lauantai 15. syyskuuta 2012

Tokotauko, koirapäivä, aksailua...

Mistähän tässä alottasi, pari viikkoa on tainnu vierähtää edellisestä päivityksestä. Sotkamon kokeen jälkeen meillä alkoi tokoloma, unohettiin kaikki seuraamis-perusasento-kontaktinipotukset ja huilattiin. Teki hyvää niin itelle kuin koiruuksillekkin, mielen virkistykseksi otettiin kuitenki pariin otteeseen  ruutua ja tunnaria.
Lauantaina 8.9 koitti sitten se kauan odotettu päivä, ekat aksareenit omalla kentällä! Moppihan meni ku juna, sen kans ei isompia ongelmia oo, Mantalle rengas on vielä aika hankala mutta kepit se menee kyllä hienosti. Rimat on ollu nyt 45-50 cm, lokakuun alussa ollaan menossa Vappu Ala-talon oppiin ja jospa sitä sieltä saisi sitte vinkkejä noiden hyppyjen reenaamiseen.

Luokkakuva ekoista agireeneistä
"Tää tykkäis tästä lajista aika paljo"
Tämä sujuu!


Sunnuntaina oli sitten melkosen rankka päivä, en ehtiny nukkua yövuoron jälkeen ollenkaan kun piti hilipasta jo kymmeneksi kentälle. Me järjestettiin semmonen koirapäivä meidän omalla kentällä, ohjelmassa oli mm. rotuesittely, agilitya, kiihdytys- ja nakinsyöntikisat koirille ja koira-aiheinen tietokilpailu lapsille. Pikkusen hirvitti tuleeko ketään paikalle mutta pelko oli onneksi turha, porukkaa oli yllättävän paljon ja kilpailuihinkin riitti osallistujia. Moppi pääsi osallistumaan nakinsyöntikilpailuun Nean kanssa ja hienosti niillä pelitti yhteistyö, vaikkeivat palkintosijoille yltäneetkään. Ei taida muuten tarvita edes mainita että Manta ylsi kolmanneksi... Pakko on kyllä ihastella tuon  Nean kykyä käsitellä noita koiruuksia, hän osallistui rotuesittelyyn leonberginsä Moonan kanssa ja ei ehkä ihan jokaisen 10-vuotiaan käsissä sen kokoinen koira pysy. Joillain se taito vain on!
Manta osallistui kiihdytyskilpailuun ja siitä me napattiin isojen koirien ykkössija, samalla tuli reenattua melekosen vauhdikas luoksetulo :).

Nea ja Moppi
Tarkkana!
Kiihdytyskilpailujen palkintojenjako, kakkosena Kati ja Venus
"Voittajan on helppo hymyillä" sanoo Noora, Vanja kiri voittoon pienten koirien sarjassa. 2. Milo, 3. Luka
Kiitokset puffetinpitäjille

Nyt menneellä viikolla on taas tokosteltu, Makrillin kans alotettiin paikallaolo ihan alusta. Kotipihalla mitään ongelmia ei oo joten avoimen paikkamakuutakin on kotosalla otettu. Joskin ei aina kauhean hyvällä menestyksellä... Tuli todistettua lopullisesti tuo koirien viisaus, kun laittelin tässä yhtenä päivänä pihaa talvikuntoon. Komensin koiruudet takapihalle paikkamakuuseen siksi aikaa kun hain etupihalta niitä hivenen kuivahtaneita kesäkukkia pois ja siinä etupihalla touhutessani näin kun Manta kurkkasi nurkan takaa. Se hävisi siitä samon tein ja kun palasin takapihalle, Manta makasi just siinä kohassa mihin sen jätin, jopa kieli tais roikkua samalla puolen suuta ja se ilme oli niiiiin viaton. Minä en kyllä ihan täysin usko sitä etteivätkö koirat osaisi ajatella!
Mopin kans on nyt masennusvaihe menossa tuossa tokoilussa. Kamala ajatella että päästään kokeisiin vasta puolen vuoden päästä. Vaikka minä joka ikinen kerta ennen koetta kiroan itteni alimpaan piiiip ja vannon etten ikinä enää lähe kokeisiin, niin kyllä se vaan tuo reeneihin motivaatiota kun on joku juttu mihin reenata. Mutta reenaillaan nyt talvi niitä voittajan liikkeitä ja opetellaan uusia temppuja,  keväällä aletaan sitte taas hinkkaamaan avointa.

Perjantaina me pyyhkästiin sitte Kajaanin mölliaksailemaan, Manta meni mölliradan ja Moppi 1lk:n. Pikkusen meinasi jänskättää Mantan kans radalle meno, mutta kun vauhtiin päästiin niin piru vieköösä että oli mukavata! Koiruus pysy hanskassa aika lailla koko radan, eka kierroksella taisi rimoja sinkoilla mutta tokalla meni jo paremmin, A:lle ja yhteen putkeen ei irronnu kunnolla mutta olin kyllä niin tyytyväinen meidän suoritukseen! Ja mikä parasta, ympäristö, ihmiset, muut koirat ym ei näyttänyt keskittymistä haittaavan, luulisin että jos joku ois räjäyttäny hallin katon taivaan tuuliin Manta ei ois huomannu sitäkään...
Mutta Moppi minkä teki!!!! Mistä ihmeestähän se on saanu päähänsä, että kontakteihin ei saa koskea... Se oikeen pysähty ennen kontaktia ja loikkasi sitte ilosesti yli... Mutta vauhtia oli, ja intoa, sehän se on tärkeintä. Eikä se sitte niin huonosti mennytkään, olin jo kotiin lähössä ja laitoin koiria autoon, kun Jenni tuli huutelemaan palkintojen jakoon, en olis ihan heti arvannu että kolmanneksi kirmailtiin!

Nuppunapunen lomiksessa

"ÄISKÄ KATO MINKÄ LÖYSIN!!!"






Köyhän naisen teeseitse-ohjurit


Parin viikon päästä lähetään Ouluun ensimmäisiin toko-ringin reeneihin, aikasta kivaa! Kolmen viikon päästä on sitte se agikoulutus ja kokeeseenki pitäis jonnekki ehtiä jossain välissä. Eipähän tarvi miettiä mitä niinä harvoina vapaina viikonloppuina tekisi!


1 kommentti:

  1. Onpa taas mukavaa luettavaa ja mahtavia kuvia !esimerkiksi tuo otos Mantasta rannalla, wauuu...t.Susanna, (Weekasit)

    VastaaPoista