Toko-reenit Kemissä

Sunnuntaina suunnattiin Kaijan ja koiruuksien kanssa kukon laulun aikaan kuonot kohti Kemiä, pikkusen meinasi huvittaa, kun samaan aikaan koulujen päättymistä ja valmistumisia juhlivat ihmiset palailivat juhlariennoista...

Oltiin siis menossa Heli Kelhälän oppiin ja olipa taas niin mukavat ja antoisat reenit. Keli oli melkosen lämmin, mutta se ei ollut mikään ongelma itikoihin verrattuna, luoja että niitä oli PALJON!!! Mantan keskittymistä ne pikkusen meinasi haitata, esim. perusasennossa kontakti katkeili ja paikkamakuu oli enemmän kuin levoton, mutta siihen saatiin taas uusia vinkkejä. Kokeillaan nyt tehä siitä liikkeestä Mantalle vähän jännittävämpi, jospa se levottomuus ja turhautuminen siitä vähenisi. Ja sehän on todellakin vaan turhautumista, jos otan esim. esineen etsintää metsästä, Manta makaa aloillaan vaikka puoli päivää oottamassa, kun rämmin metässä piilotushommissa, se kun tietää, että tulossa on megakiva juttu. Tämä systeemi otetaan nyt sitte käyttöön paikkamakuussa.

Katjan koulutuksessahan Manta reagoi liikkurin käskyihin jäävissä, halusin nyt testata, reagoiko se Helin käskyihin. Ei reagoinut, tästä ei siis stressiä oteta!

Luoksetulon pysäytystä otettiin sen verran, että nähtiin miten Manta reagoi käsimerkkiin. Aika napakasti pysähty, luoksetulon yhteydessä sitä ei kuitenkaan vielä reenitä, kierrellään koivuja ja heitellään makupaloja niin kauan kunnes TK1 on taskussa.

Ruutu meni alkuun ihan plörinäksi, Mantalla oli ihan pallo hukassa minne pitää mennä ja miksi. Liekkö syynä ollu se, että ruutunauha ei kunnolla erottunu heinikosta vai jokohan ne juoksut alkaa vaikuttaa keskittymiseen. Saatiin taas uusi vinkki siihenkin, leluhan nostaa kierrokset kaakkoon ja vauhti on sen mukainen, kosketusalustalle Manta kirmaa sen verran innolla että alustaa saa sitte ehtiä lähimetästä, kokeillaan siis ruokaa.

Tunnaria on reenitty Salme Mujusen oppien mukaan ja nyt päästiin kokeilemaan kokeen omaisesti miten se toimii. Ja sehän meni ihan mielettömän hyvin, Manta laukkasi RAUHALLISESTI kapuloille eikä tehny sitä etujalat eellä- syöksyä, nuuski tarkkaan ottamatta vieraita suuhun ja palautti oman, nyt voidaan alkaa huoletta vaikeuttamaan tätä liikettä. On se hyvä, että tulee takapakkia välillä, kyllä ne onnistumiset tuntuu sitte aika hienolle!

Kiva oli käydä taas uudella kouluttajalla ja kummasti se motivaatio reenaamiseen aina kasvaa, kun saa uusia vinkkejä.
Mopin kans otettiin vähän tokoilua viereisellä "parkkipaikalla", hienosti toimi, kun oli hiekkapohja. Kentällä otettiin lopuksi jotaki pientä, meni ihan plörinäksi, trinsessat ei vaan toimi nurmikolla :)

Tulevaisuus häikäsee ;)

Reenien jälkeen ajeltiin Helin perässä aika ihanalle hiekkakuopalle uittamaan koirat, saivat vähän viilennystä ennen pitkää kotimatkaa.

Ja se kotimatka sitten, ei eksytty, ainakaan kunnolla! Pari puhelinsoittoa ja muutama U-käännös kyllä tarvittiin, mutta huima parannus edellisiin reissuihin. Ehkä me vähitellen aletaan oppia tuo reitti! Niin ja ilmastointilaite alkoi sitten jossain vaiheessa puhaltaa vaan kuumaa ilmaa, mutta tokihan me semmoset pikkuviat äkkiä korjataan. Lyötiin auto hetkeksi parkkiin ja sammuksiin ja sehän auttoi, liekko ollu se +31 astetta autollekkin jo liikaa...

Mutta ei valiteta, ihanaa kun on kesä ja lämmin, tosin reenit jää väkisinkin vähän vähemmälle. Paljon on tullu kuvatuksia näpsittyä nyt, kun metässä ja rannalla on tullu vietettyä aika paljon aikaa, niitä sitte näytille vaikka seuraavaan päivitykseen. Mulla on nyt koneella varsinainen kuva-katastrooffi, näin hienoilla keleillä kun tahtoo olla muutaki tekemistä kuin laitella niitä järjestykseen.

Ai niin, Manta on nyt sitten ihan virallisesti isosisko, kun Lotta-mamma pyöräytti pentuset! Hirmusti onnea vielä tätäkin kautta Weekasilaan!!
Ja mitä sanookaan tuo meidän iskä (joka ei siis halunnut meille aikoinaan toista koiraa), kun näkee kuvat pennuista: "Siis eikö sieltä tullu yhtään punavalkosta? Meille ei ainakaan tule ikinä muita kuin punavalkosiA bortsuJA".  Huomatkaa monikkomuoto ;)  Kai se salaa haaveili, että sieltä joku pentu olisi meille muuttanu... Kohta se oon varmaan minä, joka sanoo, että meille EI tule kolmatta koiraa :)