Lomalla viimeinkin...

...ja ansaitulla semmosella. Syksy ja alkutalvi ovat olleet sen verran rankkoja, että tämä loma on totisesti ansaittu.

Harrastusrintamalla ei oo kummempia tapahtunut, samaa rataa jatketaan eli Nupun kanssa humputellaan ja Mantan kanssa viilaillaan voittajaa. Vieläkin ne kaukot ja tunnari ovat ne kaikkein pahimmat haasteet, ne kun kuntoon saadaan niin aika hyvällä mallilla ollaan. Kaukoissa takapalkka ei ole osoittautunut hyväksi ratkaisuksi, se kiinnostaa ihan liikaa. Pitää nyt tässä pähkäillä sitä palkkausmenetelmää, lähellä tätä ongelmaa ei ole, mutta kun matka kasvaa alkaa roppa kääntyä palkan suuntaan.
Kaukoissa on edelleen se "kaikkea ei tarvi tehä satanen lasissa"-ongelma, malttia tarvitaan ja paljon.
Ruudun reenaaminen täydeltä matkalta on hallilla aika hankalaa, kun tila loppuu kesken (onnistuu vaan niin, että lähettää koiran ruutuun ulko-ovelta, joskus ois ihan hyvä saada reenattua muistakin suunnista...), napakoita pysähyksiä ja paikkaa voidaan onneksi reenata.
Seuraaminen on aika hyvällä mallilla, vasemmalle käännöksissä ja hitaassa kävelyssä pylly tahtoo painua alas, sivuaskelissa loppuasento on väliin vähän vino ja peruuttamisen voisi tehdä hitaammin, mutta muuten oon aika tyytyväinen.
Eipästä paljo muuta reeneistä, Mopin kans on touhuttu kohan jottain, sen verran että into säilyy.

Sivuaskelia

hyppynoutoa

<3

Iloista tokoilua <3

Kelit on ollu kohtuullisen rapsakat viime päivinä, sen kunniaksi uskaltauduttiin viikonloppuna jäälle. Manta pääsi piiiiitkästä aikaa irrottelemaan oikeen kunnolla, susien vuoksi mehtälenkit on ollu aika vähissä. -27 asteen pakkanen ei Mantaa häirinny, Moppi hiimaili jäällä n. minuutin ja oli sen jälkeen valmis autoon ;)

Ei oo trinsesseille passeli keli ollenkaan!

Ja vielä siitä Joulun vietosta. Vaikka joulunpyhät menivätkin tivakasti töiden merkeissä, aattoillan sain kuitenki viettää kotosalla. Ja oli kyllä ehkä yksi kaikkein ihanimmista Jouluista, huikea idis laittaa puhelimet äänettömälle jo hyvissä ajoin aattoiltana ja vain nauttia tunnelmasta. Koirat olivat olleet taas tosi kilttejä, jos se lahjamäärässä mitataan, ei tarvi hetkeen herkkuja kaupasta ostella. Jo pari päivää ennen Joulua pukki toi etukäteislähetyksen, kiitokset ystävälle, joka pitää huolen siitä, että poron luut ei kesken lopu <3

Kuusta hakemassa

Rakas Joulupukki, minä en tehny tätä (nukkuvaa koiraa ei sitä paitsi saa herättää, jos asiasta haluat kysyä)...

...ja tämä pallo, se vaan sinkosi tuolta kuusesta tähän sohvalle...

...ja mummokaan ei ollu vihanen, vaikka ihan pikkusen maistelin, yhen ainoan kuusen verran ja 10 cm aidasta. Eli nämä pienet jutut ei varmaankaan vaikuta siihen, että tuut käymään aattona?

Ne niin tykkää näistä pakollisista joulupotreteista...

Voiko enää enempää olla pieni peesee  tohkeissaan.

Tunge se kamera vaikka just sinne...

 

Petteri Punakuonon lonkkaluu työn alla.





Enkö minä jo kerran sanonu, minne se kamera pitää tunkea???

 

Näitä loppuja ei kukaan ainakaan varastamaan pääse!

 

<3

Ne kaikkein tärkeimmät terapeutit kerrankin samassa kuvassa, koirat ja sukkapuikot :)