Hengissä ollaan ja nautitaan syksystä!

Jos sitä vapaapäivän kunniaksi pitkästä aikaa muutaman sanan kuulumisia kirjottelisi, joskaan mitään mullistavaa koiraharrastusrintamalla ei oo tapahtunut.
Kuvia on tullu kyllä näpsittyä, niitä siis luvassa enemmän kuin puhetta.



Joskus tuntuu, että sydän pakahtuu tuon eläimen kauneudesta...

...ja tälle annetaan söpöyspisteet <3

Joku on aina ensimmäisenä joka paikassa, saunassakin...

Aksainto nostelee taas päätään, kun löytyi asiasta innostunut aktiivinen harrastaja mukaan touhuun. Mitään isompia ei oo otettu, pientä humputtelua matalilla esteillä,kontakteja ja hyppytekniikkaa. Moppi on ollu ihan liekeissä ja ensimmäisen kerran elämässään Manta osasi kerran esteen läpi kurnastuaan ottaa seuraavan kerran hypyn maltillisemmin, huippua!

Tokossa Manta unohti yhtäkkiä, mikä on ruutu... Paras esitys siitä oli, kun se juoksi vauhdilla ruutuun, tempasi nauhan suuhunsa ja pyyhkäsi sen kanssa minun luokse, istui eteen  ja ilme kertoi kaiken: "Eikö ollukki äiskä kymmenen pisteen nouto!" Sitä on nyt sitte viilailtu kuntoon, sitähän tämä toko tuntuu olevan -kun saat jonkun asian kohilleen joku toinen leviää täysin.

Aika vähä ollaan kuitenkin kentällä viime aikoina viihdytty, kelit on ollu niin huikeat, että mieli vetää ennemminki mehtään ja tulille istumaan. Ja mikä parasta, ei oo itikoita, mäkäräisiä eikä polttiaisia. Mutta ne hirvikärpäset... Joku viikko takaperin kuvittelin, että puheet niistä on ihan liioteltuja, yhen yksilön olin elämäni aikana nähny vaikka joka päivä tuolla puskissa hiippailen. Mutta en kuvittele enää. Oltiin tässä yhtenä päivänä lenkillä uusissa maisemissa ja siellä törmäsin semmoseen hirvikärpäsparveen, että nyt ymmärrän mistä ihmiset puhuu. Koko loppuilta piti rapsutella päänahkaa, kun tuntui, että niitä möngertää ihan joka paikassa. Hyiyäkällötys, pipo on ollu siitä lähtiin meleko tiukasti korville asti vedettynä joka ikisellä mehtäreissulla...
Ei oo koskaan tullut kysyttyä keltään, pakkautuvatko ne iljetykset koiriin. En ainakaan tuon hyökkäyksen jälkeen löytänyt niitä koirista, tosin voihan se olla, että punkkimyrkky pitää hirvipörriäisetki loitolla. Jos näin on, taidan hakea ens kesänä eläinlääkäriltä itelleniki myrkyt.

Eräjormat

Jos katseen voimalla sais makkaran, Mantalla ois maha melko täynnä...

Meillä ruukataan pestä makkaratikutkin...

Mantan juoksusta alkaa olla nyt semmonen aika, että jos parin viimesimmän juoksun jälkeistä aikaa muistelee, pennun pitäisi syntyä näinä päivinä... Mitään isoja raskauden oireita ei ole vielä näkynyt, joskin kamalan hellyyden kipeä se on ollut ja tavallista enemmän kiinni minussa. Onneksi syksyssä on muutakin hyvää kuin kelit, pakastin alkaa pikkuhiljaa täyttyä ja jos pentu syntyy, hirven sääriluulla sen hoivaaminen unohtuu hetkessä :)

Mutta jos sitä jonkun negatiivisenkin sanan syksystä sanoisi, hirvipörriäisten lisäksi... Nuo raivostuttavat koivusta (?) lähtevät pienet ruskeat hiutaleet, joita löytyy mm. mikrosta, sängystä, leivän päältä, margariinirasiasta ja alushousuista,niitä riittää vaikka kuin imuroisi, lakaisisi ja moppaisi. Oman mielenterveyden kannalta olisi parasta unohtaa hetkeksi tämä kodinpitääainaollasiisti-vouhotus, kyllä se sitte helpottaa, kun takapihalla on metri lunta ja illat saa kuivailla vesilammikkoja lattioilta, kun koirat käy mutkan ulkona...
Mutta ei sitä aina voi kelejäkään syyttää, riittää kun taloudessa asuu Manta, joka ei voi ymmärtää, miten esim. kongeja käytetään. Normikoirat, niin kuin Moppi, nuoleskelevat sen jäätyneen maksalaatikon sieltä sisältä just niinku mainoksissa sanotaan, Manta on keksiny paaaaaljon helpomman konstin herkut saadakseen;  kun sitä heittelee ympäriinsä pitkin seiniä niin että kattolamput helisee, pääsee paljon helpommalla. Huikee idis, mutta kun lopussaanki sain reilun kuukauden odottelun jälkeen olohuoneeseen maton, ei minua ollenkaan innosta hinkata siitä pois maksalaatikon ja kuolan sekasia roippeita. Pitäsi  varmaan ajatella positiivisesti, oli se puhas ainaki kaksi päivää :)

Pienet ja arat eläimet tarvitsevat suuren unikaverin.