keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Mantan mietteitä

On se vaan jännä, että kun lumet sulaa, nuo ihmiset alottaa taas tuon eksymisruljanssin ja me koirat joudutaan niitä sitte tuolta metästä ettimään. Talvella tuolla Kiannan jäällä ne pysyi oikein hyvin tallessa, mutta auta armias kun mehtään mennään, niin jopahan tulee meille töitä. Onneksi me ollaan aika päteviä siinä etsimishommassa, vaikka ne reppanat on aina kietoutuneet ties mihin pressuihin, niin kyllä meidän nenät sen verran hyvin toimii, ettei ne vielä oo löytymättä jääneet.



                                                 (kuvat Kati)

Sake oli aika pätevä...

...ja Veenu kans!

Moppi, tuo koiramaailman trinsessojen trinsessa, paahtaa hakumetässä niinku raivo härkä, ei haittaa muurahaisen puremat eikä havunneulaset! Sen kunniaksi äiskä tekikin sille ihan omien mittojen mukaiset varusteet, lisää kummasti katu- tai siis mehtäuskottavuutta!



Hienosti onnistuneiden hakuiluiden päätteeksi me päästiin Venuksen ja Dimmun kans mehtälenkille ja nimen omaan me koirat päästiin, äiskä ja Kati istuivat kannonnokassa kamerat kourassa sillä aikaa kun me lenkkeiltiin. Ja uitiin, tai siis minä uin, muut katto kateellisina rannalta.


Trinsessat menee sieltä, missä aita on matalin


EräJormatar

Sen lisäksi, että nuo ihmiset hukkaavat ihtesä mehtään, ne myös hukkaavat sinne tavaroitaan. Viime viikolla äiskällä tippu sinne vanha kännykkä, mutta onneksi minä sen sieltä löysin. Eilen se onneton tiputti sinne hatelikkoon avainnipun, onneksi minä olin mukana ja löysin sen hetkessä.
Äiskää kiinnostaisi kamalasti se esineruutu ja nyt se on saanu vähän  neuvoja sen reenaamiseen. Koskapa me niin kamalasti tykätään Mopin kans tuosta nenän käytöstä, sitä varmaan tullaan kokeilemaan tässä kesän päälle. Ei sillä, että oltaisiin kokeisiin menossa, vaan ihan vaan omaksi iloksi. Sitä paitsi jos oon oikein ymmärtäny, Mopilla ei oo mitään asiaa sinne PK-puolen juttuihin, en ymmärrä miksi.

Nokialaisennoutaja

Me ollaan nyt oltu vähän tauolla kaikista tokonipotuksista, kelit on ollu niin hienot, että ollaan vietetty aikaa metässä ja rannalla. Nyt pitää nauttia ihan täysillä, kohta tulee itikat ja muut pörriäiset, eikä siellä sillon oo pirukaan.
Moppi oli eilen taas niin trinsessana, rannalle saapui taustajoukkojen kera saksanseisoja Rouka, jota Moppi ällöää yli kaiken. Se, siis Moppi, suuttui niin pahasti, että häipyi autolle mököttämään. Saman tempun se teki, kun tässä joku aika sitten MEIDÄN rannalle tuli jämpti-lapinkoirasekoitus, puolivuotias uros, jolla ei ollu luoksetulo ihan hanskassa ja joka ei millään käsittäny, että Moppi ei halua olla sen ystävä. Minäkin annoin sille lähtöpassit sen miljoona kertaa, kun se väkisin pakkautu perskarvoihin. Äiskän mielestä minä tein ihan oikein, kyllä nuoren uroskoiran on hyvä oppia, että narttujen persuuksissa ei tarvi koko ajan roikkua.

Noista perskarvoista ja uroksista tulikin mieleen, että miksiköhän se uroskoiran leikkuuttaminen on joidenkin mielestä niin kamala asia? Nettikeskutelupalstat on tulvillaan tarinoita, kuinka leikatuista uroksista tulee täysin lapasia tms. eikä niistä enää ole harrastuskoiriksi. Meidän jakeluun se ei vaan mee. Me ollaan sitä mieltä, että koira kärsii, jos sen mielessä on vain naiset, onhan se ihan hirmunen stressi koiralle, eikä siinä todellakaan ole kyse koiran huonosta kouluttamisesta tai siitä "johtajuudesta" (siksi lainausmerkit kun äiskä vihaa tuota sanaa...) Luonnon luomille vieteille kun ei voi mitään, se on karvas tosi asia. Maailma on täynnä uroksia, joiden aivot sijaitsee päässä, ei palleissa, mutta paljon löytyy niitä, joilla kaikki toiminta keskittyy haaroväliin.
Äiskää niin huvittaa (ja ärsyttää ja raivostuttaa) lukea niitä yleistyksiä, mitä leikatuista uroksista liikkuu, sillähän ei oo omakohtaista kokemusta kuin yhdestä, mutta monia tuttuja koiria on kastroitu ja kaikilla näillä koiruuksilla on elämänlaatu parantunu aika huimasti!

Ja niistä yleistyksistä:
Koira lihoo -  käykö se ite jääkaapilla? Ei meillä ainakaan.
Arka koira tulee entistä aremmaksi, kun testosteronitaso laskee -  meillä kävi päinvastoin
Koirasta tulee "luonteeton" nysverö - meillä suunnitellaan aloitettavaksi suojelua (luonteeton- sana      lainausmerkeissä siksi, että miten määritellään luonteikas koira?)
Kaiken harrastustoiminnan saa unohtaa - kuinka moni cottoni reenaa hakua, jälkeä ja tokoa, tassu ylös!

Multakin saataa kuulemma tuo värkki lähteä jossain vaiheessa, äiskän mielestä Suomen bortsujalostus kun ei pysähy siihen, jos minulta viedään  äitiyden ilot (iskän mielestä pysähtyy). Sitä paitsi äiskä ei vois luovuttaa niitä pentuja kenellekkään, sillä on mielessä miljoona juttua minkalaisille ihmisille se ei ainakaan pentua antaisi, parempi jättää kuitenki lista julkasematta. Sen nyt uskaltaa kuitenki ääneen sanoa, että maailmassa on sen mielestä liian paljon ihmisiä, joiden mielestä peecee on oikotie onneen = menestykseen. Ja sitä paitsi, jos minä joskus ne pennut saisin, niin saattasin ehkä nippa nappa ne kantaa ja synnyttää, mutta sitte olis jo kiire muihin juttuihin, joku muu saisi ne hoitaa. Maailmassa on paljon tärkeämpiäkin asioita, kuin imettäminen. Esimerkiksi frisbeellä leikkiminen.

Kasvattamisesta tuli sitten mieleen, että äiskä jutusteli tässä minun kasvattajan kanssa puhelimessa ja on nyt sitte mietiskelly, miten se olikaan onni, että löysi kasvattajan, jonka kanssa käy ajatukset yksiin. Susanna pyysi siinä puhelun aikana äiskää kuvaamaan minua viidellä adjektiivilla, mutta eihän se äiskä siihen hätään mitään keksiny, nyt se on pari päivää asiaa miettiny ja saanu listan valmiiksi:

1. Iloinen
2. Tosi ilonen
3. Mielettömän iloinen
4. Ihan älyttömän iloinen
5. Ehkä maailman iloisin


Ja jos sallitaan enemmänkin luonteenpiirteitä, niin oonhan minä viisas. Ja rohkea ja reipas. Ja aktiivinen ja aika toimelias. Ja tykkään yli kaiken tehä töitä. Ja oon aina valmiina kaikkeen, mutta kotona oon aika huomaamaton ja osaan rauhottua, en hauku enkä kitise (Moppi tekee sitä joskus...). Ja oon aika nöyrä, kun äiskä sanoo reeneissä "höpöhöpö" pistän korvat suppuun ja silmät kiinni ja oon ihan pieni. Ja en tykkää koirista, jotka haluaa tulla heti ihan kiinni ja olla bestiksiä. Enkä tykkää ihmisistä, jotka kulettaa puudeliansa pitkässä flexissä ja jotka haukkuu ja ärisee (siis ne koirat ärisee, ei omistajat). Mutta tykkään lapsista, jotka tietää, miten koirien kanssa ollaan = niiltä ei viedä luuta suusta eikä niitä viskota pikkuautoilla. Niin ja oonhan minä tietysti kaunis, äiskä aina joskus sanoo, että ihan syömmestä ottaa kun meitä kahtoo.

Tänään oli kiva päivä, kun päästiin Mopin kans äiskän mukaan töihin. Meillä oli suunnitteilla retkeilyä ja uintia ja menomatkalla äiskä kävi ostamassa lapsille rantapallot. Eikä oo minun vika, että niitä palloja oli sitte loppupelissä vaan yksi,  pitäsi kyllä melkeen jollekkin kuluttaja-asiamiehelle tehä ilmotus, kun nykyajan pallot ei kestä yhen yhtäkään purasua. Sain kuitenkin lapsilta anteeksi sen pallon puhkeamisen, niillä oli tosi hauskaa, kun esitin sitte rantazumbaa sen riekaleen kans.



Sunnuntaina me saadaan taas herätä kohtuullisen aikasin, kun lähetään Kemiin opiskelemaan tokoilua Heli Kelhälän oppiin. Se on TOKO-ringin koulutus, mutta muut ei nyt tällä kertaa tule mukaan kuin minä ja Tilta. Ja Moppi tulee tietty kans, äiskä haluaa siinä sivussa kopasta, miten sujuu tokostelu vieraassa paikassa. Kiva lähteä reissuun pitkästä aikaa, siihen suuntaan kun mennään, niin hyvin todennäköisesti taas eksytään, mutta me koirat ollaan siihen jo totuttu. Ei uskosi, että tuo meidän äiskä on harrastanu aikoinaan suunnistusta ihan aktiivisesti, tosin kyllähän se on aina se navigaattori joka ne eksyttää. Tai siis se, kun ne ei usko sitä. Eli vika ei oo niissä, vaan navigaattorissa, ainakin jos tätä asiaa pohditaan sillä kuuluisalla naisen logiikalla. Se sama logiikka käskee laittaa aina radiota isommalle, jos auto alkaa ääntämään oudosti, iskästä se ei oo ollenkaan hyvä logiikka. Kerran tosin äiskä suivaantu joka kurvissa kuuluvaan kolinaan niin paljon, että alkoi ihan ite ettimään siihen syytä. Vika hävisi, kun äiskä poisti taskulampun oven sivulokerosta, ei se tuo meidän äiskäkään ihan tumpelo oo!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti