Lunta on tullu sen verran että potkuroimaanki on päästy ja meikäpoika näytti sitte kunnolla mistä käyttölinjaset cottonit on tehty.
Äiskä inhoaa sitä, kun monet ihmiset luulee, että me puudelikoirat ollaan vaan semmosia sohvaperunoita eikä me tarvita paljoa liikuntaa eikä meidän kans voi harrastaa mitään. Nyt se heittäyty ite rasistiksi, koko ajan se on höpöttäny että Manta tarvii kunnon valjaat hiihtoon ja juoksuun ja sen kans kokeillaan ihan oikeeta vetohommaa ja lässyn lässyn. No pistäähän ne tuommoset puheet vihaksi ja kun äiskän kans sitte eilen lähettiin potkurilenkille näytin, että minustaki olis vetohommiin. Oon telkkarista nähny, että ne hiskikoirat huutaa kun ne niin kovasti haluaa vetämään ja minä otin niistä mallia, ulisin ja päästelin menemään niin paljo ku kintuista pääsin. Äiskää nauratti niin paljo että sen piti pysähtyä kesken parhaimman vauhdin, kun muuten olis TAAS ollu potkuri penkassa.
Niin ja mitä olikaan tehnyt Manta (jolle siis ollaan hankkimassa niitä vetovaljaita), kun ne kävivät äiskän kans vähä pitemmän lenkin. Äiskä oli pysähtyny hetkeksi korjaamaan pipoa paremmin päähän ja Manta oli hypänny tyynen rauhallisesti potkuriin istumaan. Siinä se oli istua napottanu silmät sihrullaan ja korvat rypyssä eikä ollu ottanu kuuleviin korviisakkaan äiskän kehotuksia matkan jatkamisesta. Se reppana muuten luulee, että jos laittaa korvat ryppyyn ja silmät kiinni muuttuu ihan näkymättömäksi. Maailman viisain koirarotu?
Äiskää oli meinannu pikkusen nolottaa ja oli sitä vähä naurattanukki, kai se Manta oli aatellu että sais äiskäki tehä välillä töitä.
Hävetti se muuten minuaki tässä yhtenä päivänä, kun kylällä oli yhen kaupan edessä loimulohikauppias. Muuan täti oli käyny ostamassa sieltä itelleen herkun ja Mantaraukalla veny kaula puolisen metriä, kun se täti käveli meitä vastaan. Ja kun kaula ei enää venyny, se nousi takajaloilleen vetämään vainua. Onneksi se oli semmonen mukava täti ja sitä vaan nauratti, mutta minusta tuommonen ei oo kauheen sivistynyttä käytöstä. Manta ei oo varmaan ikinä kuullu sellasta käskyä, että "älä himoitse lähimmäisesi loimulohta". Mutta sehän onki vielä niin nuori ettei oo käyny ees rippikoulua. Tosin en oo muuten minäkään. Mutta ei se haittaa, se on meillä suvussa, äiskä kävi sen pikakurssina 19-vuotiaana ja iskä pakon sanelemana kolomikymppisenä, sitä kun pyydettiin silloin kummiksi eikä sillä koulutus olis riittäny siihen hommaan.
Viikolla oli aika kamalasti pakkasta eikä me hirveesti tarettu lenkkeillä. Äiskä käytti meitä juoksemassa työpaikkansa pellolla, mutta minä en oikeen tarennu juosta sielläkään, siksi minusta ei oikeen kuviakaan saanu. Minä sitte oottelin lämpimässä autossa sen aikaa kun Manta vähän juoksenteli, kauaa ei äiskä senkään antanu kirmailla kun ottaahan se tuommonen pakkanen jo hengen päälle.
 |
| Karvanlähtö ei oo edenny vielä häntään asti |
 |
| Pikkusen aikaa minäki tarkenin |
 |
| ...Manteli vois nenässään, valon tuoda pimeään... |
 |
| Kuuraparta |
Tokorintamalla tunnari tökkii ja pahasti, kotona me se osataan mutta hallilla ei. Äiskä on miettiny ja miettiny ja miettiny mistä se vois johtua, mutta ei se oo keksiny ja me ei kerrota. Ei se sekään liian helpolla saa päästä. Äiskä kuuli tässä yhtenä päivänä yhen lapsen suusta, että se on sen vuoksi itsenäistyny läksyjen teossa eikä kysy joka asiaa aikuisilta, koska aikuisista tulisi sitten liian viisaita. Äiskästäki tulisi ihan liian viisas jos me kerrottais sille kaikki meidän aivotukset. On paljon parempi, että se ei kaikkea tiedä eikä ymmärrä.
Ruutua me on kans reenailtu ja minä oon sitä mieltä, että se riittää kun oon just ja just nauhojen sisällä, äiskä haluaa että oon keskellä. Tästä asiasta meidän pitää varmaan vääntää kättä vielä pitkä tovi, saa nähä kumpi voittaa.
Manta on reenaillu ohjattua noutoa Jennin ohjeiden mukaan ja se pelittää aika kivasti, merkki löytyy mukavasti ja käsimerkistä haetaan oikea lelu. Minä en oo sitä vielä reenannu, mutta tarkotus kyllä olis.
Aksailua on otettu ihan pikkusen omalla hallilla, viime maanantain rumisaksat peruuntu pakkasen vuoksi mutta huomenna mennään sinne kirmailemaan. Vielä keretään sitten yhesti käydä ennen joulutaukoa, toivottavasti tammikuussa ei pakkaset kipua ihan mahottomiin ettei tuu ohjatuista reeneistä kovin pitkää taukoa.
Ja vielä loppuun pikkusen asiaa tuosta äiskästä. Sillä kun on tapana noitua tätä maailman menoa ääneen niin, että me koirat joudutaan ihan pakostakin kuuntelemaan sen vuodatuksia. Sillä pistää välillä niin vihaksi muutamat lausahdukset, mitä ihmiset päästävät suustaan.
Ensinnäkin äiskä on joskus kuullut ihmisten sanovan koirastaan, että "se on niin kiltti että lapset saavat tehä sille ihan mitä vaan". Me varmaan ollaan ihan kamalia petoja, koska meille lapset ei tosiaankaan saa tehä ihan mitä vaan, hammasta vois tulla aika äkkiä jos leluauto kalahtasi päähän kesken parhaimpien kauneusunien. Vois ehkä pikkusen kouluttaa niitä lapsukaisia, että mitä koiralle saa tehä ja mitä ei.
Toinen äiskän verenpainetta kohottava lause on "ei tällä oo papereita kun tämä on vaan kotikoira". Niin, "kotikoirahan" saa olla lähtösin ties mistä pentutehtaasta. Harmistus kun en nyt sattuneista syistä voi kertoa, mitä äiskä tässä ihan vasta kuuli, mutta jatkossa se aiko vierailla aika tiuhaan apulassa ja jos siellä on myynnissä pentuja tiettyjen rotujen yhdistelmästä ja vielä paikkakuntakin natsaa, niin se ei ehkä voi olla soittamatta. Enkä minä ainakaan halua olla kuulemassa sitä puhelua.
Ja kolmantena, "pystykorva (tms vastaava "ulkokoira") ei sovi kaupunkiin/kerrostaloon". Ei niin, paljo paremminhan ne voivat maalla pihan perällä häkissä, nehän pääsee sieltä ulkoilemaan kerran vuodessa parin kuukauden ajan. Ja jos ei sitte haukku pelitä, niin nappi ohtaan ja susien ruuaksi. Aika paljo löytyy lähiympäristöstä koiria, joita me ei olla koskaan ikinä nähnyt lenkillä, siellä ne vaan häkissä haukkuvat päivästä toiseen. Mutta ne on varmaan tosi onnellisia kun ne asuvat melkein MAALLA ja OMAKOTITALOSSA.
Onhan sitä paljon muutakin, mistä se tuo äiskä aina jaksaa pauhata. Kerran yksi työkaveri sano sille että "lopeta se koirien kans vouhotus ja tee lapsi". Ei tarvi varmaankaan sanoa, että hetken aikaa äiskä oli aika sanaton. Ei vois ees kuvitella, mitä tuommonen lausahdus saisi aikaan ihmisessä, jolla on takana vuosien lapsettomuushoidot (tiedoksi vaan, äiskällä ei oo). Joskus ihmiset on aika idiootteja. Aika usein tarkemmin ajateltuna.
Noita häkkikoiria äiskä sitte eilen mietti, kun se otti iltatorkut ennen yövuoroon lähtöä. Me oltiin ihan likikkäin ja äiskällä piti ihan hammasta purra, kun se rakasti meitä niin paljon ja sillä halutti rutistaa meitä ihan täysillä. Minä nukuin iskän tyynylla ja Manta kaivautu kainaloon ja me oltiin aika onnellisia. Vaikka äiskä kyllä joskus sanoo, että olis kiva herätessään nähä ensimmäisenä jotaki muuta ku minun persreikä, niin ei se sitä pahalla sano. Sitä paitsi minä en ees piereskele. Manta päräyttelee joskus, onneksi harvoin, semmosia turauksia, että äiskällä ja iskällä valuu vesi silmistä. Se voi johtua siitä sen älyttömästä ruuan hotkimisesta, mutta nyt sillä onki käytössä semmonen ahmimisenestokuppi.
Saatan minäki joskus päästää semmosen äänettömän tuhnun, mutta rinsessojen pierut haisee onneksi mansikoille. Ja vadelmille ja suklaakakulle. Ihmisten on tähän ihan turha sanoa mitään vastaväitteitä, koska meidä hajuaisti on niin paljo parempi kuin teidän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti