torstai 12. syyskuuta 2013

Viikonloppu Rovaniemellä ja luonteen kuvausta Pellossa

Olihan se taas niin kiva viikonloppu, että tää tahtois heti takasi!
Perjantaina lähettiin aamupäivästä Saaran kanssa ajelemaan kohti Rovaniemeä, Pudasjärvellä käytiin syömässä ja Ranualla ruokakaupassa ja samalla koiratki pääsivät jalottelemaan. Matka meni ihan yhessä hujauksessa eikä eksytty kertaakaan!
Mökki oli aika ihana, siisti ja viihtyisä ja ihanalla paikalla, koirat saivat juoksennella villinä ja vapaana ilman huolta naapureista tai autoista.


Heti kun oltiin saatu kamppeet purettua ja koirat olivat saaneet pikkusen purkaa pihalla virtasta, lähettiin ajelemaan Mantan kasvattajan luo. Minä sain jostain päähäni, että meidän on ihan pakko käydä just siinä city marketissa, missä viimeksikin käytiin ja sen tulokseton etsintä sai sitten aikaan muutaman U-käännöksen. Taisi sana OHO lipsahtaa pari kertaa suusta, ei kantsi maalaisten kurvailla kaapungissa ihan miten sattuu. Eikä myöskään kannata käydä veispuukissa liikennevaloissa valojen vaihtumista ootellessa ;)
Ihanan miljoona kilometriä kestävän tietyömaa-sompailun jälkeen päästiin Susannan luo ja olipa kyllä niiiin kiva nähdä pitkästä aikaa!!! Jälleen tuli todistettua, että äiskä menee Mantalla koirakavereiden edelle, ihan helposti se ei muiden kanssa leikkiin lähteny. Kun saatiin lelu kehiin, alkoi muiden kanssa juoksentelu jo kiinnostaa, pikkusen oli vaan hankala pysyä kameran kanssa perässä. Mopilla ja Mossella oli ihan omat kuviot, kun merkattavana oli ihan uus reviiri, ja se tuli varmaan merkattua aika hyvin!

Lotta-äippä...
...ja tyttäret Hilla...
...ja Manta
Weekasien lauma Lotta, Hilla ja Emmi
Epistä, kolme yhtä vastaan!

Olishan siinä rupatellessa menny vaikka koko yö, mutta rantasaunaankin alkoi jo haluttamaan joten suunnattiin takaisin mökille. Muistot Jyväskylän hyisestä saunakokemuksesta mielessä lämmitettiin sitte saunaa siihen malliin, että kylvettiin ovet ja ikkunat auki, heittämättä kertaakaan löylyä... Mutta ei se tunnelmaa pilannu, lauteilla paranneltiin maailmaa ja välillä käytiin jäähyllä, kuistilla paloi kynttilät ja kiire ei ollu mihinkään. Niin parasta <3
Saunan jälkeen pikkusen kokkailtiin ja vaan oltiin, itellä on ollu loman jälkeen semmonen höyry päällä, että tämmönen ollaan vaan-ilta tuli enempi ku tarpeeseen.

Kaija pääsi osalliseksi ihanasta tunnelmasta puhelimen välityksellä, Mantakin ois vissiin halunnu keskustella kummitädin kanssa...
Saunatontut
Se pakollinen yhteiskuva...
Saara kokkaa, apukokit tarkkana
Ei voi ihan ummikkona olla mökilläkään, uusimmat juorut on pakko tarkistaa veispuukista
Väsyneet...
...reissaajat


Takana n.250 asteinen saunakokemus, maha täynnä hyvää ruokaa, raksupaksut kainalossa ja  seurana hyvä ystävä,kiire ei mihinkään... Hipoo täydellisyyttä!


Lauantaina heräiltiin kaikessa rauhassa, aamulenkillä Saara the sieniasiantuntija bongasi polulta jotain ihme kangasherkkurouskuhaperoisia  vai mitä lieneevät olleetkaan, niitä päätettiin illalla lähteä poimimaan.


Susanna oli ed. iltana kertonu meille mahdollisuudesta tavata joulupukki ja sinne siis aamulenkin jälkeen suunnattiin, pukin luokse. Susanna lähti meille oppaaksi ja olihan se kyllä koko reissun koho kohta, myönnän suosiolla että oon ihan jouluhöperö! Oltiin Saaran kans pikkusen ihmeissämme, että saako sinne ihan oikeesti mennä koirien kanssa, mutta vastaanotto oli tosiaankin enemmän kuin positiivinen. Matka pukin luo sokkeloista pimeää käytävää pitkin oli jo jonkinlainen luonnetesti, ihteähi pelotti...mutta koiria ei :) Pukin tapaamisesta piti tietysti lunastaa itelle niin video kuin kuvatkin, ihana muisto hienosta päivästä! Käytiin koirien kanssa myös pukin postissa, mistä löytyi  laatikko puolillaan tuteja, mikäs sen parempi keino pikkuihmisellä päästä tutista eroon, kuin lähettää se joulupukille <3
Oli kyllä niin ihana paikka, että sinne on PAKKO päästä joulun alla uudelleen!!!

Tuttilaatikko
Joulupukin postikonttorissa
Napapiirin sankarit <3


"Korvatunturilta" suunnattiin tokoilemaan, Johanna ja Henna tulivat kans mukaan. Moppi oli taas oikeen pätevänä, Manta nousi paikkamakuussa istumaan ja ruutu oli hakusessa, mutta muuten saatiin aikaseksi hyvät reenit.



Kentältä mentiin vielä Weekasilaan kahvittelemaan ja kuuntelemaan pyssyn pauketta, sieltä sitte kaupan kautta mökille, ruokaa naamariin ja sienimetälle. Minä oon ihan onneton noissa sienijutuissa, joka ikinen löytö piti Saaralta varmistaa ja ihmeen paljo niitä sitte löydettiinkin, koirat nautti ja me kans.

Pirtissä pörräsi kärpänen, ei pörränny pitkään
Saara kokkaa, luvassa "kaloriton" versio jauhelihakastikkeesta
Sienestäjä
Lauma yhdes koos, harvinaista!


 Tovi istuttiin siinä tulillakin, viriteltiin rannassa olevalle laavulle nuotio ja taas vaan nautittiin. Saunaa ei ihan niin antaumuksella lämmitetty kuin ed. iltana, nyt voitiin jo heittää löylyä. Saara meinasi käydä uimassa ja siitäkös se riemu repesi, taidettiin olla molemmat jo sen verran väsyneitä, ettei paljoa tarvittu hervottomiin hihityskohtauksiin. Van onkaetse paha jos kädet jäätyy syyskuun alkupuolella kiinni rappusten kaiteisiin ja kaveri uhkaa kameran takaa lyödä jos hukkuu.


Sunnuntaiaamuna suunnattiin sitte kuonot kohti pelloa, pienen pientä paniikin poikasta aiheutti oikean reitin löytyminen, kun ei ollu tarkkaa osotetta mitä asentaa navigaattoriin. Van pirun hyvin me sompailtiin ja yhessä hujauksessa oltiin perillä. Välillä oli kyllä semmonen sumu, ettei auton keulaa nähny, hyvissä ajoin oltiin kuitenni perillä ja ens töikseen tietysti koirat jalottelemaan. Ja onneksi oltiin ajoissa perillä, meitä ennen oli kaksi koirakkoa ja käytiin kattomassa niistä sen ensimmäisen suoritus. Onneksi käytiin nimenomaan se eikä sitä seuraavaa, sillä koiralla sattui juoksut alkamaan aika pahaan ajankohtaan ja meidän vuoro aikaistui. Ei kerenny pahemmin panikoimaan ja hyvä niin!

Luonnekuvauksesta löytyy varmaan jossain vaiheessa se virallinen analyysi kennelliiton sivuilta, mutta tässäpä minun ajatukset kuvauksesta:

Leikki: Manta kiinnostu lelusta, mutta kun ohjaaja (en tiiä mikä kyseisen henkilön ammattinimike on, niin käytetään tätä termiä...) heitti lelun kauemmas, Manta pysähtyi tässä vaiheessa kattomaan minua, että saanko mennä. Koska en saanu sanoa mitään koko testin aikana, ei se tietenkään lelulle lähteny. Kun sitte sain luvan hakea lelun, Manta syöksyi lelulle ja toi sen minulle. Toinen leikkisessio meni samalla tavalla. Hyvin se kuitenkin lähti leikkimään vieraan kanssa, purua paranteli välillä mutta hienosti roikkui patukassa kiinni.

Käsittely, sosiaalisuus vai mikähän se nyt oikea termi tähän olis...: Lähti ohjaajan mukaan pikkusen nihkeästi, välillä pysähteli ja kääntyi kattomaan minua, mutta kun ohjaaja äänteli niin otti mukavasti kontaktia ja meni mukana. Hiplailu ja hampaiden katsominen meni tyylin "sen ku kopeiloit, ei paljo kiinnosta".

Viehe-juttu: Katteli kiinnostuneena viehettä molemmilla kerroilla, mutta koskapa en tosiaankaan saanut antaa mitään käskyä, jäi tuijottamaan minua hölmistyyneenä irti löysäämisen jälkeen. Eikä lähteny vieheelle. Tässä vaiheessa ohjaaja sanoikin, että hyvin on menny koulutus perille ;) Jos siinä olis ollu vieheenä ihka elävä kurre tai pupujussi, ei ois ehkä vapaa-käskyä jääny oottelemaan...

Mitään tekemättä 3 min.: Tätä ootin mielenkiinnolla... Pidin siis Mantaa pitkässä hihnassa enkä saanu ottaa mitään kontaktia koiraan. Manta istui, muutamaan otteeseen vingahti, katteli yleisöä, nappasi pari pörriäistä kiinni suoraan ilmasta ja pisti pitkäkseen. Olin niin tyytyväinen tähän ja onhan se huomattu kotonakin, kun mitään ei tapahu ni sitte vaan ollaan.

Etäleikki: Manta oli kyllä kiinnostunu leikittäjästä, mutta kun vapaa-käskyä ei irronnu, jäi vaan tuijottamaan minua. Kun sitte yhessä mentiin leikittäjän luo, Manta tuijotti patukkaa sen näkösenä että et viittis vähä leikittää, lähtiissä meinasi vielä varastaa patukan mukaansa...

Haalari: Sai viisi sekunttia kestävän armottoman raivarin, oli sitä mieltä että tuo kammotus on eliminoitava välittömästi, mutta kun mitään sen kummempaa ei sitte tapahtunu, kävi haistelemassa haalaria ja meni tekemään kuperkeikkoja poron paskaan. Kun sitte käveltiin haalarin ohi useampaan otteeseen, ei minun käsityksen mukaan noteerannu sitä enää ollenkaan.

Haamut: Jälleen mahd. pikaisesti eliminoitava kohde, ajatteli Manta. Oli aika raivona, mutta kun kävelin haalarin luo ja otus paljastui vaarattomaksi, suhtautui just niinku vieraisiin ihmisiin yleensäkkin, eli ihan sama, ei paljo kiinnosta.

Räminälaite: Säikähti, mutta meni samon tein kattomaan mikä se oli. Ite en sitä huomannu, mutta kuulemma Manta sitte ohi kävellessä hakeutunu poispäin laitteesta, tästä en nyt ehkä ihan samaa mieltä ole, yhden ohituksen aikaan kun esim. jouduin kiskomaan Mantan pois laitteen luota, olisi mieluusti vissiin halunnu kiertää tarkistamaan sen toiseltakin puolelta.

Ammunta: Leikkiessä ei reagoinu ollenkaan, ekaan ampumiseen "vapaana" reagoi mutta ei pelänny sen kummemmin, jäi tuijottamaan ohjaajaa että sinäkö tuon äänen päästit. Toisella laukauksella kääntyi kattomaan metsään ja oli selkeästi ihmeissään, että eikö tuo ääni tuukkaan tuosta naisesta, joka huitoo tuossa vieressä.

