TOKO-ringin reenit

Sunnuntaina koitti se kauan odotettu päivä, Tarjan reenit Oulussa. Niin kauan tätä on ootettu ja pelkäsin kuollakseni, että Manta saa kennelyskän tai minä noron just tänä viikonloppuna. Lauantaina itellä oli aika flunssanen olo ja pelkäsin jo pahinta, mutta kai minä oon niin hevosenpaskalla kyllästetty ettei tauti iskeny päälle. Flunssanhan ois voinu selättää buranalla ja vetää reenit vaikka hampaat irvessä, mutta noro on kyllä semmonen tauti, ettei siinä paljo sängyn ja vessan lähettyviltä poistuta.

No, päästiin siis tokoilemaan ja pikkusen jo mietin, että kun se ensimmäinen kerta Tarjan opissa oli niin mielettömän opettavainen, niin voiko tämä toinen kerta olla puoliksikaan niin hyvä. Ei tarvinnu pettyä, jo ekan kymmenen minuutin aikana olin jo ihan täpinöissäni ja päässä vaan pyöri, että miten muistan tuon kaiken kotona. Eikä siihen mennessä oltu ees otettu koiria autosta.

Reenailtiin häiriötä,kontaktia, kuulolla olemista, ruutua ja jokaisen valitsemaa ongelmaliikettä. Ja tietty paikkamakuu otettiin kans, mikä meni meillä ihan persiilleen, Manta nousi istumaan... No taas on uusia ohjeita siihen ongelmaan, joten reenataanreenataanreenataan...
Ruutuun saatiin tosi paljo uusia vinkkejä ja nyt on hyvä jatkaa reenejä niiden avulla. Kaikkein tärkeintä kuulemma on, että koira HALUAA mennä ruutuun, kuvasta päätellen se on ainaki hyvällä mallilla!

Kuuntelureeni oli tosi kiva, semmosta ei oo tehty tällä systeemillä ikinä, mutta näitä tullaan kyllä jatkossa tekemään. Ei se ihan nappiin menny, mutta paljo paremmin kuin uskallin ees toivoa, viimenen liike vain jäi tekemättä ja sekin osittain siitä syystä, etten älynny heittää kapulaa oikeaan suuntaan.

Viime hetken ohjeistus

Kuulolla ollaan

Mantasta tämä oli ainaki kivaa!

 Me ollaan toki kotonaki reenailtu kontaktia ja häiriötä, muttei ollenkaan niin vaikeasti kuin eilen. Aika hyvin se kuitenki meni, vaikka leluja lenteli ja vingutusta kuului Manta pysy aika hyvin kontaktissa. Toki reenaamista on vielä paljon, kentällä kun ei tarvisi kuunnella kenenkään muiden kuin minun käskyjä, mutta sitähän sitte reenataan.

Ongelmaliikkeenä meillä oli hidas kävely, tai siis lähinnä mulle se on ongelma, kun en tiiä miten hitaasti pitäsi kävellä. Manta pyrkii aina istumaan kun hidastan, se on toinen ongelma ja siihen saatiin kullanarvoisia vinkkejä.

Valvovan silmän alla

Työmyyrä

Niin ja menossa mukana olivat tietysti myös muut ringin jäsenet, Tiltusta ei kuvaa oo, kun käyttelin Kaijan kameraa heidän reenien aikaan.

Selma ja Tiina

Exäki tykkää vissiin ruudusta

Kuunteluoppilaitakin oli taas mukana sen verran, että touhuun saatiin kisamainen jännitys aikaan. Ite oon kyllä niin kamala jännittäjä, että tämmöset reenit yleisön kans on enemmän kuin tervetulleita.
Oon vissiin ehkä joskus aiemminkin tainnu mainita, että oli lottovoitto päästä rinkiin mukaan, ei tämmösistä koulutuksista ois uskaltanu ees uneksia muuten. Ja kaikesta tästä pääsee nauttimaan myös kaikki meidän reenikaverit, tokihan näitä oppeja jaetaan muidenkin kesken. Tiedoksi vaan Kaijan kurssilaisille, ens sunnuntaina voi olla tiiossa häiriöreenit ;)

