Tokoilua Katja Sulkalan opissa

Kylläpä sai taas team Suomussalmi ajella Kajjaanista kottiin hymyt persiissä asti, sen verran mukavata  oli.
Eli oltiin siis pari päivää Katja Sulkalan toko-opissa ja ei voi muuta kuin kiitellä niin koulutuksen järjestäjää (high five agility team) kuin kouluttajaakin, mahtava viikonloppu! Aikaa oli jokaiselle koirakolle ruhtinaallisesti ja niin paljon kuin se uudelle kouluttajalle meno aina jännittääkin, niin ei tarvinnu pettyä; rakentavaa kritiikkiä, hyviä neuvoja, positiivista palautetta ja ennenkaikkea rento meininki!

Oltiin jo edeltä käsin laiteltu viestiä mitä ongelmia meillä on ja mitä halutaan reeniä, meillä ne oli seuraamisen edistäminen, paikkamakuussa istumaan nousu ja sivuttaisliikkeet seuraamisessa. No, ylläripylläri, sen kerran kun reenaa ammattilaisen silmien alla ei ongelmia näissä pahemmin ollu. Oon vaihtanu palkan paikkaa seuraamisessa jo aika päiviä sitten ja ehkä reenit on tuottaneet tulosta, kunnon edistämistä ei nähty ees lelulla hetsaamisen jälkeen. Ja ne sivuttaisliikkeet, en oo niitä nyt hirveesti uskaltanu reenata kun oli pelkona, että reenaan väärin, mutta en sitten ilmeisesti ole pilannutkaan tuota koiraa, reenejä jatketaan entiseen malliin.
Paikkamakuu oli se mitä kauhulla ootin, aksahalli ei ole ehkä se kaikkein paras paikka siihen, kun ottaa Mantan lajimieltymykset huomioon. Mutta taas se nähtiin, että ei niitä ongelmia kannattasi sinne omaan päähän etukäteen tehä, vappunaamiaisissa Manta olisi voittanu asukilvan mennen tullen palatessa asullaan "kuollut hylje."  Eli eka painu lonkalle, sitte pää maahan ja kauhulla ootin millon kuuluu kuorsaus, ihme kun ei selälleen kääntyny.

Ruudussa Manta taitaa tietää pikkusen liian hyvin mikä on homman nimi, se kääntyy jo nauhalta takaperin ja pomppii takaperin oikealle paikalle. Tosi hauskan näköstä varmaan yleisön mielestä, muttei tuomarin. Siihen saatiin paljon vinkkejä ja saatetaanpa ottaa se kosketusalustakin käyttöön...

Avoimen luoksetuloa ei oo pahemmin reenailtu, koska meidän hallin lattia on ihan liian liukas siihen enkä halua tähän liikkeeseen mitään epävarmuutta. Ja kiirehän siinä ei oo,  sinne avoimeen on vielä meleko pitkä matka. Aika näpäkät pysähykset Manteli teki, kunhan päästään kentälle reenimään näitä harjotuksia jatketaan.

Pikkusen pitää aina muistaa poseerata

Sunnuntaina otettiin ekana luoksetulo ja jäävät käskytettyinä. Manta teki hienot jäävät -tuomarin käskystä. Lisäksi maahanmeno näytti olevan taas mieluisampi kuin seisominen joten tätä vahvistetaan jatkossa. Oli jännä huomata, miten vieraan ihmisen liikkurointi/käskyt vaikuttaa Mantaan, Kaijan kans on näitä reenailtu ja ikinä se ei oo näin käsky-sanaan reagoinu. Elikkä vieraampi liikkuri kehiin!

Estehypyssä minua on pikkusen mietityttäny Mantan takaperinpomppu esteen ylityksen jälkeen, mutta se ei ole kuulemma niin kamala virhe. Itekki oon miettiny, että koska tämä liike on vain ALOssa, en revi siitä ressiä.

Seuraamista tehtiin pieni pätkä edistämisen toivossa, mutta sitä ei taaskaan ollu, pikaisesti jouduin siis miettimään mikä olisi seuraava reenauksen kohde.

Onneksi hoksasin noudon, siinä on ollu  se ongelma, että Manta pitää kapulaa huonosti (=sivuttain) suussa, mutta eihän sitä ongelmaa tietenkään nyt ollu. Vinkkejä saatiin kuitenkin siihen, miten saataisiin Manteli ottamaan kapula nätisti suuhun, nyt sillä on tapana syöksyä siihen kiinni satanen lasissa etujalat eellä . Tosin, ottaen huomioon miten vaikeaa nouto on ollu sille opettaa, tämä into on ehkä ihan vaan plussaa... Vinkkejä saatiin siihenkin, miten vauhdittaa kapulan palautusta, se tuo sen kyllä hyvin, mutta liikkuu hitaammin kuin mennessä.

Saatiinhan siihen vauhtia!

Loppuun otettiin vielä jääviä käskytettynä eri äänensävyillä, ennakoi aina eka käskyyn, mutta ei muihin (kouluttaja siis hoki käsky-sanaa mutta minä en totellu...).

Viimeseksi otin vielä muutaman ruudun, tekemisen meiningissä koiran väsymystä ei kyllä huomannu, mutta silmistä sen näki, joten halusin loppuun jonku sikakivan jutun.

Paikkamakuut otettiin sunnuntaina kahteen kertaan, ei painunu lonkalle ja olin aikasta tyytyväinen niihin! Tosin tuo lonkalle painuminen on tällä hetkellä aika pieni murhe istumaan nousuun verrattuna, mutta eikö sitä aina täydellisyyteen pyritä ;).

Kaiken kaikkiaan viikonloppu onnistui yli odotusten,  en oisi uskonu, että Manta pystyy keskittymään Rakki-Areenalla noin hienosti tokonipotuksiin. Tosin kyllä se pikkusen kierroksilla kuitenkin kävi, muille koirille piti  haukahdella ja lauantaina se heti alkuun bongasi yleisön joukosta jonkun tuiki tuntemattoman ihmisen, jolle piti käydä kertomassa, kuinka kamala juttu tämä esteiden katoaminen tivolipaikasta on.

Nyt on kyllä tullu parina viimesenä viikonloppuna semmonen annos tietoa, että tässä riittää sulateltavaa joksikin aikaa. Suuret kiitokset Rumikselle ja HiFille, että jaksatte näitä järjestää. Niin ja kiitos myös kouluttajalle sekä matkaseurallemme Tiltalle ja Kaijalle, sekä sunnuntain eka ryhmässä olleelle Ailalle (hihittelen vieläki itekseni sille hiuslakkajutulle...), nyt on kiva jatkaa taas reenejä uusien oppien turvin!

Päivän koulutus ja tavaramäärä tämä, jokainen voi kuvitella kuinka täynnä auto on viikonloppureissuilla