Potkurireenejä alotellaan

Perjantaina minä sen sitten sain, vaaleanpunaisen potkurin! Yleisön pyynnöstä täytynee julkaista kuva ensimmäisestä testiajosta:

Tekniikka vaatii hieman hiomista...

Eilen käytiin taas kokeilemassa ja aikasta hienosti Manta hoksasi, että tarkoitus olisi ravata potkurin vierellä, ei vetää. Vetohommaakin on kyllä pikku pätkä testattu ja voi hitsi että tuo koiruus nauttisi siitä. Kunhan saadaan ne kunnon valjaat ja hihna niin pääsee se sitäki tekemään, pikkusen vaan mietityttää että missä tuon uskaltaa päästää täysiä menemään...

Moppikin pääsi kokeilemaan potkuttelua, pikkusen sitä ens alkuun pelotti jalaksista lähtevä ääni, mutta äkkiä se siihen tottui. Koskapa Mantan vauhti on Mopille liian kova, minun täytyy varmaankin hommata rinsessalle koppa, jossa se saa istua kun lujempaa mennään!

Koiruuksilla oli aika tylsä loppuviikko, kun iskä oli työmatkalla ja ne joutuivat olemaan kahtena päivänä 8h yksin. Nyt osaa taas arvostaa sitä, että on joku jonka kanssa voi jakaa vastuun koirien lenkityksestä. Normaalissa päivätyössä se sujuisi helpommin, mutta kolmivuorotyötä tekeville koirien yksinhuoltajille nostan kyllä hattua. Iltalenkillä yheksän jälkeen väsyttää jo valmiiksi ajatus seuraavasta aamusta kun tietää, että on noustava varttia vaille viisi aamuvuoroon. Mutta ehkä siihenki tottuisi jos olis pakko, pahinta oli töissä ollessa ajatella, että koirat joutuu olemaan niin kauan yksin.
Koirat ottivat sitten kaiken ilon irti siitä, että iskä ei ollut kotona, Moppi nukkui Jankan tyynyllä ja Manta minun jalkojen päällä. Moppi osaa vaan olla niin huvittavan ylimielinen tuon Mantan suhteen, se tuli ite ekaksi minun kainaloon, teki kuperkeikkoja  ja päästeli niitä ihme kurkkuääniä niinkuin aina tuossa tilanteessa kunnes lopulta mylttäsi iskän tyynyn mieleisekseen ja asettu siihen. Manta tuli sitte vuorostaan tekemään omat kuvionsa, työnsi kielen sieraimen kautta korvaan, venytteli,tunkeutu peiton alle ja kaivautu kainaloon. Se Mopin ilme, millä se Mantaa katsoi oli niin paljon puhuva: "Siis voi luoja tuo eläin on idiootti!" Ei tainnu tulla rinsessalla mieleen, että teki ite hetkeä aiemmin ihan samankaltaiset kuviot. Onkohan meillä muuten se kuuluisa paljon puhuttu "johtajuusongelma", kun nuo koiruudet saa nukkua kainalossa ;)

Lenkkikelit on  meillä päin olleet viimesen viikon aika onnettomat, just nyt luistimet olisi parhaat kulkupelit kun joka paikka on peilikirkkaalla jäällä. Tänään käytiin sen verran lenkillä että saivat tarpeensa tehtyä, itehän siellä pysyy pystyssä liukuesteiden kans mutta koirat liukastelee. Viikolla ei päästy mehtään kun oli lauhan jälkeen pakkasta ja hanki jääty, siellä olisi tassut olleet auki aika äkkiä. Luojan kiitos meillä on tuo halli, minne pääsee leikkimään ja riehumaan, lelujen piilottelu ja etsintä väsyttävät koiruuksia kummasti.

Pallo löytyi...

...ja lammastuhero kans

Pk-trimmaus

"Kumpi eka aiskän luona saa hirven sydäntä!"