Maanantaina hilipastiin sitte Kajjaaniin aksailemaan ja hymy persiissä ajettiin kotiin. Moppi oli ihan liekeissä ja Manteli kuulolla, voisko muuta enää toivoa! Muutamoita ohjauskuvioita pitää nyt kotona kertailla ja ennenkaikkea Mantan kans mulla pitää lopettaa hätäily, niin pitkään kun ohjaan ilman kohellusta ja pidän turpani ummessa rimat pysyy ylhäällä.
Ihan hirvittävästi haluttasi sinne ens lauantain mölliaksoihin, mutta taitaa se olla yövuoron jälkeen ihan mahoton haave.
Toko-kokeisiinki haluttais, mutta aika hankalalle näyttää. Paikat täyttyy tunnissa ja vuorotyöläinen ei ehi millään mukaan. Lisäksi viime viikolla huomasin, että Mantalla on poskihammas lohennu. Iskä käytti sen tohtorilla sillä aikaa, kun minä panikoin töissä, mutta koskapa lohkeama on niin pieni, se ei välttämättä aiheuta mitään ongelmia.  Seuratahan sitä pitää ja varulta saatiin lääkkeet, mutta koskapa se ei oo tosiaankaan kipeältä vaikuttanu, niin särkylääkkeisiin ei oo tarvinnu turvautua. Jos nyt käy niin, että niitä joudutaan antamaan ja hammasta pitää rauhotuksessa operoida, niin sehän tuo sitte väkisinki taukoa kisahaaveisiin.

Mutta siitä eilisestä reissusta sen verran vielä, että ei se taas sujunu niinku oppikirjoissa. Se ei tosin taida olla meidän tuttavapiirille ja blogin lukijoille mikään yllätys... Käytiin tietty reissupizzalla reenien jälkeen ja kun kotiin päin lähettiin ajelemaan sanoin Kaijalle, että luotettaisko me nyt navigaattoriin eikä intetä sille vastaan. Kaija oli samaa mieltä, kunnes se hiivatin vekotin käski kääntyä oikealle ja yhestä suusta hihkastiin, että "v...tu me minnekkään Kemiin olla menossa, ajetaan suoraan". No mehän ajettiin suoraan ja navigaattori huutaa "tee u-käännös jos mahdollista". Lopussaan se vaikutti ainoalta oikealta ratkasulta ja siinä kun käännöspaikkaa etittiin Kaija huomasi, että tuosson levike, käännytään siinä. Oltais käännytty joo, mutta onneksi hokasin, että siinä menee kaks kaistaa samaan suuntaan ja meidän ja vastaantulevien kaistan välissä on valtava lumivalli. Olis siinä saattanu olla pujottelemista, jos me siihen vastaantulevien kaistalle oisi kirmastu. Mutta kun ei se ois ollu meidän vika, me kun ei oo täällä maalla totuttu siihen, että menee kaksi kaistaa rinnatusten samaan suuntaan. Sitte kun oon iso ja rikas ja mulla on se nelivetosubaru, kurnastaan u-käännökset tuommosten vallien yli niin joutuin, että pölinä vaan käypi. Mutta siihen voi mennä vielä jonku aikaa.

Nyt kun on kerta tullu  kuvatuksia vain Mantasta, niin tasapuolisuuden nimissä muutama otos myös Nuppendaalista.

HighFive!

Pum! Ampujana Kati

Koskapa Moppi joutu eilen jäämään kotiin, niin tänään se sitte pääsi äiskän kans ihan kahelleen saunaan. Hirmu usein se ei tuosta nautinnosta osalliseksi pääse, ihan senki takia että ihmisille tulee vilu sen kans saunoessa, mutta ihan pikkiriikkiset löylyt me kuitenki heitettiin.
Manta ei onneksi oo yhtä hanakka pakkautumaan saunaan, joskin kyllä se suihkuun olisi tulemassa aina kaveriksi (suihkusta on paljo kivempaa juoda vettä mitä omasta vesikupista).
Moppi on kuitenki saunonu pienestä pittäen ja jotkut sanoo, että pisnesmaaliman suuret päätökset tehdään usein saunassa. Meilläki on joskus keskusteltu löylyjen lomassa vakavasti, vuosia sitten Mopilla oli edessä elämänsä ensimmäinen möllitokokoe ja  tein sille edellisenä iltana saunan lauteilla hyvin selväksi, että pallit lähtee, jos huomenna on naiset mielessä. Sehän sitte tempasi siitä kokeesta ykköstuloksen ja pokaalinki vielä, eli ei menny keskustelu hukkaan. Lähtihän ne kilikuttimet sitte myöhemmin, eikä tuo oo kyllä niitä kaipaillu. Joku pieni vilistäjä sinne suolen mutkaan taisi kuitenki jäädä, koskapa meidän koiraporukassa Moppi toimii tosi luotettavana ovulaatiotestinä. Minkä nuorena oppii sen "vanhana" taitaa, olipa palleja tai ei.