perjantai 9. marraskuuta 2012

Karibialla

Kerrankin ei koira-aiheinen blogipäivitys! Aivot on nyt ihan pakko saada nollattua jos meinaa unen päästä saada kiinni tälle yölle ja mikäs sen parempi nollaus kuin muistella vuosien takaista matkaa Miamiin ja Karibialle.

Oli aivan huikea reissu, ensin oltiin muutama päivä Miamissa ja sitten lähdettiin viikoksi risteilemään aika huikealla paatilla, Freedom of the seas oli siihen aikaan maailman suurin risteilyalus ja täytyy kyllä sanoa, että oli siinä parina ekana päivänä pienellä kaenuulaesella pikkusen ihmeteltävää. Palvelu oli ihan huippuluokkaa ja ruokaa oli tarjolla ympärivuorokauden, kaikki muu paitsi alkoholipitoiset juomat kuului matkan hintaan, joten ilman kuntosalia oltais tultu ehkä pyörimällä kotiin.

Lienee sanomattakin selvää, että matkalla sattui ja tapahtui aika paljon, kaiken kertomiseen menisi päivä aikaa. Mutta jokainen voi itse kuvitella, että kun neljä onnettoman kielitaidon omaavaa maalaistolloa pääsee ulkomaille, on reissu aika ikimuistoinen. Me ei siis oltu minkään matkatoimiston järjestämällä matkalla, vaan seikkailtiin ihan omiksemme ja loppujen lopuksi hienosti pärjättiin. Kovasti me reenattiin enklannin kieltä jo matkalla, hyvä esimerkki meidän mielettömästä kielitaidosta saatiin  välillä Helsinki-Pariisi, kun joimme viinilasilliset matkan kunniaksi ja joku yhtäkkiä huomasi että "Jaakkos kippo is apsaiddaun". Näillä eväillä suunnattiin sitte kohti Ameriikkaa, mutta Haitilla kyllä sitte huomattiin, että kyllä ne ymmärtää kaenuun murrettaki. Jan-Karilla meni pikkusen ohi snorklaus-välineiden vuokraamossa sen täti-ihmisen puhe ja se sitte  tuumasi hyvinnii kaenuulaesittaen että "TÄH". Täti selitti heti asian uudelleen ja selvemmin ja johan se meni jakeluun.

Niin ja mehän siis risteiltiin ensin Miamista Haitille, sieltä Jamaicalle, sitten Caymansaarille ja lopuksi Meksikon kautta takaisin Miamiin. Koko reissulta odotin kaikkein eniten Jamaicalle pääsyä, vuosien takaisesta coctail-elokuvasta oli tullut semmonen käsitys että siellä vain tanssitaan rannalla bambuhameessa ja uiskennellaan vesiputouksen alla... Ei se ihan niin ruusuista ollut, kyllä siellä vaan köyhyyskin näkyi. Caymansaarista ja Meksikosta minulla ei ollut mitään ennakkokäsityksiä ja molemmat olivat ihan mielettömiä paikkoja, molemmissa olisi viihtynyt paljon pidempäänkin kuin vain sen yhden päivän.

Valitettavasti iso osa kuvista on julkaisukelvottomia, koska niissä törötetään tukka pystyssä posket auringon polttamina bikineissä ja semmosia nyt ei oikeen yleiseen jakeluun kehtovaisi laittaa. Tässä nyt kuitennii muutamia...

Maijamipiitsillä

Jos minä uskaltaudun uimaan, pitää olla jo tosi lämmin keli   (olisko ollu jotain reilut +30)


Satamassa

Laiva lähtee...
Tervetuliaispippalot

Yksi miljoonasta ruokasalista, täällä syötiin  ne hienoimmat illalliset

Pyyhkeet vaihdettiin tietysti päivittäin, mutta siitäki oli tehty taidetta

Tänne suunnattiin joka aamu

Matkalla Haitille

"Meidän" laiva
Snorklaajat
Paikasta A paikkaan B huristeltiin raktorin peräkärryssä

Uimasillaan, turvallisesti haiverkkojen tällä puolen

Laivan uima-altaita

Pyyhemäyris

Jamaicalla

Laivalla pääsi surffaamaanki...

...tai kiipeilemään

Allaspippaloiden tarjottavia


Caymansaarille menossa

Auringon nousu
Suomalaista käsityötä Meksikossa

Pitihän siitä kuva ottaa kun minä juon kaljaa ekan kerran kymmeneen vuoteen...helle tekee tehtävänsä

Tais olla reissun kohokohtia

Vessoissakaan ei ollu valittamista




Tämä "meidän" laiva, niinkuin monet muutkin Royan Caribianin laivat on siis tehty Suomessa. Monet laivan henkilökunnasta arvasivat meidän kotimaan, koskapa olivat itse olleet tai ainakin käyneet Suomessa silloin kun laivaa Turussa rakennettiin. Vaikka kielitaitomme on mitä on, niin yhtenä iltana illallisella kuunneltiin hymyssä suin viereisen pöydän keskustelua Suomesta. Kauhistuttavaa oli, että siellä on niin kylmä, että merikin jäätyy talvisin :).
Oli muuten hienoa huomata,  että vessoissa oli Oraksen hanat ja saunassa Helon kiuas. Ja saunasta puheen ollen, siellähän piti käydä joka ikinen aamu kuntosalilla rehkimisen jälkeen. Naisten puolen saunassa minä ja Marja olimme aina ainoat alastomat, kaikki muut istuivat urhoollisesti vaatteet päällä... Ja ne kaikki muut taisivat pitää meitä hulluina... Miesten puolella oli sama meininki kunnes eräänä aamuna Jari oli löytänyt lauteilta toisen alastoman miehen, ihan tuiki tuntemattoman sellaisen ja oli tietysti kysynyt että "Veör aar juu kam from?" Setä oli vastannu että "Aim from Finland, veör aar juu?" Sitteppä tais löytyö jutusteltavaa enemmänni.

Kyllä se vaan säännöllisin väliajoin iskee ihan hirmunen hinku takasi tuonne lämpimään, mutta siinä on muutamia muttia eessä. Ensinnähi nuo koirat, toisekseen en enää ikinä nouse lentokoneeseen (sanopa kuka tahasa ihan mitä tahasa, niin minoon sitä mieltä että venäläiset junatki kulkee tasasemmin mitä amerikkalaiset lentokoneet) ja kolmanneksi ei olis kyllä varaakaan. Mutta onneksi on jotaki mitä muistella!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti