Minä en enää ikinä ilmoita koiria Ouluun toko-kokeeseen, kolmas kerta toden sanoi. Eka kerran oltiin Oulussa Mopin ekassa kokeessa ja Moppi ei suostunu tekemään yhtään mitään, sanoin seuraa ja pari metriä käveltyäni huomasin, että puudeli istuu lähtöpaikalla tuijottaen yleisöä. Ja sen enempää se ei innostunu siitä touhusta, joten keskeyttäähän se piti.
Seuraavan kerran, viime talvena, hallin katolta tuli lumet ja sen jälkeen oltiin sitte valmiita lähtemään kotiin.
No, nyt oltiin Mantan kans menossa kokeeseen, mutta yllättäen tuli tieto, että osallistujamäärän laskussa oli tullut virhe, eikä me mahdutakkaan mukaan. Se siitä sitte. Harmistus, kokeita kun ei niin tiheään täällä pohjoisessa ole ja työvuorot tuo oman ongelmansa kokeisiin pääsyyn. Sitä paitsi, sen verran katon tuomareita, että en mene sellaiselle joka ei arvostelele koirakoita sääntöjen mukaan, ts. haluan, että tiiän kokeen jälkeen ansainneeni joka ikisen pisteen ihan oikeasti.
Mutta jospa me vielä tälle vuodelle jonnekki päästäsi, pitää ottaa kalenteri käteen ja alkaa tutkailemaan vaihtoehtoja. Tämä vuorotyö tosiaankin haittaa pikkusen tätä harrastustoimintaa, vaikka pakko kyllä kehua sen verran työnantajaa/toimiston tätiä, että työvuorotoiveet on otettu aikasta hyvin huomioon, harvassa taitaa olla vastaavanlaiset työpaikat. Ihan jatkuvasti ei kuitenkaan kehtaa olla vapaita vailla ja tottapuhuen näkyy se sitte tilipussissakin, jos ei viikonloppuja tee.

Toisaalta, harmistus on pikkusen lieventyny, koskapa Mantan seuraaminen ei oo ollu viime aikoina ihan niin hyvää kuin normaalisti. En tiiä enteileekö se juoksuja, kyllästymisestä sen ei ainakaan pitäisi johtua, sen verran vähä ollaan sitä hinkattu. Viime keväänä, pari kuukautta ennen juoksuja oli sama homma, joten pistetään keskittymisen herpaantuminen ihan noiden hormoonien piikkiin.

Mopin kans on jatkettu humputtelua ja reenailtu voittajan liikkeitä. Tunnarista taitaa tulla vielä Mopin lemppariliike, sen verran tarkasti se sen homman alkeet hoitaa. Muutenkin tuon koiruuden nenän käyttö on aika ihailtavaa, mietin sitä just tänään kun tulin töistä. Manta oli vaan niin sairaan onnellinen kun äiskä tuli, mutta Moppi hokasi heti, että nyt ei oo kaikki kohillaan. Se haisteli minut läpi sukan pohjia myöten ja olin ihan ihmeissäni että mikä sillä on. Sitte hokasin, että hoitelin tänään ihan uusia lapsukaisia ja tokihan se Moppi haistoi, että vieraissa oot käyny. Saman ilmiön oon kyllä huomannu aiemminkin, jos oon hoitanu jotain ihan pikkiriikkistä ihmisen alkua. Semmosia kun ruukataan pitää sylissä vähän enemmän ja kaikki ne ihanat maitopuklut on yökkäilty puseron kauluksesta sisään, kyllähän se koiruuden nenä semmoset haistaa.

Eilen meillä ei ollut taas keitiöapulaisista pulaa. Jämtlanninpysykorva Jämy, 7kk, haukkui meille ihanoita herkkuja ja pääsin ihan ekan kerran tekemisiin hirven sydämen kanssa. Täytyy kyllä todeta, että hirvi on aika suurisydäminen eläin ;). Munuaisiakin saatiin ja ei tuoksunu pirtissä mansikoille kokkaussession jälkeen, mutta saadaanpahan ainakin reenailla ilman E-koodeja tovin aikaa. Nämä herkut on tosin sitte niitä megapalkkoja, ihan joka reeneissä niitä ei jaella.

Herkkujen Herkku

Keittiöapulainen tarkkana

Maanantaina käytiin Rumis-aksailemassa ja kyllä me vissiin edistytään. Mantan kans otettiin pätkissä ja melekosen hyvin se pysy hanskassa, joskin piiiitkä matka on vielä kisakentille. Se ohjaaminen on vaan niin pirun vaikeata semmosen koiran kans, joka lukee minua niin tarkkaan. Mutta sehän tarkottaa vaan sitä, että reenataanreenataanreenataan...Moppi oli aikasta liekeissä, sen kans on niin kiva kirmasta, kun se antaa kaikki minun ohjausvirheet anteeksi, JOS oikasen ne ajoissa :)

"Kimppuuuuun!"

Yhteispotretti ensilumen kunniaksi, sitä satoi muttei vielä maahan asti kerenny

"Eläpä yhtään mulukoile,se oli Manta  joka teurasti tämän"

"Onko MINUN ihan pakko nousta, eikö se riitä että sain herätettyä SINUT?"

Loppuun vielä pieni pyyntö kaikille ihanoille ystäville. Jos te jossain vaiheessa huomaatte minun oman elämän käyvän niin tylsäksi, että en enää keksi mitään muuta puhuttavaa kuin toiset ihmiset ja heidän ongelmansa, niin lukitkaa minut vaikkapa paskahuussiin ja räjäyttäkää koko laitos taivaan tuuliin, ihan ilman omantunnontuskia. Teette siinä suuren palveluksen paitsi minulle myös itsellenne.