Mantan ja Mopin touhuiluja: Mantan mietteitä

No nyt iski mullekki pitkästä aikaa kirjotusinspiraatio, edellisestä päivityksestä taitaaki olla jo pari viikkoa.
Jos sitä vaikka alottais tokoreeneistä. Kimppareeneihin ei oo pahemmin päästy mutta ollaan reenailtu iteksemme. Meillähän on nyt taas käytössä lämmin halli, aika huippua että voidaan reenailla koko talvi ihan täysillä! Kyllähän se nyt vielä menee tuolla ulkonakin, mutta kunhan tulee pakkaset ja lumituiskut niin asia on ihan toinen.
Ruutua on alettu reenailemaan TOKO-ringin reeneistä saatujen ohjeiden mukaan, se on sen verran kiva juttu että ruutunauha pitäis juntata kenttään viien tuuman rautanauloilla kiinni, jos meinais saada pysymään sen paikoillaan.
Avoimen luoksetuloa on kans reenattu ohjeiden mukaan, tosin suurin osa mennään alokasluokan malliin. Merkkiä on kans reenailtu, sitä tosin vasta vain kotona.
Ja äiskä on reenannu kävelyä ja käännöksiä ilman minua ja minun kans, mukavalle tunnostaa nyt tuo seuraaminen!
Seuraavat ohjatut reenit meillä on marraskuun loppupuolella ja niitä ootellaan innolla, Ouluun lähetään näillä näkymin sitte tammikuussa.
Moppi on kans opetellu merkkiä ja sen kans on jatkettu semmosia hyvän mielen reenejä. Koskapa sillä on seuraava koe joskus puolen vuoden päästä niin äiskä kasvattelee vaan nyt sen motivaatiota, nipottaa kuulemma ehtii myöhemminkin.

Ja sitten agilityyn. Viime perjantana oltiin Kajaanissa möllikisoissa ja Moppi tuli kolmanneksi 1 lk:radalla! Äiskä ei kyllä tienny tuota vasta kun myöhemmin, koska meidän piti lähteä kotiin ennen palkintojen jakoa. Kun ei se äiskä olis millään uskonu että ne palkinnoille pääsisivät, Mopilla oli kuulema menny vartin verran aikaa keinulla.
Minäki hilipasin mölliradan ja äiskä päätti, että seuraavan kerran mölleillään sitten, kun aivot pysyy perässä. Ne kun tuppaa jäämään sinne eka esteen taakse vieläkin, vaikka oon minä kyllä rauhottunu jo aika paljo. Mutta en minä sitä ilkeyttäni tee, se on minusta vaan niin kivaa. Maailman parasta.
Ed. viikolla reenailtiin putkeen irtoamista ja siellä mölleissä minä näytin kaikille miten hyvin sen osaan, eka radalla sinkoilin putkiin kaikista mahollisista suunnista ja mulla oli aika pirun kivaa. Toka radalla aiheutin äiskälle sydän kohtauksen, puomin jälkeen oli putkeen meno ja enhän minä siinä sitä kontaktia kerenny ottaa kun loikkasin puomin alastulon puolesta välistä putken suulle. Siinä vaiheessa käännyin kuitenki äiskään päin ja kysäsin että tännekkö sitä pitäs mennä, sen ilmeestä päättelin että se loikka ei ollu ihan sen mieleen. Minusta se oli hieno. Sen vuoksi se sitte päätti että mölleilyt on nyt mölleilty, kokeillaan sitte uudelleen kun aivot pysyy perässä. Tylsä ihminen.

Lauantaina me sitte suunnattiin äiskän kans taas Kajaaniin Vappu Alatalon oppiin, oli kyllä aikasta hyvä koulutus! Koulutus oli 2-päiväinen ja sunnuntaina mulla ei enää ees silmät pullistellu ja olin muutenki paljo rauhallisempi, edistystä siis tapahtui jo tuossa ajassa. Saatiin ihan hirmusti uusia juttuja mitä pitää reenailla ja käytännön koulutusta edeltävä luento antoi kans paljo ajateltavaa. Toiveissa on päästä joskus jatkokurssillekkin, ei ne ihmiset näköjään tuota tätiä turhaan kehu!

