Kesäkuulumisia

Vaikka viime päivityksessä lupasin, että omistan loman vain niille kaikkein tärkeimmille, niin loman toinen viikko piti kuitenkin omistautua joillekin muillekin. Tämä meidän kylä täyttyi  suunnistajista ja me pidettiin huolta heidän koiristaan, jotta saisivat keskittyä rastiviikon suorituksiinsa täysillä. Pikkusta ressin poikastahan se homma taas pukkasi, mutta palautteesta päätellen selvittiin urakasta kunnialla pienellä, mutta sitäkin tehokkaammalla porukalla. Mukavallehan se tunnosti, kun niin monet toivoivat näkevänsä meidät myös ensi vuonna rastiviikon koiraparkissa.

Room service

Mantelilla on meneillään SE aika, intiimihygieniasta täytyy pitää huolta jopa kesken tokoreenien ja rakkauden kaipuu on niin valtava, ettei sillä ole mitään rajaa. Esinereeneissä miehen kaipuu-aika ei onneksi näy, tosin pikkusen kuutamolla oli pieni adhdbc, kun piilotettiin ensi kerran metsään ei minun hajuiset-esineet. Nyt onkin sitte urakka kerätä kaikilta mahollisilta tutuilta ne eripari sukat, hanskat, rikkinäiset lelut ym. joutotavara, jotta saataisiin tuo eläin tajuamaan homman idea.
Tämän kesän ensimmäiset hakureenit onnistuivat kuitenkin yli odotusten. On se vaan niin mukava laji, vaikkei mitään virallisista säännöistä älytäkkään, kuhan vaan tuherretaan vähäisten taitojemme varassa. Van eikö se oo pääasia, että koirat nauttii ja omistajat kans. Ja hukkaan joutuneet löytyy, sekkaetse  on koko homman idea. Se on vaan se suuren suuri harmistus, että siihen tarvitaan aina useampi ihminen, mieluusti tätä lajia reenaisi viikottain.



Ei tarvi koiraa mehtään houkutella...

Vissiin pieniä näkemyseroja mihin suuntaan lähetään.

 

Ja tuo minun käyttölinjanen cotoni, se todisti jälleen näissä reeneissä olevansa nenän käytössä kohtuullisen pätevä eläin. Ja minkä työn se repukka tuolla metässä joutuu tekemään, kun maalimiehen luo ei noilla tappijaloilla suorinta reittiä aina pääsekään.
Niin ja meillähän oli tosiaan ensimmäistä kertaa reeneissä MIESmaalimies, miljoonattriljoonat kiitokset hänelle! Pikkusen arvelutti Nupetin reagointi ihan tuntematonta miestä kohtaan, mutta ei siinä ollut ollut mitään epäröintiä. On se vaan niin pätevä <3

Työvaatteet päälle.

Kovin on suosittu tuo farmarimalli meiän piireissä :)

Ruunapoijat saivat tässä seurakseen laitumelle kohtuullisen hemaisevan naisen, joka tietysti, meidän komia poijat nähdessään, päätti keikistellä koko rahan edestä. Oon yhä enemmissä määrin vakuuttunut siitä, että joku pieni vipeltäjä sinne suolen mutkaan on jäänyt ruunauksesta huolimatta, ei nimittäin ollu lasten kateltavaa se touhu, mitä sähkölangan läpi yritettiin harrastaa... Mutta, sehän todistaa vain sen, että vanahus on vielä kohtuu hyvässä kunnossa :)

Melekeen yllän!

Pienelle ihmiselle tuli pipi, mutta Reima puhaltaa pipin pois...<3



Jos ei maalliset murheet näissä maisemissa unohu, niin ei missään!

Hammaslääkärikin vieraili tallilla ja oli se ilo huomata, minkalaisia ammattilaisia löytyy. Hampaat tarkistettiin ja raspattiin ihan vapaana karsinassa, edes päitsiä ei tarvittu. Ja mikä parasta, vanhuksen hampaat ovat niin hyvässä kunnossa, että niiden puolesta porskutellaan vielä vuosia :)

Jos suoraan sanon, niin ei tämä kyllä oo KESÄlomalta tunnostanu, lomalta kuitenki. Mieluustihan sitä oesi kesähepenissä hiimaillu, mutta jos jotain positiivista pitää miettiä, niin nelijalakaset on ainaki nauttineet. Ainaki Manta, Reima ja Tuusa, Trinessi Esmeraldahan ei lähe sateella autokatosta pitemmälle kuin pakolla kiskoen (paitsi hakureeneissä sade ei haittaa).
Parasta tässä kesässä on olleet kiireettömät aamulenkit, joskin porojen vuoksi on joutunut ajamaan jonkun mutkan, ennen kuin turvalliset lenkkimaastot on löytyneet. Jotenni tuntuu, että nuita sarvipäitä on tässä lähimaastossa tänä kesänä tavallista enemmän, mutta sehän tietää vaan sitä, että ens talvena voi olla pakastimessa entistä enemmän poron luita :)

Ja pääsihän ne koirat lopussaankin nauttimaan mökkeilystä, monena viikonloppuna sinne on ollu tarkotus mennä, mutta aina on jotain esteitä tullut. Yleensä kelit, kaatosateessa puolen hengen mökki voi tunnostaa hivenen ahtaalle. Viime viikonloppuna keli oli onneksi sen verran kohtuullinen, että rentoutumaan päästiin. Ja koirat ottivat tietysti kaiken ilon irti vapaudesta.

Paimen ja pakojänis

Voisko joku käydä tekemässä mulle vastan?

Maastoutunut mökkeilijä.

Hyvin väsynyt mökkeilijä.

 Ensi viikolla olisi sitten edessä paluu arkeen, ajatus ei mitenkään houkutteleva ole, mutta ei auta synkistellä. Kun sitten vain muistaisi sen kaiken kiireen ja touhun keskellä yhden pienen jutun:
Koskaan ei saa olla niin kiire, ei edes kesken kilpajuoksun, että ei olisi aikaa antaa suutelmaa sille kaikkein rakkaimmalle ystävälle.