keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Kuvia ja kuulumisia

Oon nyt ollu 3,5 vk loman jälkeen töissä ja mm. käyny mustikassa, reenannu koiria, tehny lihapullia, kuorinu pottuja ja pessy Mantan ILMAN hanskoja! Eikä yhtä ainokaista rakkulaa oo ilmaantunu kämmeniin, jalatki on pysyny kunnossa. Tuntuu aika hurjalle, että oon joutunu tekemään kaiken tuon ja paljo muuta viimeset 5v. hanskat kädessä, nyt en oo tarvinnu niitä edes siivotessa. Ihme juttu!

Mantan kanssa saatiin tälle aamulle aikaan ihan mielettömän hyvät reenit, liikkeestä istuminen oli huippu, samoin tunnari ja kaukoissa s-i vaihto alkaa sujumaan päivä päivältä paremmin, s-m samoin. Ruudussa on reenailtu paikkaa kosketusalustalla, sen verran on malttia tullu siihenki liikkeeseen, että alustaa ei tarvi jokaisen ruutuun syöksyn jälkeen pusikosta ettiä... Tällä menolla me päästään kisaamaan ehkä jo ens kesänä :)






Mopin kans oon reenaillu vähä mitä sattuu, pikkusen on mietinnässä sen kanssa tuo kisaamisen jatko. Se kun lähes joka kerta säikähtää  jotain ja palautuminen kestää aina tovin aikaa, en tiiä onko mulla enää mitään järkeä viedä sitä panikoitumaan kisatilanteisiin... No, aika näyttää, reenejä kuitenki jatketaan!




En oo muuten ees muistanu mainita, että rumisaksat on meillä nyt ainaki väliaikasesti tauolla. Menot on kasvanu tässä kuukauden parin aikana niin hurjasti, että pakko oli jostain tinkiä ja eipä sitä oikein muusta voinut. Harmistus on ollu aika suuri, Mantan kanssa ei paljo edistytä ilman ohjeistusta, mutta ei se Manta sitä kisaamista taida onneksi kaivata. Luulisin, että sille on ihan sama reenataanko me kisat tähtäimessä ohjatusti vai iteksemme omaksi iloksi...
Toisaalta onhan se tavotteellisen harrastamisen lopettaminen ollu jo pitemmän aikaa mielessä Mantan särkymisen pelossa ja siihen mahdolliseen särkymiseenhän olisi siis syynä mieletön vauhti yhdistettynä kaksi vasenta jalkaa omistavaan ohjaajaan...
Mutta elämme siinä toivossa, että joskus vielä Rakkiksella hilipatellaan, tauko voi tehä ihan hyvää meille kaikille.








Niin, mustikassa on tosiaan käyty, sen verran että on mistä kasvismössön joukkoon talvella laittaa. Aion siis ihan tahallani pilata koirien hampaat, kuulin tässä aikaa sitten semmosen jutun, että marjoja ei kannata koirille antaa, koska niiden sisältämä sokeri  on haitallista hampaille... ???
Tuo marjastus tuottaa vaan Mantan kans pieniä hankaluuksia, se kun änkeää väkisin samalle mättäälle rohmuamaan, viimeksi se heittäyty jo niin röyhkeäksi, että veteli mustikoita suupielet sinisessä vaahossa suoraan minun astiasta. Viinimarjat sille kelpaa myös suoraan pensaasta, puolukat ei oikeen uppoa paljaaltaan.








Vaikka oon aina ollu sitä mieltä, että Mantaa ei ikinä astuteta, on viime aikoina sillon tällön kävässy ihan pikkusen mielessä ajatus siitä, miten ihana ois saada Mantasta jälkeläinen... Tykkään niin pirusti tuosta sen luonteesta, ulkonäöstä puhumattakaan. MUTTA järki käteen, mihin minä ne loput pennut pistän ja ei mulla kyllä totta puhuen riittäsi aika eikä rahat kolmen koiran ja hevosen elättämiseen. Eli pysytään päätöksessä ja aletaan suunnittelemaan sitä sterilisaatiota, mutta ehkä vasta seuraavan juoksun jälkeen ;)


Tosin en oo ihan varma, onko tämä eläin henkisesti riittävän kypsä äidiksi...







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti