Miten voikin eläin olla semmonen niinku tuo on, kun tehään töitä tehään ne hommat satanen lasissa, lenkillä jaksetaan hilipatella tunti jos toinenkin, joskus kolomaskin, kun on pari viikkoa pakkasta kolomen kympin hujakoilla ja äetee räkätauvissa, riittää oekeenni hyvin vartin lenkit muutaman kerran päivässä. Ja sitte vaan venytellään koipia sohvan nurkassa ja kaivaudutaan vielä pikkusen syvemmälle äiskän kainaloon, se kun tarvii kipeenä ollessaan pikkusen tavallista enemmän rakkautta ja hellyyttä. Eikä mitään merkkiä siitä, että elämä kävisi tylsäksi.
Näin onnetonta tilannetta meille ei oo vielä Mantan kanssa sattunutkaan, tämä on ensimmäinen talvi, kun meillä ei ole lämmintä reenitilaa. Mutta on se todistanu sitte sen, että on meillä kyllä niin maailman tervepäisin peesee.
Tuo meijän perheen ei palveluskoira on sitte omalta osaltaan todistanu sen, että kennelliitto vois pikkusen miettiä kriteerejä sille, miten erotellaan palveluskoira seurakoirasta. Just nyt sanosin, kun Mantan synttärilahjalelun sisälmyksiä oon jonkun päivän lattioilta keräilly, että ne on ne seurakoirat, jotka tarviivat sen aktiivisen kodin.
Oon tainnu mainita joskus aiemminkin, että joskus minä oon varmaan jotain hyvää tehny, kun oon tuommosen Mantan omakseni saanu. Hankalahan sitä on näin sanoin selvittää, se pitäsi nähä ja varsinkin tuntea, mutta on se vaan niin käsittämätöntä, miten koira voi tietää minun ajatukset ennen kuin ehin edes ajatella.
Kerran yksi tokotuomari kokeen jälkeen sanoi, että harvassa on koira, joka tottelee noin pieniä/hiljasia käskyjä ja joka istuu perusasentoon, ennen kuin minun liike on pysähtynyt. Mutta se onki Manta, ei mekään, jotka eletään sen kanssa, aina tuota ymmärretä.
Mutta palataanpa aiheeseen, eli Manta synttäreihin. Tosin niistäpä ei jää jäläkipoloville paljo kerrottavaa. Kakku hävisi ennen kuin kukaan ehti sitä kunnolla maistaakaan, lelu meni rikki ensimmäisissä leikeissä ja Moppi viimeisteli loput.
Mutta onneksi lahjoista parhain, lahjakortti hierojalle, oli hommattu jo hyvissä ajoin ja piiiiiitkästä aikaa koirat pääsivät muokattavaksi.
Koska edellisestä hieronnasta oli kulunut jo niin pitkä aika, olin varma, että koirat ovat ihan jumissa, van eipä olleet. Manta nautti hommasta ihan täysillä, mitään pahempia kipukohtia ei löytynyt, Trinsessi oli pikkusen jumeksessa vasemman puolen perskannikoista ja lavasta, muttei niin paljoa etteikö olisi hieroa pystynyt. Hienompi homma, nyt saadaan taas reenailla ihan kaikessa rauhassa, terveroppisten koirien kanssa :)
 |
| Parasta vasta hierotuille lihaksille: SAUNA! |
Tässä kamalassa maailmassa -ja sitähän se nykyään on, enkä siksi välitä ees hirveesti uutisia katella, jokaisen ihmisen, siis aikuisen, pitäsi lukea joskus lastenkirjoja, Peppiä, Eemeliä, Muumeja ja muita. Sieltä löytyy niin paljon viisautta. Jotenki minuun niin kovasti kolahtaa myös Pikku prinssi, enkä äkkiseltään keksi, miten voisin paremmin onnea toivottaa ikiomalle kettutytölle:
-Kuka sinä olet? pikku prinssi kysyi. Olet hyvin sievä...
-Minä olen kettu, sanoi kettu.
-Tule leikkimään kanssani, pikku prinssi ehdotti. Olen niin surullinen...
-En voi leikkiä kanssasi, sillä minua ei ole kesytetty.
-Ai, anteeksi, sanoi pikku prinssi.
Mutta hetken mietittyään hän lisäsi:
-Mitä tarkoittaa kesytetty?
-Kesytetty on sama kuin solmia siteitä.
-Solmia siteitä?
-Aivan niin, sanoi kettu. Nyt sinä et ole minulle vielä muuta kuin aivan samanlainen pieni poika kuin satatuhatta muuta pikkupoikaa...Enkä minä tarvitse sinua. Sen enempää kuin sinäkään tarvitset minua. Minä en ole sinulle kuin kettu, samanlainen kuin satatuhatta muuta. Mutta jos sinä kesytät minut, niin me tarvitsemme toinen toisiamme. Sinusta tulee minulle ainoa maailmassa. Ja minusta tulee sinulle ainoa maailmassa...
...Ainoastaan sydämellään näkee hyvin. Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti