Joulun viettoa

Luikasta on ja potkurikin joutasi varastoon oottelemaan talaven tuloa, van en valita. Enkä valita sitäkään, että saikku loppu ja muutaman työvuoron jälkeen on räpylät auki ja sormet turvoksissa, on meillä kuitennii kaikki ihan kohtuu hyvin. Siperia opettaa, pienet on  murheet moniin muihin verrattuna, nautitaan siitä mitä meillä on. Piste.

Niin, valokuvauskurssilla muistan opettajan sanoneen, että pitäkää ne kamerat siinä saapusalla ja kuvatkaa sitä normiarkea, ei aina vain jotain juhlia, tapahtumia tms. Tässä jokunen päivä ennen joulua muistin tuon ja ajattelin, että siinähän on idistä, nuo koulutukset ja kaiken maailman häppeningit kyllä muistaa, mutta turhan usein se arki jää unholaan. Eli tiiossa on räpsyjä meidän viime päivien arjesta kotosalla :)

Meille TK2 on aika pirun iso ( =juhlien arvoinen) juttu, suuri kiitos siitä kuuluu reenikavereille, jotka ovat koulari-kakun ansainneet!

 Nato-ohjuksen herkempi puoli, uni ei tule ilman maailman tärkeintä nallea. Ja sillä on muuten kaikki sisälmyksetki tallessa, ystäviä ei suolisteta.

Tiistaisin ja torstaisin on Mopilla työpäivä,silloin ilmestyy paikallislehti. Voi että se niin nauttii kuvaamisesta ;)

Äiskä yrittää ommella verhoja. Paino sanalla yrittää.

Kuusi kannettiin sulamaan, eikä apulaisista ollut taaskaan pulaa. Huomatkaa hieno pinkki työkalusalkku, semmonen pitäis löytyä jokaiselta naisihmiseltä. Lisävarusteeksi oon ostanu jakoavainsarjan ja elämä on helpottunu puolella näiden hankintojen jälkeen.

Muista nostaa jalat tyynylle, vaikka kesken kiireisen päivän, jos huomaat puutumisen tunnetta ja turvotusta raajoissa.

Hyviin tapoihin kuuluu pyyhkiä suupielet ruokailun jälkeen.

Mantan lempparipaikka.







Miksiköhän kaikissa neulomuksissa on aina mukana pikkusen  koirankarvoja???

On hyvin epäreilua laittaa lahjoja kuusen alle ja ottaa ne sieltä sitte pois. Sitäpaitsi, se kuusi EI meinannu kaatua ja me EI tapeltu, pientä sisarusten välistä irvistelyä ihan hyvässä hengessä.

Kaikkeista rakkaimmat, Moppi, Manta ja Riepu. Ikävä ei lopu ikinä.

Esipesu käynnissä, ekologinen ja virtaa säästävä vaihtoehto.

Onkaetse suunmyötästä.

Trinsessat saavat jouluisin etuoikeuksia, kennelliitto on asettanut sellaisen lain. Matkalla mummolaan.






Joillain on taito puskea ittesä ihan joka paikkaan, Moppi joulutunnelmissa (ja Mantan korva)...

...ja meidän jouluinen olkkarin pöytä (ja Manta ihan omana ihtenään).

 Pukki tuu jo!!!

Siis onko meidän ihan pakko alistua tähän joka ikinen joulu???






Jos toimii ihan sikanopeesti, voi saada napattua parhaat päältä. Äläkä mulukoile, mistä minä tiesin, että tämä on Mantalle (Sakelta <3) ku minen ossaa lukea???

J

Tutkinnan alla lahja Kasperilta.

Jotkut kätkee lahjat jemmapiiloon sängyn alle...

...jotkut osaa nauttia niistä just sillon kun se on mahollista.

Että tämmöstä meille tällä kertaa. On me reenattuki, Manta oli ansaitulla nipotustauolla jonkin aikaa, mutta nyt pyhien mentyä alotellaan reenejä sillä mielin, että jos sitä sinne voittajaan alettasi tähtäämään. Hui kamala. Ei oo vieläkään menny vissiin ihan jakeluun se, millä rytinällä ne ykköset sitte tuli. Mopin kans värkkäillessä jo pelkästään AVO1 on tuntunu niin saavuttamattomalle, saati sitte TK2 ja oon jo joskus synkkänä hetkenä ajatellu, että minusta ei vaan ole kouluttamaan koiraa ALO-luokkaa pitemmälle. Ehkä me joskus jonain päivänä Mopinkin kans onnistutaan ja se AVO1 sieltä napsahtaa ja voin luvata, että sillon kyllä korkataan kuohariputeli reeniporukan kesken, sitä päivää ootellessa jatketaan reenailua ja aletaan kattelemaan ens kesän kokeita.

Tamminäyttelykin on vissiin ihan kohta ja tietääkseni oon Mantan sinne ilmottanu, jouduin ilmottamaan sen sähköpostilla kun sivuilla oli joku vika ja kai se ilmo perille meni, kun vahvistuskin tuli. Tosin ei ois kamalan vakavaa vaikka  ei ois perille mennykkään, vähän on semmonen fiilis, että saatetaan jäädä sunnuntaina kotiinkin. Lauantaina sinne ollaan kuitenkin menossa koira-akkojen kanssa ja saapi nyt nähä, koppeuvunko molempina päivinä lähtemään.

Huomenna koittaa sitte taas se ilta, kun koirien iltalenkki hoidellaan ennen kuutta ja loppuilta istutaan kotona sälekaihtimet kiinni sohvan nurkassa telkkaria katsoen ja sukkaa neuloen. Kumpikaan ei raketteja pelkää, mutta varjelen  viimeseen asti, etteivät pääse säikähtämään. Jos tarkemmin aatellaan, niin taitaa olla raukoilla raketin mentävä aukko sivistyksessä, kun eivät oo tainneet vielä ikinä semmosta nähä ja toivon mukaan eivät nääkkään.
Niin että hyvää ja pelotonta uuden vuoden aattoa kaikille lukijoille, pidetään koirat sisätiloissa ja hoidellaan pissikakkajutut niin, ettei säikähyksiä pääse tapahtumaan!

 Iskän raksupaksut <3