Eli läpihän se meni ja kyllä oman koirani tuosta tunnistin! Ihan ekana testin jälkeen multa kysyttiin, että onko mulla omasta mielestäni terävä koira. No on todellakin, kun mehtälenkillä lähtee metrin päästä teeri lentoon, en ehi ite ees tajuta koko tilannetta, kun Manta on jo niskavillat pystyssä kattomassa, että mikä se oli. Toinen kuvauksen vastaanottajista sanoikin, että Mantan luonteesta ei oikein ota selvää, tuntui mukavalle kuulla tuo asiantutijan suusta, itekki kun oon sitä niin paljon miettinyt! Tuntuu niin uskomattomalle, miten se voi syttyä niin sekunnin sadasosassa esim. haalari-jutussa tai siinä karhukokeessa ihan hirmuseen raivoon ja palautua siitä vielä nopeammin poron paskassa pyöriväksi höperöksi, joka ei voi syöksyä vieheen perään jos äiskä ei anna lupaa...
Mantasta oli myös hyvin selvästi tullut esiin se, että kaikki jutut tehään äiskän kans yhessä. Niin ja uteliaskin se kuulemma on, tosin ei tullu yllätyksenä sekään luonteenpiirre!
Parasta koko testissä oli huomata just tuo palautumisnopeus säikytteyn ja pelottelun jälkeen. Ampumisen jälkeen saatiin sitte lupa leikkiä ihan omilla säännöillä ja Manta leikki niinku aina ennenki, ei mitään merkkejä siitä, että viimesen puolen tunnin aikana on kohdattu niin aaveita, räminälaitteita kuin yhtäkkiä eteen pompsahtavia haalareita. Järjestäjän taholta saatiin kommenttia tasapainoisesta peeseestä, tuntui kivalle kuulla, että muutkin sen on huomannu!

Täytyy kyllä antaa suuret kiitokset jälleen kerran Pellon suuntaan, hienosti järjestetty tapahtuma ja järjestäjät tekivät kaikkensa, että jokaisella koiralla oli mahdollisiman häiriötön kuvaustilanne.

Alun perin meillä oli tarkotus hilipasta kotiin Tornion kautta, emännillä kun ois haluttanu käydä koiratarvikeostoksilla ulukomailla. Koska päivä oli niin lämmin, ei voitu kuvitellakkaan jättävämme koiria autoon oottelemaan, varsinkin kun Mosselle iski ensikertalaisena reissuressi päälle ja maha meinasi olla pikkusen löysällä. Ajeltiin siis kotiin tuttua reittiä, Pudasjärvellä pidettiin jälleen ruokatauko ja kotiin päästiin ilman eksymisiä.

Miljoonat kiitokset Saaralle reissuseurasta, tämä otetaan joskus uusiksi. Jospa tämä reissu avasi ajatuksia johonki suuntaan, sitä pystyy mihin vaan kun tarpeeksi tahtoo <3
Miljoonat biljoonat kiitokset myös Susannalle, oli niin ihana nähdä ja toivottavasti nähdään mahollisimman pian uudelleen. Onni on kasvattaja, jonka kanssa käyttää jutut yksiin ja joka on niin aidosti oikeasti kiinnostunut kasvateistaan.


4 kommenttia:

  1. Onnea M & M hienosta luonnekuvauksesta! Luonne kuullostaa monin tavoin hyvin tutulta... ;) Ja aivan ihania kuvia Weekasilasta, ois niiiin ihana nähä kaikkia koiria ja ihmisiä pitkästä aikaa! <3

    VastaaPoista
  2. Kiitos Anniina! 24.11 ollaan tulossa Ouluun tokoringin koulutukseen, jos haluat tulla kuunteluoppilaaksi, niin voin kysäistä Katjalta, passaako se sille. Olis kiva nähä!

    VastaaPoista
  3. Oo, kiitos tiedosta! Pitääpä laittaa päivämäärä ylös, mielelläni kyllä tulisin! :)

    VastaaPoista
  4. Jos sulla Anniina olisi tiiossa jotain mökkimajotusvaihtoehtoja Oulun suunnalta, niin mielellään otetaan semmosia vastaan. Ei ois hullumpi ajatus ollenkaan viettää siellä suunnalla koko se viikonloppu :)

    VastaaPoista