sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Aksailua ja toksailua

Nyt on sitte tältä vuodelta aksailut kantällä aksailtu, siirrettiin eilen esteet hallille ja se meinaa sitä, että Mantan kans keskitytään siinä lajissa pilikun viilaukseen ja hyppytekniikkaan. Mopin kans voidaan huoletta hilipatella rataakin, mutta Mantelin vauhtiin hallin lattia on liukas ainaski tiukemmissa kurveissa. Toisaalta ihan hyvä, tuleepahan reenailtua sellasia juttuja mihin ei välttämättä muuten jaksasi keskittyä ja onneksi rumisreeneissä pääsee Mantaki päästelemään kunnolla.

Viikolla kokeilin tunnaria viidellä kapulalla ja Moppi oli aika huippu, se nuuski tarkasti kapulat ja lopulta toi mulle oikean. Sen jälkeen en oo nyt sitä sitte ottanu, meni sen verran hienosti että annetaan asian hautua. Mutta mitä tekikään Manta...Sille iski aksavaihde päälle, se syöksyi kapuloille niinku ohjus, viskasi joka ikisen kapulan vuoronperään ilmaan ja tuli sitte minun eteen semmosella ilmeellä että "olihan äiskä temppujen temppu!" Olihan se, ihme ettei peili hajonnu. Otettiin sitte kerran ihan vaan kahella kapulalla, se meni niinku pitääki. Täytynee juntata ne "vieraat" kapulat lattiaan viien tuuman rautanauloilla, ihan jo senki takia että muu irtaimisto pysyis huushollissa ehjänä.

Mantalle en oo nyt ees katellu kokeita, katotaan tekeekö se nyt niitä juoksuja. Tiltalla ne olis värkistä päätellen tulollaan ja viimeksikin Mantalla alkoi pikkusen Tiltan jälkeen. Sitä paitsi meillä oli viime viikolla seksiä ilmassa mehtälenkillä, sitä ei tosiaankaan kovin usein oo tapahtunu. Moppi the ovulaatiotesti taisi unohtaa, että siltä puuttuu jotain oleellista jalkovälistä ja könysi Mantan selässä niinku miehet konsanaan. Manta ei ees huomannu kyseistä toimintaa, tuijotti vaan huumaantuneena Tiltaa, jolla oli hallussaan metsän ainoa keppi. Tosin voi olla, että Moppi teki temput ihan vaan Bonoa opettaakseen, Bono on siis Kaijan Divan pentusten isukki, joka on nyt Kaijalla hoidossa ja oli tietysti lenkillä mukana. Kun Diva silloin kesällä vieraili Bonon luona, niin se reppana ei ens alkuun ymmärtäny mitä naisilla tehdään. Kai se lopussaan sitte kuitenki ymmärsi, kun todistusaineisto syntyi 5 vk sitten.

Viikolla kävästiin Katin luona kokeilemassa Mantalle valjaita, isojahan ne hiskien valjaat tietysti oli, mutta sain vähän varmistusta siihen minkalaiset haluan. Mantalla kun olis tarkotus lähteä talvella vauhdittamaan iskän hiihtolenkkejä ja suunnitelmissa on sekin, että kokeillaan talven aikana miten Makrilli toimisi ihan oikeissa vetohommissa. On se onni että meidän koiraporukasta löytyy harrastajia joka lähtöön, pääsee itekki kokeilemaan eri lajeja.

Tänä viikonloppuna Kajaanissa oli Janne Toivolan agilitykoulutus, töiden vuoksi en päivällä sinne päässy, mutta illalla kävin ohjaajien liikkuvuusreeneissä. Nyt on sitte roppa ku jyrän alle jääny, jopa käsivarret ja hauikset on hellänä. Tehtiin pariin otteeseen semmonen ketteryysrata ja nämä reenit pitäis kyllä ottaa ihan viikottain, oli yllättävän rankkaa. Tai siis tottapuhuen ihan jumalattoman rankkaa.Tänään oltiin sitte Mantan kans kouluttautumassa, oli  mielettömän kivaa ja toisten suorituksia seuraamalla oppi taas tosi paljon. Kotiläksyksi saatiin irtautumista ja välistävetoja, suurin ongelma on kuitenki se minun ohjaaminen. Mikä ihme siinä oikeen on, kun se ei mee mulle jakeluun, että sen rintamasuunnan on osotettava sinne minne sen koiran pitää mennä... Mutta kai tämä on justiisa siksi niin mukavaa kun se on niin pirun vaikeata. Niin ja oon vielä niin pirun hidas ohjaaja, koiraparka ehtii tehä viis volttia ja tanssia ripaskaa vartin siinä ajassa kun minä mietin millä käellä ohjaan. Reeniereenie...

Mutta on se vaan mukava tulla koiruuksien kans lenkiltä kotiin, kun ne ei oo puoleen kylykeen asti ravassa. Tämä on niin parasta aikaa, ei oo liian kuuma eikä kylmä, ei oo itikat haitolla, pääsee vielä mehtään kun ei oo metrin kinokset haitolla...Joskus minä en ymmärrä ihmisiä jotka ei tykkää syksystä.


"Maaantaaa, mullon assieta!"

"Tää on salaisuus, älä kerro äiskälle..."
Ekaksi riehutaan...

...sitte juostaan tuonne...

...sitte juostaan tänne...

...ja sinne...

...ja välillä pysähytään sekunnin sadasosaksi...

...kunnes taas jatketaan ylähuuli lepattaen.

Välillä pitää tarkkailla maailman menoa pikkusen matalammalta...

...joskus vähä korkeammalta.
Haistellaan syksyn tuoksuja...

...välillä maistellaanki.

Välillä on pakko poseerata, Mantalla näyttää olevan ihan oma rojekti meneillään.



Jos löytää näin hienon kepin ja tuo sen äiskälle...

...niin etkö pliiiiiis vois heittää, ees yhen kerran. Tai kaksi tai viisi?


1,5 h:n mehtälenkin jälkeen on ihan pakko vielä ihan pikkusen juosta...

...ja juosta...

...ja juosta!


2 kommenttia:

  1. Sinun koirat on kyllä niin onnellisen näköisiä! Ja tuo Mantu on niin chämppymäinen että mulla ois koneella varmaan samanlaiset kuvat, jos omistaisin kuvanmuokkausohjelman, jolla saa mustasta punasta. Samat ilmeet ja eleet ja mitä ilmeisimmin intressitkin. Etenkin tuo "heittäisikkö mulle tän kepin" -katse.

    VastaaPoista
  2. Mulle jäi niistä kesäisistä Rovaniemen reeneistä semmonen tunne, että Mantassa ja Chämpyssä on paljon samaa luonteissakin, molempien elämänilo loistaa kilometrien päähän ja samanlainen pilke silmälulmassa. Varsinaisia tehotyttöjä taitavat olla molemmat <3

    VastaaPoista