Kuvia ja pikkusen tokoilua

Ei tässä oo kyllä mitään kirjottamisen arvosta parin viikon aikana tapahtunu, mutta kirjotellaan nyt jotaki kuulumisia.
Oulun opit on visusti mielessä ja niiden mukaan on nyt pari viikkoa reenailtu, kummasti on tullu uutta puhtia ja ennenkaikkea vaihtelua reeneihin.
Tänään otettiin Mantan kans pitkästä aikaa nipotusseuraamisreenit ja Moppi pääsi harjottelemaan kuuntelemista, meinasi olla pikkusen hankala pitää naama peruslukemilla, kun toinen oli niin yli-innokas. Hypyllä luettelin kaikkia mahollisia mieleen tulevia eläimiä, perskarvat heiluen puudeli pinkaisi hypyn yli jokaisen sanan kohdalla. Sujuhan se lopulta ihan hyvin, palkattomuutta reenittiin kans ja sitä pitäs reenailla tuommosen ei niin palvelushaluisen koiran kans aika paljo enemmän.
Illalla otin kotona vielä pitkästä aikaa tunnarin ja siinä ei ollu moittimista kummallakaan, tarkkaa työtä tekivät ja oikea löytyi.
Paikallaolo on Mantalla ollu nyt hyvä (saahan se kotona olla...), mutta tänään se nousi istumaan. Otettiin uusiksi ja sitte meni jo paremmin. Eilen Kati järkkäsi meille häiriöpaikallaolon, se oli huippu, lisää semmosia! Tosin tuntuu vähä sille, että pienessä häiriössä Manta pysyy paremmin maassa, kun sillä on jotain tekemistä, ts. kyttäämistä. Meinasi kyllä taas pikkusen hihityttää kesken kaiken, kun Kati oli n. viidennen kerran kävelly koirien ohi joku idioottimainen esine sylissä (korituoli, mainoskyltti, merkki...) tupattaen samalla itekseen Manta katto minua sen näkösenä että "äeti tuo nainen on HULLU!!!"... Eihän sitä koskaan tiiä mitä siellä kokeessa tapahtuu, parempi reenailla näitäki.

Kelit on ollu aika mukavat, jäällä on käyty hilipattelemassa ja kamerakin on ollu mukana, näitä koirat juokee jäällä-kuvia alkaa kohta olla ihan riittävästi ainakin omiksi tarpeiksi.

On tilanteita, jolloin ei löydy sanoja...

Pitäs varmaan ostaa joku nenäkarvatrimmeri ja ajaa nuo tassukarvat sillä

Tappajacottonin kosto

JOS pakkanen huomiseksi laskee, niin saadaan blogikuvatuksiinki vähän vaihtelua, tiiossa ois rumisaksat ja Kati on lupautunut matkaseuraksi/kuvaajaksi. Onneksi se tuo aurinko jo se verran lämmittää, että päiviksi lauhtuu, ainaki nyt elän siinä toivossa.