Mantan kans pitäsi nyt olla vähitellen koekunnossa avointa varten ja perjantaina tehtiin kokeen omaiset reenit, tosin palkkasin aina muutaman liikkeen jälkeen. Manttu liikkuroi, kiitokset hänelle!
Paikkamakuu: Nuuski maata mutta muuten ok
Seuraaminen: Ok, juoksuosuudessa painoi
Liikkeestä maahan: Tais olla aika hyvä
Luoksetulo: Nytkähtelyä liikkurin käskyttäessä, tuli vissiin pikkusen vinoon eteen. Ja ainahan se pysähys saisi terävämpi olla ;)
Liikkeestä seisominen: Oli liikuttanu etujalkaa kun kävelin koiran taakse, tätä on yritetty reenata...
Kaukot: Persus pysy kohillaan niinku oesi jeesusteipillä kiinni juntattu, mutta vire vois olla korkeampi
Nouto: Kapula vinosti suussa ja hidasti MINUN MIELESTÄ liian aikasin palauttaessa
Hyppy: Nytkähteli käsky-sanalla
Kaiken kaikkiaan aika hienosti ja ennenkaikkea tekeminen on iloista, paitsi nuo kaukot. Ilmekkin on koiralla semmonen että "joo tää on tää tylsä liike, lähentelee hauskuudessaan paikkamakuuta, katellaan vaikka lintuja sitte ajankuluksi ja syödään pari pörriäistä jos sattuuvat ohi lentämään..." Oma moka, nyt tehään, tai siis yritetään tehä, siitä maailman yllätyksellisin liike, silläkin uhalla että vire nousee liikaa. Eli se äffällä alkava lelu, niinku meillä sisätiloissa rispiistä sanotaan, kehiin.
Ja eihän sitä semmosta päivää tule, etteikö viilaamista löytysi, joten eiköhän me sinne kokeeseen mennä. Ehkä.
Mopin kans on meinannu tulla niin täydellinen turhautuma toko-reenien suhteen, eipä oo paljo moittimista suorituksissa. Paitsi se seuraaminen, kontakti on tosi hyvä, mutta se seuraa vinottain puoliksi minun eessä, kun käy niin jumalattomilla kierroksilla. Ihan on pitäny istuo ja mietiskellä tätä koiraharrastusta ja siinä sivussa esittää itelle muutama kysymys:
Miksi harrastetaan?
-Siksi ku on niin kiva touhuta yhessä ja koira nauttii
No onko se nyt sitte niin kamalaa, jos koira nauttii tekemisestä ja kotikentällä on ihan liekeissä, mutta kokeissa ei halua tehä yhtään mitään? Onko ne kokeet ja kilpaileminen ihan ehdoton edellytys sille, että voi harrastaa?
-Järki käteen idiootti ja vilkase edellisen kysymyksen vastausta
Eli jatketaan harrastamista, eikä veetä jumalatonta ressiä siitä, miksei se kokeessa toimi. Piste.
 |
| Mopista uusi reenikaveri on oksettavuuden huippu... |
 |
| Meidän kentän vieressä on aika luihkea ranta, kelepaa siinä kirmasta lihakset vetreiksi |
Eilen käytiin aksaamassa Rakki-Areenalla ja saatiin Mantan kans aikaseksi aika hyviä pätkiä. Muuri, mikä on ollu meidän kompastuskivi, meni taas puhtaasti ja rengas ei hajonnu kertaakaan - edistytty on!
Reenattiin irtautumista kans, se tuottaa pikkusen ongelmia siinä mielessä, että vaikka siellä jossain oottaakin se palkka, ei se oo Mantalle siinä aksa-huumassa niin tärkeä juttu, että tarpeeksi vetäsi puoleensa. Meinasi jo huvittaa se Mantan ilme, millä se minua katto, kun Salme heilutteli uutta tuheroa suoran päässä ja yritti saada Mantan kiinnostumaan siitä: "Äeti tuo nainen ei ehkä käy ihan täysillä, mutta ei välitetä siitä, reenataan me vaan aksaa jooko?"
Harmi kun radalla ei ollu nyt okseria, sen korkeus on ollu Mantalle jotenki tosi vaikea hahmottaa ja nyt kotireeneissä yhistin okserin hyppytekniikkareeneissä kasvavaan sarjaan. Pientä hinkkausta tarvittiin, mutta alkohan se sujumaan.
Nuprikki oli taas liekeissä, reilun viikon päästä on rumis-cupin toinen osakilpailu ja sinne suunnataan, näillä näkymin ainakin. Harmistus, kun töiden ja Rovaniemen reissun vuoksi ei päästä kuin kahteen kisaan neljästä, tarkotus oli Mopin kans käydä myös virallisissa lokakuussa, kun HiFi järkkää ekat viralliset kisat. Ne saadaan kuitenkin unohtaa, kisat järjestetään pallohallissa ja sinnehän ei oo Mopin kans mitään asiaa.
Hakuilemassakin on käyty ja ilmasua reenattu, olishan se huippua jos päästäsi sitä ihan säännöllisesti reenaamaan viisaampien kanssa. Mutta ei se tuo aika (ja rahat) vaan mitenkään riitä kulkemaan Kuusamossa viikottain, joten huseerataan sitte keskenämme siinä toivossa, ettei pilata ihan kokonaan noita koiriamme ;)
 |
| Pään nollaus lenkki hakureenien jälkeen, kuvasta puuttuu Sohvi ja Kaapo |
Kolme yötä enää ja sitte suunnataan kuonot kohti Rovaniemeä, jännitystä lähtötunnelmiin tuo Saaran räkätauti, joka toivon mukaan ehtii perjantaihin mennessä talttua siedettävälle tasolle.
Itelläkin meinaa välillä lämpöä pukata päälle, kun nuo räpylät taas märkii, mutta tänään on jo onneksi ollu parempi päivä. Tämän viikon työtki on onneksi ite suunniteltavissa, joten eiköhän nämä sormet jo perjantaina sen verran taivu, että ratista pystyy kiinni pitämään.
Kelit on kyllä olleet niin loistavat, että en kertakaikkiaan ymmärrä ihmisiä, jotka ei tykkää syksystä. Melkein joka aamu on suunnattu koirien kans mehtään ja nautittu niin täysillä. Lauantaina olin lähössä aamuvuoroon ja siinä töihin ajellessa mietin, että on se onni asua täällä korvessa, sille aamulle koirat olivat jo päässeet jahtaamaan jänistä, oravaa ja supikoiraa (?), eistä tarvi ihmetellä miksi ne niin onnellisina kaivautuvat takaisin vällyn mutkaan nukkumaan kun minä teen töihin lähtöä.
 |
| Saalis pakeni puuhun |
 |
| Iltaruuan kimpussa... |
 |
| Pientä punerrusta aiheuttaa ajoittain tämä barffauskin turpakarvoihin, ainaki sillon jos ruokalistalla on luomueinestä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti