Salme Mujusen toko-opissa

Taas vierähti yksi päivä Kajaanissa, tällä kertaa Seppälän koirakeskuksella ja ei tarvinu taaskaan huonolla mielellä Kajjjaanista kotiin ajella, huippuhyvä koulutus ja huippuhyvä kouluttaja!

Eli Mantelin kans oltiin opiskelemassa toko-kiemuroita, keli oli ihan järkyttävä, lunta ja lopussaan rännän sekaista lunta tuli niin, että pellot oli ihan valkosena. Onneksi koirakeskukselta löytyy sisätilat koirien reenuuseen, ulkoreenit ei ois ehkä onnistuneet.

Etukäteen oltiin jo laiteltu viestiä ongelmista ja mitä halutaan reenailla, meillä ne oli paikkamakuu ja tunnari. Heti alkuun otettiin kuitenki ensin seuraamista käskytettynä, mukaanluettuna myös sivuaskeleet, peruutus ja paikallaan käännökset. Mantan seuaaminen ei ollu ollenkaan niin hyvää kuin normaalisti, mutta kouluttaja oli kuitenki tyytyväinen. Peruutus tarvii vielä paljon reeniä, että koira oppisi menemään suoraan, mutta sitähän sitte vaan reenataan.

Tunnarissa palataan iso harppaus taaksepäin, että Manta oppisi rauhassa haistelemaan kapuloita. Nyt se käytti kahta vierasta kapulaa suussa ennenkuin toi oman, ite olin kyllä onnesta soikeana tästä suorituksesta. Huimaa parannusta siihen, mitä se on ollu!

Paikkamakuu onnistui ilman istumaan nousemista, kouluttajan mukaan Manta oli ihan superrentoutunut. Lonkalle se kääntyi, mutta levottomuutta ei ollut. Yhen nakin palasen se siinä joutessaan söi, kun oli siinä niin hollilla ja kääntyi katsomaan taakse, kun yleisö, kouluttajan pyynnöstä, siellä hiimaili.
Nyt aletaan sitte taas pidentämään paikkamakuuta avoinluokka mielessä!

Lisäksi otettiin vielä noutoa, kapulan palautuksessa Manta jäi ihan liian kauas, joskin yleensä se kyllä tuo sen ihan kiinni. Eli tästä en ota stressiä!
Avoimen kaukot meni nappiin, persus ei liikkunu milliäkään ja vaihdot oli nopeat. Otettiin myös seiso-maahan vaihtoja makupalalla, paljon on vielä reenattavaa siinä liikkeessä!

Hyvin onnistuneiden reenien kunniaksi Manta pääsi pitkästä aikaa hilipattelemaan saman rodun edustajan kanssa!  Ens alkuun en kyllä uskaltanu päästää Mantaa ees irti, se kun olisi niin mielellään  jo aamun jalottelulenkillä tehny kupperiskeikkoja kaikissa pahollisissa pas...kakkakasoissa. Sen verran innokkaasti Pes-bc Mantaa kuitenki leikkiin houkutteli, että päätin ottaa sen riskin, että kotimatka vietetään lehmänsonnan katkussa. "Otakiinnimandariini"-peli oli kuitenki niin kivaa, että kakkakasat unohtu täysin, ei tarvinnu ikkunat auki kotiin ajella. Ja huolimatta siitä lumimyräkästä viitostie oli sula ja lumeton, aamulla jo mietin, että mitenhän sitä kesärenkailla kotiin päästään.

Pikkusen harmittaa, kun en Moppia tähän koulutukseen älynny ilmottaa, halli oli niin "epähallimainen", että trinsessa olis voinu toimiakki siellä. Mutta saahan sitä nyt harmitella. Luoksetulon pysähykseen tarvittaisiin neuvoja, se on ihan hakusessa. Intoa kun on tullu niin julumetusti lisää, vauhtia kans, niin se ei vaan merkille pysähy.
Mantan kans on otettu pysähyksiä "ei liikkeenomaisesti", sillä kyllä näyttäs jarrut löytyvän kun käsi nousee ja lelu lentää. MUTTA ongelmia tulee varmaan sitte kunhan sitä liikkeenomaisesti aletaan reenaamaan, minusta on fysiikan lakien vastaista, että satasen vauhista voi sekunnin sadasosassa pysähtyä. Onnittelut niille, joilta se onnistuu!

