu, se alkaa tarjoamaan ties mitä, useimmiten menee maahan. Saakohan siitä muuten lisäpisteitä, jos koira kokeissa jokaisessa perusasennossa vilkuttaa yleisölle?

Mölliaksailemassakin käytiin ja Mopin mielestä rata oli ihan liian lyhyt, molemmilla radoilla se hilipasi keinulta suoraan hypylle, jonne ei todellakaan ollu tarkotus mennä ja kirmasi vasta sitten vauhdilla putkeen,  joka siis olisi ollut sen keinun jälkeen. Mutta pakkohan noin iloseen suoritukseen oli olla tyytyväinen, varsinkin kun se keinu meni niin hienosti, hitaasti mutta ilman jumituksia.

Manta räiski alas useampia rimoja, kiitos minun hätäilyn, mutta tämä olikin meidän eka 1lk:n rata ja pakko olla koiraan ihan mielettömän tyytyväinen. Kepit oli ihan huikeat ja kontaktit toimi, hyvillä mielin ajeltiin kotiin.

Harkihen kyllä vakavasti, että pyydän agilityliitolta poikkeuslupaa alkaa kisaamaan Mopin kans makseissa ja Mantan kans mineissä. Sen verran ilmavat on nuo Mopin pomput!

Eilisissä rumisaksailuissa saatiin taas niin mielettömän hienoja onnistumisen kokemuksia, että ihan hirvittää. Moppihan veti radan totuttuun tapaan puhtaasti ja keinuki meni  aika näpäkästi, Mantan kans sai vääntää okseria ja muutamia ohjauskuvioita senki eestä. Mutta se tunne kun ne sitte kohille napsahti oli kaiken vääntämisen arvonen. NYT minä lupaan lopettaa sen kans hätäilyn ja uskon lopussaanki, että se aika mitataan siitä, kun koira on maalissa, ei minun maaliin tulosta. Ei oo ehkä mitään kannatusta juosta reikäpäänä ja pyrkiä joka tilanteessa koiran edelle.

Sain sitten kameraankin uuden kauan odotetun putken, mutta kun kelit on ollu semmoset niinku on ollu, ei sitä oo pahemmin ehtiny kokeilemaan. Työpaikan pelloilla kävästiin yhtenä aurinkoisena aamuna kokeilemassa säätöjä ja asetuksia, "oma" mehtäkin on  sen verran sulanut, että sinnekkin jo päästään. Onneksi parin viikon päästä on tiiossa meidän oman  porukan järjestämä valokuvauskurssi, jospa sitä sen jälkeen olisi taas vähän viisaampi näissä hommissa.

Kuonopanta?

Jollekki on häntää siunaantunu ihan omiksi tarpeiksi

Mantan karvanlähtö on sitä luokkaa, että ihan hirvittää. Tänään imuroin ja moppasin ja pari tuntia siitä piti jo kostealla talouspaperilla nurkkia ja sohvaa pyyhkästä. Kuvat ei sitä todellisuutta kerro, mutta näyttelyihin ei tosiaankaan oo asiaa muutamaan kuukauteen, ehkä joskus syksyllä, huom. ehkä.

TOKO-kokeet on molemmilla suunnitteella, tosin Mantalla on varmaankin sillon juoksut ja ne  jää sen osalta väliin. Minä niin toivon, että Moppi lopussaanki näyttäsi kaikille sen innon ja osaamisensa, muuten kaikki kohta luulee että turhia kehuskelen täällä blogissa...

Tokosta puheenollen, järkättiin viikonloppuna meidän oman seuran väliset möllitokot omalla hallilla ja hitsi että oli hienoja suorituksia! Kaija toimi tuomarina, minä liikkurina ja kyllä oli pokassa pitelemistä, kun koirat esitti ihan omia kuvioita mm.sivulle tulossa. Kaikesta näki kuitenki koirakoiden ilon ja tekemisen riemun, eikä se harrastaminen ole rodusta kiinni!

On hiskie, bisonie, malikkaa, holskuo, bernie, kultsuo...

...ja ykköstulokset veti ilmeet meleko muikeiksi!

Eipä oo tullu ikinä kuvatuksi hallia tästä suunnasta, hyllyllä rivissä juomakupit, kakkapussit ym, takana olevalta käytävältä löytyy mm. keittiö ja vessa

Toiselta kantilta kuvattuna löytyy ruhtinaallisesti tilaa häkeille ja reenivermeille (Palkintojen jaossa Sohvi, joka on just niinku Moppi; osaa ihan pirun hyvin, kun haluaa  <3)

Nyt on sitte hallin vuokrasoppari päätyny tältä talvelta, ens syksynä jatketaan. Huomenna olisi tarkoitus siivota halli siihen kuntoon, että sinne on taas syksyllä mukava palata, tosin palataan sinne kyllä vielä tänä keväänä sen valokuvauskurssin merkeissä (kiitokset joustaville vuokranantajille!).

Ja loppuun vielä kuva Prinsessa Esmeraldasta alamaisineen, ei voi mennä lähemmäs koska tyttö-basilliskot tarttuu!
Niin muuten, pakko vielä tässä unen pöpperöissään mainita, Moppi säikäytti minut ihan totaalisesti tänä aamuna. Aamuruoka upposi normaalisti, aamutortut oli ihan normin näköset ja kaikki muukin ihan ok, mutta yhtäkkiä se vaan alkoi seisomaan selkä köyryssä ja tärisi. Suolistoäänet kuulosti ihan normeilta ja herkutki maistui kun niitä tarjosin, joten tukos tuntui epätodennäköiseltä, jotenki näytti sille, että sitä oksettaisi, mutta mitään ei tullu ulos. Tuli niin mieleen Riepu-rakkaan taudinkuvat ja hädissäni annoin jo kipulääkettäkin, samalla kun katoin kelloa milloin alkaa eläinlääkärin päivystys. Aika pian tilanne meni sitte ohi ja koira oli ihan normaali, mikä lie sitten vaiva ollutkaan. Liekkö aamulenkillä muurahainen purassu tms. yhtä kamalaa... Iltalenkillä pikkusen jo epäilytti, että olinko sittenkin antanut kipulääkkeen sijasta viagraa, sen verran hanakasti tuo palliton trinsessa isosiskon selkään kahusi :) Tosin tietääkseni meillä ei kyseistä lääkettä ole, ainakaan koirien lääkekaapissa :)

Manta ei siis oikeesti oo todellakan noin lihava, mitä kuva antaa ymmärtää...