Viime aikojen reeneistä sen verran, että tokoilussa on tunnari nyt täydellisellä tauolla. Nuo on vissiin keskenään sopineet, että ei muka osata sitä, koskapa molemmilla se on yhtäkkiä ihan epämäärästä haahuilua.
Merkki on hyvällä mallilla kummallakin, Mantan kans voisi kohta alkaa ottamaan siitä ruutuun menoa.
Hyppynouto sujuu molemmilla mielettömän hyvin, Mantakin kantaa kapulaa jo lähes aina niin kuin pitääkin.
Paikallaolossa Manta on parissa viime reeneissä noussut taas istumaan, kun reenitään yksin sitä ongelmaa ei ole, edes avoimen paikallaolossa. En tiiä mikä ihme siihen auttasi, tuntuu että kaikki konstit on kokeiltu.
Mopilla tekemisen into vain vahvistuu, seuraaminen on ihan älytöntä sinkoilua ja se jopa edistää (!!!) mutta oon siitä vaan iloinen, parempi niin mitä että se hiimailee siellä jossain takavasemmalla.
Ens lauantaina meillä on Mantelin kanssa toko-ringin reenit enkä millään malttais oottaa. Jospa sitä sitte sais jotain vinkkejä tuohon paikallaoloon, se kun tällä hetkellä tuottaa kaikkein eniten ongelmia.

Lauantaina otettiin aksaa ja Moppi päätti ettei halua hypätä. Tietysti aattelin että se on kipeä jostain, mutta kun sen illalla kopeloin en löytäny mitään kipukohtia. Lenkillä se liikkuu normaalisti, hyppii, leikkii Mantan kans ja tokohyppy menee ilman ongelmia, joten kyse on ehkä prinessasyndroomasta. Oliskohan se vaikka liukastunu ja säikähtäny tai kolauttanu tassun rimaan, muutahan se ei tarvi. Onneksi huomenna on rumisaksat, katotaan siellä sitte miten hypyt sujuu.
Mantan kans otettiin hyppytekniikkaa, keppejä ja putkeen irtoamista, mukavasti meni.

Mopilla on herkkujemma

Päivätirsat

Löytysi meiltä parempiakin paikkoja missä makoilla

Vaikkei pihalle kattoessa uskosi, niin Jouluun on enää reilu kuukausi. Minä niin nautin siitä ajasta, vaikkei sitä ehkä kaikki ihan uskosi, meidän pihalla kun ei oo yhtä ainokaista sähköistä jouluvalohörhellystä. Minä inhoan niitä...  Ja inhoan sitä, kun Joulu alotetaan liian aikasin, tänään törmäsin kaupassa joulupukkiin ja minusta niiden pitäsi olla liikkeellä vasta joulukuussa.
Kovasti oon miettiny mitä sitä koiruuksille tänä vuonna lahjaksi ostasi, niillehän pitää ihan ehottomasti olla herkkulahjojen lisäksi jotaki muutaki. Kummilapsille pitäsi kans jotaki keksiä, siinäpä ne tärkeimmät lahjaressin aiheuttajat onkin. Ja siitäpä tuliki mieleen, että miksi ihmeessä aina puhutaan tosi negatiiviseen sävyyn siitä, että lemmikit on joissain perheissä lapsen asemassa. Miksi ei saisi olla? Meillä ainaki ovat. Mutta ei se sitä tarkota, että niitä kohdeltaisiin niinkuin ihmislapsia, kyllä ne ihan koiria saavat olla. En nää siinä mitään väärää, että ne nyt vaan ovat meidän perheessä ne, joiden hyvinvointi menee kaiken muun edelle ja niinhän se menee lapsiperheissäkin. Tai ainaki pitäsi mennä. Ja koskapa meillä ei ole lapsia (eikä näillä näkymin tule, syitä ei tarvi minun mielestä kaikelle kansalle kertoa) niin ei se oo keltään pois.
Takaisin aiheeseen, Joulua siis  kovasti ootellaan. Varsinkin ja ehkä eniten sitä leivinuunista tulvivaa lanttulaatikon tuoksua... Masu ei tykkää mutta mitäs pienistä, on se vaan niin taivaallisen hyvää. Ihan pakko on ehkä tehä yksi pieni koe-erä jo ennen joulua, tai vaikka kaksi tai kolme. Ja porkkanalaatikkoa kans. Ja niissä eväissä ei sitte voita ja kermaa säästellä, sanopa kuka tahansa ihan mitä tahansa niin niistä se maku saadaan. Sitä paitsi minä en syö suklaata, en ees jouluna, niin pakkohan ne kuuluisat ylimääräset joulukilot on  jostain hankkia!