Yleensä meillä ei hirveesti palloleikkejä leikitä, mutta kevään kunniaksi ostin Mantalle ison semmosen, oikein keijujen kuvilla varustetun. Ja olihan se lystiä, minua ei siinä leikissä paljoa tarvittu, kun Manta potki ja kuletteli sitä ihan itekseen. Tämä leikki kyllä tuntuu olevan sen verran stressitasoa nostattava, että sitä harrastetaan aika harvoin. Ihme kyllä pallo on jo pari päivää pysyny ehjänä, eikä sitä oo ees tarvinnu piilottaa, eli ei se frisbeetä näköjään voita :)
Ja on se tuo koiruus aika fiksu, pallo sattui pyörähtämään naapurin puolelle, mutta Manta pysähty tontin rajalle niinku seinään, minun piti käydä se pallo sieltä hakemassa. Eli ei sillä taida ihan yli keittää pallopelissäkään ja taitaa olla luvattu liikkuma-aluekkin tiiossa.

Moppi sain samaisena palloiluiltana totaalisen raivokohtauksen, jonka seurauksena jo ennestään aika perusteellisesti nyljetty apina taisi heittää henkensä lopullisesti.

Tapporavistus

Vauhdilla tainnutus

Ilmaveivi

Tapporavistus kierteellä

Kohteen eliminointi katseen voimalla

Tainnutusloikka

Kunniakierros

Ja se on vainaa!

Jalonkankaan kingi

En tiiä mikä tuolle Mopille on tullut, mutta on siitä vaan tullu niin reipas! Toivottavasti en nyt hehkuta liian aikasin, mutta se yletön mies-pelko on vähentyny tosi paljon, ilman mitään sen kummempia toimenpiteitä. Esim. viimeksi mölliaksuissa se teki melkein kuperkeikkoja, kun ihan vieras MIES-henkilö rapsutteli sitä siitä just oikeasta kohtaa, eli "kippuranapista" (se sijaitsee hännän juuressa, siitä kohtaa rapsuttaminen saa aikaan kuperkeikkoja). Se, että se meni ite rapsuteltavaksi, on jo aika huikea juttu! Monia muitakin tilanteita on tullu vastaan, missä olen huomannut, että arkuus on vähentyny. Liekköhän syynä osittain se, että Manta menee suuna päänä perseenä joka paikkaan, vaikkei sekään kyllä vieraitten hipelöinnistä perusta, hyväksyy muttei erityisemmin siitä nauti. Paljon oon asiaa miettiny, mutta en keksi siihen muuta syytä kuin tuo Manteli ja se, että kaikesta panikoinnista huolimatta me ollaan vaan kulettu joka ikisissä kissanristiäisissä mitä meidän kyliltä löytyy. Nyt esim. vapputorilla ilmapallot eivät olleet enää ollenkaan niin pelottavia mitä ennen, reeni tuottaa tulosta!

Jonkun verran kuulostaa muillakin cottoneilla olevan tuota arkuutta, mikä voi kyllä selittyä silläkin, että niiden kans ei pahemin käydä missään/harrasteta mitään. Ja minen ymmärrä miksi, koira kuin koira, rodusta riippumatta, nauttii tekemisestä ja 14 vuoden kokemuksella voin todeta, että cottoni ihan yhtä paljon kuin muutkin. En tiiä onko meille sitte sattuneet ne rotunsa aktiivisimmat yksilöt, mutta ihan varmasti eroahdistuksesta ja tavaroiden järsimisestä oltaisi saatu kärsiä, jos ei päästäisi metsälenkeille ja harrastettaisi mitään. Ulkonäkö hämää, ei se kauneus tarkota aina sitä, että aivot puuttuu :)