Vaikka äiskä viime sunnuntaina päättikin ettei se vähään aikaan ees pyllistä Kajaanin suuntaan, niin siellä sitä taas tänään oltiin. Minä oon nyt sitte pikkusen katkera, kun Moppi pääsi radalle ja minä jouduin vain olemaan kannustusjoukoissa. Moppi teki ekana nollaradan ja sitte seuraavalla tuli kahteen otteeseen kontaktivirhe. Eka radalla Moppi oli hiipiny puomin koska luuli sitä keinuksi, tokalla se meni jo paljo vauhdikkaammin. Vauhti ei kuiteskaan palkintosijoille asti riittäny, mutta Mopilla oli kivaa ja äiskä oli tyytyväinen.
Pientä jännitystä tämän päivän reissuun toi se, että tuossa meiän autossa on joku vika akun lataamisen kans, eli se voi simahtaa milloin vain missä vain. Päivällä näytti sille ettei Kajaaniin päästä ollenkaan, mutta sitte äiskä aatteli että prkle mehän kokkeillaan ja hienosti se pelitti. Menomatka sujui ihan ok, tullessa merkkivalo alkoi taas vilikuttelemaan. Äiskä piti ratista kiinni silleen, ettei nähny sitä tyhmää punasta akun kuvaa siinä kojetaulussa ja kaahotti kaasu pohjassa sormet sinisenä siinä toivossa, että jos ajaa riittävän lujaa auto ei ehi sammua. Jos tätä lukee joku poliisi niin tiedoksi vaan, ei ajettu ylinopeutta. Niin ja siis sormet oli sinisenä siksi kun sillä oli niin julumetun kylymä, kun lämmityslaitetta ei voinu pitää päällä, ettei vaan kuluis turhaan jo valmiiksi vähästä virtasta. Hullun hommaa tämä koiraharrastus joskus...

Tuo äiskä aina silloin tällöin kehittelee omia sääntöjä ja lakeja, mitä se ei kuitenkaan oo vielä eduskuntaan asti vieny. Hevosenomistajan lisää palkkaan se on kerran töissä ehottanu, ei menny läpi. Nyt se on taas mietiskelly ja aatellu ehottaa agilityliittoon seuraavia juttuja: Mineiltä poistetaan ihanneajat ja keinu ja jos hyppää 30cm esteen 50 cm korkealta saa lisäpointseja. Maksit saa mennä esteet missä järjestyksessä vaan, kunhan niitä suorittaa tietyn määrän. JOS uskaltaa tehä puomilta seittemän metrin loikan kohti seuraavaa estettä voitaa kilpailun automaattisesti. Minusta äiskällä on joskus sikähyviä ideoita.

Ja sitte loppuun on pakko mainita yks juttu oravoista. Ne on ehkäpä maailman epäreiluimpia taistelijoita. Kun meidän pihalla on aina noita lintuja ja minä ajan ne pois, ne lähtee ihan suosiolla. Mutta nuo oravat, ne kirmasee lähimpään petäjään, jäävät istumaan oksalle, keikuttelevat päätään ja sanovat "zirkzirk". Vapaasti koirannettuna tuo tarkottaa "v-tuttaako?". Ja voitte varmaan uskoa, että justiisa sitä se tekee. Oon yrittäny kiivetä perässä, mutta äiskä väittää ettei koirat osaa kiivetä puuhun. Mutta silläpä ei ookkaan ennen ollu bc:tä, joku kaunis päivä nuo takametän kurret voi hoksata, että ei kannata ärsyttää liian pitkään. Saattaahan siinä käydä niinkin, että joku päivä tavataan ihan kuonokkain ilman pelastavia petäjiä. Loppuu se sillon tuo joutavan päivänen zirkutus, aikasta usein se tuommonen touhu napsahtaa ihan omaan nilikkaan.