Mutta alotetaan niistä Katjan reeneistä, mukana olivat Manta ja Tilta sekä kuunteluoppilaina pikku-Amo, Aila ja Anniina. Meillä oli työn alla paikkamakuu, ruutu ja siirtymiset oikealle ja vasemmalle sekä peruutus ja kylläpä saatiin hyviä vinkkejä niiden hiomiseen. Paikkamakuu on kyllä meille niin loputon rojekti, omassa hallissa Manta pääsääntöisesti vetelee kiepillä sikeitä, mutta vieraassa hallissa se on levoton. Kokeillaan nyt herkkupurkkia kuonon edessä ja katotaan miten se toimii. Kaikkein tärkeintä meidän ois kyllä päästä reenaamaan vieraisiin halleihin useammin, varsinki semmosiin hämäriin ja humiseviin.
Seuraamista ja hidasta kävelyä otettiin sen verran, että hiomista niihin löytyi ja paljon. Manta olis niiiiin mielellään halunnu käydä hilipasemassa kesken seuraamisen puomin, eli kotihallin toko-reeneissä täytynee ripotella aksaesteitä häiriöksi ympärille. Hitaassa kävelyssä Manta edisti, siihen saatiin vinkkejä mutta ylläripylläri eihän Manta tietenkään nyt näyttäny sitä meidän oikeata ongelmaa siinä liikkeessä, eli istumista...
Ihan uutena "ongelmana" löytyi Mantan liian innokas sivulle tulo, eli se joko laittoi sivulle pyörähtäessä tassun minun jalan päälle tai sitte törmäsi jalkaan, tai molempia, mutta tästä en nyt ota stressiä itelleni, se ongelma kun oli vaan sinä päivänä. Jos se sitä ihan päntiönnään alakaa tekemään, niin sitte otetaan Katjan vinkit käyttöön.
Lopuksi otettiin vielä tunnari ja se oli taas ihan hakusessa, kyllä se sen kuitenki kotona osaa ;)
Me tarvittais varmaan myös oman hallin seinille peilejä, koska nyt Manta oman kuvajaisensa bongattuaan ei malttanu muuta tehä kuin tuijottaa ihteään. Onhan se kaunis, mutta joku raja sillä itserakkaudellakin saisi olla, pentunahan se istui pitkät tovit tuossa eteisessä ja nuoli omaa peilikuvaansa...
Mutta olihan se vaan huippuopettavainen päivä, taas kerran. Miljoonat kiitokset Anniinalle kuvista ja videoista sekä Ailalle muistiinpanojen tekemisestä, paljon oisi asioita unohtunut ilman niitä. Niin ja kaikkein suurin kiitos kuuluu tietysti Katjalle, minä niin tykkään sen tavasta kouluttaa :)
Tuntemattomatkin ihmiset ovat joskus kokeen jälkeen tulleet sanomaan, että Manta tekee töitä hirmusella ilolla ja hymy korvissa. Kuvat puhukoon puolestaan.
 |
| Tosi iloinen |
 |
| Mielettömän iloinen |
 |
| Älyttömän iloinen |
 |
| Hirmusen iloinen |
 |
| Tajuttoman iloinen |
 |
| Mega iloinen |
 |
| Maailman iloisin |
 |
| <3 |
 |
| Amo reenaa |
Ja ne rumisaksat sitten. Mopin kans reenattiin vauhtia, sen kans kun ei paljo muuta reenattavaa oo ja löytyhän sitä. Kaikkein eniten sekuntteja taitaa meidän radoilla viedä se ylöspäin suuntautuva liike, 30 senttiset hypyt kun hypätään 50 senttisinä, mutta eipähän ainakaan rimat tipu. Ja kyllähän se Moppi vielä joskus vähän niitä esteitäkin arpoo, mutta se on ihan vaan päivästä kiinni, minkä sille voi jos joku vaikka aivastaa hallissa ja iskee paniikki päälle. Se sallitaan trinsessoille.
Mantan kans oli rimat 50 cm ja ainoa kohta, missä rima tippu, oli se kun minun piti tehä persjättö van kun en osannu niin millään tehä sitä riittävän luihkeasti. Eli me edistytään, joskus jonain kauniina päivänä minä vielä opin ja sitte me taas uskaltaudutaan möllikisoihin. Tavoitteita pitää olla, joillain ne on luokkanousut ja sm-kisat, meillä rumismöllit :D
Tarkotus oli kyllä kirjotella kaikki tapahtumat samalla istumalla, mutta taitaa jäädä koe- ja mätsärijutut toiseen kertaan. Pistetään vielä muutama kuvatus hämärältä aamulenkiltä, onkaetse lystie kun on talavi!
Ps. Me on jo eletty siinä luulossa, että kaikki porot on meidän pakastimessa (kiitos Saaran) ja Katin leikkimökissä, mutta jopahan yksi semmonen seistä törötti tässä yks päivä meidän takapihalla. Manta käski mainita, että huomatkaa edellisen lauseen mennyt aikamuoto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti