Mantan ja Mopin touhuiluja: Eipä kummempia

Eipä oo kummosia tässä viikon aikana tapahtunu, iltavuoroa on pukannu siihen malliin että aika yksinäisiä on reenit aamutuimaan olleet. Tänään vietettiinki sitte hallilla aikaa koko rahan eestä, aksailtiin ja talkoiltiin tulevaa mätsäriä varten. Samalla vietettiin pieniä pikkujouluja, kahviteltiin, juotiin kölkkiä (= glögiä), syötiin pipareita, torttuja ja suklaakakkua ja tietysti pikkusen suklaataki. Ja olihan se mukavata, Nupperi kirmaili keinua niinku ei ikinä mitään kammoa olis ollutkaan, tosin kepit on nyt se pelottava juttu...Joo ei tämä ainakaan tylsäksi käy.
Makrilli hakee kepit melkeen hienosti, pikkusen vaan hirvittää miten kauan ne ehjänä siinä vauhissa pysyy. Tarttis varmaan vaihtaa harjanvarret rautakankiin.

Ai niin, sattuhan tässä viikolla yks semmonen juttu että meinasi jalat täristä vielä kotonakin. Käveltiin kaikessa rauhassa koirien kans metässä, kun yhtäkkiä takaa juoksi kaksi koiraa eikä omistajaa näkyny missään. Huusin omat koirat luokse, Manta tuli heti mutta nämä kaksi vierasta koiraa lähtivät ajamaan Moppia takaa. Toinen niistä oli semmonen tanskandogin kokonen musta kaveri, toinen sekarotuinen pystykorva ja Moppihan juoksi karkuun niin paniikissa ettei ees tajunnu tulla minun luo. Siinä kerkesin kyllä ajatella jo kaiken mahollisen ja mahottoman lopputuloksen läpi, kunnes takaa-ajo loppu ja Moppi pääsi äiskän luo turvaan. Koirien omistajaa en koskaan ikinä nähnyt, lienevätkö karanneet häkistä tai jostain, mutta kylläpä se pikkusen säikäytti. Hetken päästä samat koirat tulivat uudelleen vastaan mutta eivät kuiteskaan tulleet enää lähelle kun kunnolla karjasin. Moppi-rinsessalla meni kyllä melkonen tovi ennenku palautu siitä höykkyytyksestä, Mantalla puolestaan säkäkorkeus kasvoi 10 senttiä kun se huomasi, että kyllä me äiskän kans yhet irtohurtat ruotuun pistetään...

Sittenpä pikkusen kuvatuksia lenkiltä, hämäriähän ne ovat mutta on sentään ollu pakkasta, vielä ku tulis lunta että päästäsi potkuroimaan!