Sotkamossa reenimässä

Tänään käytiin TOKO-ringin kanssa testaamassa Sotkamon reenihalli ja taidetaampa käydä siellä toistekkin. Hallissa oli jonkin sortin keinonurmipohja, semmosta "pitkää nurmikkoa" ja semmosella ei oo ennen reenittykään.
Moppikin pääsi käväsemään hallissa ja vaikka kaikki maholliset hajut meinasi kiinnostaa pikkusen liikaa, ei hallipaniikkia tullu. Tosin halli ei ollu semmonen hallimainen paikka, niinku esim. pallohalli eikä siellä ollu muita koiria/kamaloita miehiä... Pystyttiin jopa tokostelemaan, otin pienen seuraamisen, noudon, luoksetulon ja estehypyn , kokeissahan Moppi on jääny nuuskimaan hyppyä, mutta nyt ei sitä ongelmaa ollu.
Luoksetulossa oli lähössä pikkusen ennakointia ilmassa, mutta pysähys oli hieno eikä ennakoinu sitä, ollaan nyt reenailtu tosi vähä avoimen luoksetuloa just tuon pysähtymisen ennakoinnin vuoksi, on näköjään reenit tuottanu tulosta!

Ei pelota!

Mantan kans käytiin läpi kaikki aloliikkeet liikkuroituina. Pikkusen meinasi hajut haitata paikallaoloa, joku ihana tuoksu sattui vissiin olemaan siinä ihan vieressä kun nousi lopulta seisomaan ja oikeen tunki kuonoa sinne "nurmen" joukkoon, otin uusiksi ja sitte meni hyvin.

Luoksepäästävyydessä ei ollu ongelmia, joskin Kaija istui vieressä kameran kans ja Mantan oli ihan pakko pikkusen poseerata kesken toimituksen...

"Ootappa tuomari pieni hetki, nyt tarttee poseerata".

Seuraamiset otin ilman palkkaa, en palkannu välissäkään ja edistämistä lukuun ottamatta oon tosi  tyytyväinen. Kontakti oli hyvä ja perusasennot suoria, liikkurointi aiheutti kyllä pikkusen hätäilyä ohjaajalle ja käännökset oli hätäsiä.

Liikkeestä maahanmeno oli aika huippu, yleisö vissiin kehu sitä liikaa, kun Manta sitte päätti esitellä sitä taitoaan myös liikkeestä seisomisessa... Onnistuhan se sitte seki lopulta ja pysähty ilman hiimailuja.

Luoksetulossa oli pientä ennakointia, tuli kuitenki tiiviisti eteen ja siitä hyvin sivulle.

Estehyppy oli hyvä, ainahan se on ollu ja kaikista maaliman liikkeistä just sehän meillä meni niissä tähän mennessä ainoissa virallisissa kokeissa nollille...

Ruutua reenattiin muutaman toiston verran, meni niin hienosti että olis vaan haluttanu jatkaa ja jatkaa ja jatkaa, mutta onneksi maltoin mieleni ja lopetettiin ajoissa. Siinä sitä onki itellä eniten opettelemista, pitäsi malttaa lopettaa kun menee hyvin.

 Eipä olisi paljo parempi mieli voinu olla, kun kotiin ajeltiin. Tuo Mantan paikallaolo nyt tietysti tuottaa välillä harmaita hiuksia ja paljo on muussakin reenattavaa, mutta koiran halu tehdä töitä vieraassakin paikassa on niin ihana huomata.


Mopin kans oli ihan huippua saada myönteinen kokemus vieraasta hallista, pikkusen liikaa sitä kiinnosti hajut ja mieluusti olisi kulkenu nokka maassa, mutta teki kuitenki töitä eikä panikoinu. Pienestä sitä voiki olla ihminen onnellinen!

Kotikylälle päästyämme haettiin vain Diva mukaan ja kirmastiin jäälle nollaamaan aivot, teki hyvää niin ihmisille kuin koirillekkin.
Sen verran väsy oli kotiin tultua, että en jaksanu sen kummempaa ruokaa itelleni laittaa kuin pakastepizza. Mopille tein kasvissosetta, pakastin lihaa, keitin naudan sydäntä ja hieroin ohimennen Mantan selkälihaksia, kyllä sitä ite aina yhen päivän elää vaikka sillä einespizzalla, kunhan koirilla vaan on kaikki hyvin ;)

Loppuun vielä muutama kuvatus eiliseltä lenkiltä, kerranki sain kameran asetukset sille mallille, että valkoinen puudeli ei oo valkosta hankea vasten pelkkä epämääränen suhero!

Korvat hukassa

Pikkusen taitaa olla kuvaajalla kamera vinossa...

Näitä kuvia kun katsoo, niin ei tarvi ihmetellä miksi se muuan eläinlääkäri jo vuosia sitten ihasteli Mopin reisilihaksia, kai ne vähemmästäki kasvaa!