Toko-opissa Kajaanissa

Pitkään tätä on odotettu ja nyt sitte vihdoinkin päästiin  tokoilemaan ohjatusti, kun tuolla keskenämme suheerataan tahtoo paitsi  niille omille niin myös reenikavereiden virheille sokeutua...

Ja eipä menny hukkaan eilinen päivä, Melakarin Tarjan silmien alla siis reenailtiin ja paljon pitää reenailla kotonakin... Ei mikään yllätys!
Jokaisella oli aikaa 2*15min  ja se oli kyllä siinä helteessä ihan maksimiaika, hienosti kuitenkin koirat jaksoivat ja onneksi joka välissä pääsi uimaan.

Ekana otin Mantan kanssa luoksetuloa, oon nyt avoimessa vaihtanu luoksetulokäskyä, jotta Manta osaisi pikkusen ennakoida pysähdystä ja tulisi pikkusen pienempää vauhtia. Vauhti meinaa kuitenki hiipua liikaa, joten nyt tehdään paljon läpijuoksuja ja pysähdyksissä otetaan käyttöön niin roppa, ääni kuin käsimerkkikin. Niinku oon jo aiemminkin tainnu sanoa, on aika pirun hankala reenata liian viisaan koiran kans ;) Onneksi ei olla Mantan kans vielä siinä pisteessä niinku Mopin kans, sehän tekee usein reeneissä täydellisen avoimen luoksetulon ennenkuin minä ehin kissaa sanoa...
Ihan uutena juttuna tuli se, että Manta muuttaa etujalkojen asentoa, kun minä lähen kävelemään pois päin. Eli se tulee sivulle etuset vierekkäin, mutta sillä rintakehällä varustetulle koiralle on kuulemma  luonnollinen istuma-asento etuset pikkusen harallaan ja se siirtää ne sitte silleen. Ja virhehän se tokossa on. Joten nyt sitte opetetaan tuo koiruus tulemaan sivulle etuset harallaan... Nipotustahan tämä on, mutta ehkä siksikin niin pirun kivaa!

Toisessa erässä otettiin ihan piruillessaan ruutua, mitä ei olla vähään aikaan otettukaan (syyt ja selitykset taukoon myöhemmin!). Kotikentällä se sujuu mennentullenpalatessa tuosta nuin vain, mutta alkukesän reeneissä Kemissä Manta oli niinku ei ois ikinä moista käskyä kuullutkaan. Ja sama oli nyt, tosin sitä kokeiltiinkin EVL:n mukaan ja sitä ei todellakaan oo kotona ikinä tehty. Hyviä vinkkejä saatiin ja nyt täytyy viritellä tuo ruutu kaikkiin mahdollisiin paikkoihin mitä ikinä vaan keksin.

Lopuksi otettiin vielä paikallaolot EVL:n mukaan, helteestä ja pitkästä päivästä johtuen tosi lyhyet semmoset ja hyvin sujui, hyvillä mielin ajeltiin kotiin. Kiitokset reissuseurasta Kaijalle ja Riikalle sekä tietty Tiltalle ja Särmälle.

Tarja on kyllä kouluttajana ihan huippu, tykkään hirmusti siitä sen asenteesta, että aina täytyy ohjaajan kattoa peiliin, jos koira ei toimi. Jos sitä saa...anaa ja perk...lettä huudetaan avuksi koirankoulutuksessa kotioloissakin niin että koko naapurusto kuuntelee korvat punottaen, niin ei tarvi ihmetellä miksi koira ei halua tehä reeneissä hommia. Eiköhän se koko homma lähe siitä, että suhde on kunnossa ja kentällä on molemmilla mukavaa.

 Ja olihan siellä menossa mukana toki muitakin kuin me:

Tilta...

...Unna...

...Särmä...

...Neppu-veteraani...

...ja sisarukset Pes...

... ja Ässä

Koesuunnitelmiakin Mantelin varalle on, mutta ihmeitä täytyy tapahtua jos suunnitelmat toteutuu. Tosin ilman niitä suunnitelmia touhu käy tylsäksi joten reenitään nyt siihen malliin, että avoin tälle vuodelle korkataan. Ja jos ei korkata ei se maalima siihen taida kaatua.

Mantan reenit on nyt loman aikaan olleet pikkusen heitteillä, paikkamakuutahan me ei voitu juoksujen aikaan reenata ollenkaan ja kun niistä selvittiin, se teloi etusensa aksareeneissä. Pari päivää se pikkusen varoi jalkaansa, mutta ei onneksi ollu sitten sen vakavempaa, kaiken varalta jätin kuitenkin kaikki vauhtijutut, ruudut, luoksetulot ym. pois ohjelmistosta.
No sitten tuo onneton meni mehtälenkillä tekemään kupperiskeikkoja jossain pas...kakassa eikä tullu vissiin pienellä peeseellä mieleenkään, että ampiaiset voivat tehä pesän myös maahan. Tietystihän sitä ihan ekana säikähti, että siellä oli käärme, mutta surina paljasti viholaiset. Silmäkulma alkoi turpoamaan ja varoi vähän toista etustaan, kahdella osumalla taisi selvitä ja onneksi oli kyytabletteja autossa, aika äkkiä silmän kutina helpotti ja turvotus alkoi laskea.
Ei tainnut kuitenkaan pörriäiskammoa tulla, kun heti samana iltana piti ryhtyä kärpäsjahtiin niin että olohuoneen ikkunat helisi!

Loma alkaa olla lopuillaan, mutta onneksi on työpaikka mihin palata, ei se sekään tänä päivänä niin itestään selvyys oo. Ja oon kyllä rentoutunu niin täysillä enkä oo oikeestaan tehny yhtään mitään. On vaan oltu ja naatittu!

"Minenmeeuimaanminenmeeuimaan kalat on vetteen pissanneet..."

Olokoot vaikka paskoneet...

...Mantaa ei haittaa!

"On se...

...prkle kumma...

...ku täällei saa ees nukkua!"

Pikkusen on ollu nyt Manta-painotteisia nämä päivitykset, mutta eipä hättää, aikasta pian taitaa olla Mopin vuoro päivittää blogia, siihen malliin sen ohimosuonet on viime aikoina taas pullistelleet, että asiaa saattasi olla...

Huomenna koittaa loman loppuhuipennus, rumisaksat piiitkän tauon jälkeen! Voipi olla, että takapenkkiläisillä pullistuu silmät päästä, kun hallin pihaan kurvataan ja todennäkösesti kartturilla tärisee jalat vielä Hyryllä asti, kun kotiin päin ajellaan!