Joulun viettoa

Koko syksyn olin ajatellut, että kun minä kerran viime joulun töissä törötin, niin ehkäpä saan tämän joulun törötellä vapaalla. Ja kun se asia varmistui, alkoi jo pikkusen huolettaa, että joku juttu ihan satavarmasti romuttaa kaikki suunnitelmat kaikkien aikojen parhaasta "ollaan vaan ja nautitaan" joulusta. Van eipä romuttanu.

Fiilistelyt  aloitettiin aaton aattona, kun vapaat alkoi, kohtuu rentoa ollaan vaan yhessä ja nautiskellaan -ajatuksella.

Kinkku laitettiin uuniin illan suussa, viralliset valvojat pitivät huolta siitä, että homma onnistuu...

...ja samaiset valvojat pitivät huolta myös aattoaamun koemaistelusta.

Pikkusen meinasi jossain vaiheessa hirvittää, että nytkö se meille tulee, lumeton joulu. Mutta eipä tullut, Mantan joulun kruunasi leikit äffällä alkavan lelun kanssa.

Moppi taas keskittyi siihen olennaiseen... Kainalo on paras paikka pienelle puudelille.

Aattona käytiin mummolassa syömässä, koirat oottelivat sen aikaa kotosalla. Ja syystä että, mummolaan on muuttanut peto. Kerran ovat meijän pojat Lallin, norjalaisen metsäkissan poikasen tavanneet, Moppi pelkäsi sitä kuollakseen ja Manta sano sille kerran että "P...KELE!", joten joulurauhan säilyttämiseksi oli parasta jättää koirat kotiin. Varsinkin, kun meiltä ei eläinlääkäriä välttämättä ihan läheltä juhlapyhinä löydä.

Joulusaunassa käytiin ilman Moppia, jostain se oli vissiin herneen (palkoineen) sieraimeensa vetässy, mutta Manta nautti täysillä löylyistä keskilauteilla.
Koirat olivat olleet taas kohtuullisen kilttejä, lahjakasasta päätellen... Niitä kun oli muovikassillinen kukkurillaan. Ja viimesin löytyi joulupäivänä postilaatikosta, sieltä niitä löytyi jo ennen joulua ties kuinka paljon. Ämmät lähettävät suuret kiitokset ja naudan mahan tuoksuiset pusut heitä muistaneille <3

Jollain on taito valita talon paras paikka...

Moppi tosin ei ehkä ollut tyytyväinen ihan kaikkiin lahjoihin, ei ainakaan niihin kynsisaksiin.

Joulupäivänä pikkusen jo reenailtiin, Moppi siivoamista...

...ja Manta tunnaria.

Muuten päivä sujui niinku suunniteltiin, vötkyämistä siihen malliin, että ihme ku makuuhaavoilta vältyttiin.

Ei vois vähempää Babe-possu kiinnostaa...

Jouluruuasta koiratkin saivat osansa, porkkanalaatikko on molempien herkkua, Mantalle uppoaa myös lanttulaatikko ja rosolli.

Jos nyt yhen ainokaisen miinuksen tästä Joulusta keksin, niin se oli tuo joulupäivän keli. Meillä oli aikomus purjautua paljussa koko ilta, mutta se ajatus ei sitte kuitenkaan räntä/vesisateessa houkutanu, joten viritimmä joulutunnelman kylppäriin. Ja taas Manta laulaa jotta "teen sulle temput ja paskannan porealtaaseen..." Sen mielestä kun on niin maailman epäreiluinta, ettei koiraa oteta mukaan vaahtokylpyyn.

Tapanina oli jo ihan pakko ryhistäötyö ja suunnata kaupalle tokoilemaan, jos ei muuten niin makuuhaavojen ehkäsemiseksi.
Aamusta kävästiin kuitenki metässä, trinsessit löytävät sohvan jopa keskeltä korpea.

Meillähän ei sitä lämmintä reenitilaa tänä talvena ole, mutta seinät ja katto ja valtava aurattu piha löytyy, joten emme valita :)

Mosse on vissiin sitä mieltä, että reenit vois jatkua.

Miten niin me muka kerjätään?

Reenien jälkeen Moppi  pääsi pesulle, viikko tolokulla oon oottanu hetkeä, jolloin kyseisestä toimenpiteestä  olisi jotain hyötyä, ts.koira säilysi puhtaana pitempään kuin yhen päivän. Mikrosika, joka tunnetaan nykyisin myös nimellä pallokala, ei tapahtuneesta hirveesti innostunu ja mökötti sitten useamman tunnin viltin mutkassa makkarissa.

Jotain suuttumisen vakavuudesta kertoo se, että se ei ilmaantunut edes ruokapöydän viereen, kun kinkku haettiin varastosta. Joku nimeltä mainitsematon ilmaantui...

...eikä se oo kerjäämistä jos tälleen muina naisina vaan tässä makoilee.


Illasta käväsin vielä poikia kattomassa, jouluisa tunnelma oli heilläkin, mutta luulisin, että jouluvaloja enemmän Reima arvostaa tuota heinäkasaa, mikä on sen edessä 24/7...

Pihatossa syötin pojille porkkanoita ja mietin toissa kesää, kun oli niin lähellä, että Reima täytyy laittaa paremmille laitumille kirmailemaan. Mutta näin ne vaan asiat tuppaa järjestymään, sen kun vain aina muistaisi.

Ja mikas se oliskaan parempi tapa päättää joulun pyhät, kuin alotella joululahjojen teko seuraavaa vuotta varten.

Minun kutomukset on aina varustettu kohtuullisella määrällä koiran karvoja, kuva varmaan kertoo riittävän selvästi miksi. Mutta haitannekko tuo, kun kutomuksien saajat ovat yleensä poikkeuksetta koiraihmisiä.
Muuan pieni ihminen tuumasi tässä yhtenä päivänä minun autoon istuutuessaan, että sulla on täällä autossa aika paljon koiran karvoja. Samaan hengen vetoon kuului kommentti, että ei se haittaa, nehän toimii vähän niin kuin lämmikkeenä.
Tätä minä kutsuisin positiiviseksi asenteeksi :) Ja tällä asenteella mennä porskutetaan läpi tämä vuosi, asiat joita ei voi muuttaa on vain hyväksyttävä.

Joten toivotamme kaikille lukijoille iloa, onnea, terveyttä ja ihanoita hetkiä parhaiden ystävien kanssa vuodelle 2016!

Ps. Moppi pyysi sanomaan, että jos jollain sattusi olemaan joutilasta uroskoiraa, niin meille vois semmosen tuoda joksiin päiväksi lainaan. Pienellä puudelilla voi kohta mennä hermot tuon miehen puutteessa elävän naisen kanssa.