Viikonloppu Rovaniemellä

Perjantaina sitten koitti se kauan odotettu reissuun lähtö, suunnattiin auton keula kohti Rovaniemeä. Ajeltiin Kuusamon kautta ja pistäydyttiin Mustissa ja mirrissä viemässä sinne mainokset mätsäristä ja möllitokosta. Siellähän vierähti tovi, kun myyjät olivat niin kivoja ja ehittiin jo vähä suunnitella kimppareenejäkin, jos joskus vaikka ajeltaisiin Kuusamoon tokoilemaan. Mantalle oli ihan pakko ostaa kullan värinen ketjupanta missitouhuihin, kun siitä oon niin kauan haaveillu...

Rovaniemelle päästiin ilman kommelluksia, matka meni ihan mielettömän nopeesti. Jenni ja Satu olivat perillä hitusen aiemmin, käytiin porukalla kaupassa ja sitte mökille. Sitten saatiinki heti nauraa kuspissit housussa, kun Kaija hihkasee että "mikä huone täällä on" ja meinasi kävellä läpi olohuoneen seinällä olevasta peilistä. Ja samasta peilistä meinasivat mennä läpi myös Manta ja Onni...
Aikas pian paikalle hurauttivat Mantan siskot Peppi ja Hilla, Lotta-äippä ja varaäippä Emmi omistajineen. Suunnattiin porukalla iltalenkille Ounasvaaran rinteille ja kylläpä oli komiat maisemat! Kaikki 9 koiraa tulivat keskenään toimeen hienosti ja vauhtia riitti, ei siinä oikeen kameran kans meinannu perässä pysyä. Kaijan kameralle kävikin kyllä vähän köpelösti, kun sattui pieni yhteen törmäys ja Kaija lensi mukkelis makkelis kameransa kanssa. Näytti ihan kamalalta, mutta nyt kun jälkikäteen sitä miettii niin väkisinki naurattaa... Kun se sieltä ylös kompuroi me muut oltiin huolissamme miten kävi, mutta Kaija vaan silitteli kameraa ja oli huolissaan sen hyvinvoinnista... Mitäs siitä jos leuasta valuu veri ja kädet on mustelmilla, kunhan kamera pelittää :).
Illalla tuli sitte todistettua bordercollien älykkyys, ne osaavat koota jopa vuodesohvan. Kokkailtiin keittiössä ruokaa ja koirat juoksivat ja leikkivät ympäri mökkiä, kunnes Manta päätti hypätä selkänojan kautta sohvalle. No sehän siitä pompun voimasta lakosi vuodesohvaksi, taisivat koirat säikähtää ihan yhtäpaljo kuin mekin, mutta olivat sitte jo saman tien siinä vuoteella leikkimässä. Ja sillä mallilla se sitte oliki koko viikonlopun, Kaija sen siitä sunnuntaiaamuna kokosi, joskin näytti ens alkuun sille että se tarvii siinä bc:n apua...
Onni oli vissiin aika huumaantunut siitä ihanaisesta tuoksusta mikä Mantasta lähti, meinasi olla hiukan vaikeuksia keskittyä syömiseen kun toinen harrastaa ilmaseksiä sohvalla minun viltin päällä... Yrittihän se vähä noita tyttöjä eka liehitellä mutta kun hammasta tuli niin katsoi vissiin parhaaksi hoidella hommat ihan itekseen.

Kaikki muut olivat niin väsyneitä etteivät jaksaneet käydä ees saunassa, minä pidin väkisin Kaijaa hereillä höpöttämällä joutavia. Taisi se kello kyllä olla jo lähempänä kahta kun valot sammutettiin ja aamulla heräsin joskus ennen seittemää siihen kun Manta ryömi viereen ja halusi ihan kamalasti rakkautta.
Aamukahvien jälkeen suunnattiin taas ounasvaaran rinteille aamulenkille, Sirillä ja Onnilla olivat missimittelöt silloin lauantaina ja me lähettiin Kaijan kanssa kaupunkiin ettimään valokuvausliikettä. Ekassa ei tiietty Nikonin kameroista hirveesti, mutta meidät käskettiin Anttilaan ja sinnehän me sitte meleko kauan yritettiin päästä. Seinässä luki isolla Anttila, mutta kun eihän me reppanat löydetty sinne ovea. Lopussaan päädyttiin parkkihalliin jossa sitte ajeltiin hissillä ylös alas ties kuinka kauan kun ei vaan löydetty sitä sisään meno aukkoa. Kylläpä siinä taas sai päästellä melekosen hervottomia hihityksiä, meillä kun täällä maalla pääsee niin harvoin hissiin niin otettiin siitäki lystistä kaikki ilo irti.

No päästiinhän sinne Anttilaan lopussaanki ja sen jälkeen kierreltiin vielä hetki kaupungilla ennenku lähettiin käymään näyttelypaikalla. Oli niin pirun kylmä tuuli ettei tarettu jäädä katsomaan Sirin ja Onnin esiintymisiä vaan lähettiin mökille. Koirat olivat ratketa onnesta kun olivat olleet ainaki 3h yksin, mutta nukahtivat heti meidän tultua. Vähän väliä ne kävivät kuitenki juomassa ja mehän siinä sitte voivoteltiin että niillä on varmaan ollu niin kamala ikävä etteivät oo ees juoneet tai levänneet... niinhän me idiootit luultiin!
Kaijan kasvatti Elmo käväsi kylässä ja missit palasivat näytelmistä, Siri oli ollut Erittäin Hyvä ja onni huikeasti roppi pentu kera kp:n. Ja tottakai molempien käytös näyttelypaikalla erinomaista, sen siitä saa ku jaksaa reenata!

Illalla suunnattiin Kaijan, Tiltan, Mopin ja Mantan kans tokoilemaan, menossa mukana olivat  edellisillan lenkkiseuran lisäksi Kokkolalaisvahvistukset Katja ja bc Eena sekä Mantan sisko Chandler Anniinan kanssa. Otettiin ekana paikallaolo mikä meni Mantan kans mielettömän hyvin, reenailtiin sitten pieni hetki iteksemme eikä vieraat koirat ympärillä pahemmin häirinneet keskittymistä. Sitte otettiin yksitellen ja Manta päätti ettei tiiä mitä sana seuraa tarkottaa...Olin ihan ulalla tuosta, mutta ehkäpä minun oma jännitys uudessa paikassa sai koiranki epävarmaksi. Tai sitte syynä oli yksi toinen juttu, josta lisää edempänä... Hitusen jäi harmittamaan kun en sitten ehtiny enää Mantan kans ottamaan enempää, Mopinkin kans oikeestaan vaan kaukkarit. Mopille olis tehny tosi hyvää kun oltais saatu otettua kunnon kisareenit, mutta kello oli jo sen verran paljon että parasta oli lähteä mökille. Olisi ollut niin mukava lähteä Susannan luo jatkamaan iltaa, mutta koirat olivat jo sen verta väsyneitä että niiden oli parasta päästä mökille levähtämään.

Ja kun sinne päästiin niin selvisi ainakin osittain Mantan ja Tiltan ihmeellinen käytös reeneissä. Ja se väsymys ja jano. Kaija rupesi antamaan Tiltalle ruokaa mutta kun eipä ollut ruokaa mistä antaa. Nämä näppärät koiruudet olivat meidän ollessa kaupungilla osanneet avata vetoketjun ja päässeet käsiksi Tiltan nappuloihin. Eikä ollu muuten jälellä yhtä ainutta nappulaa. Olispa ollu kiva olla kärpäsenä katossa kattomassa sitä touhua, Moppi on varmaan istunu vieressä sen näkösenä että "nuin EI saa tehä" mutta nämä kaks ahmattia ovat vaan kilvan vetäneet evästä naamaan.

Taisi se kello olla taas melko pitkälle yli puolen yön ennenku saunomiselta, höpötykseltä ja hihitykseltä nukkumaan päästiin, taidettiin siinä illan aikana ottaa muutamat saunasiideritki. Ja olipa kyllä niin mukavata vaan istua ja nauttia jouten olosta!

Aamulla herätys oli samanlainen kuin lauantaina, Manta työntyy viereen koko ruhonsa voimalla, Tilta työntää naamaan villasukkaa leikin toivossa ja Moppi taisi siinä vaiheessa maata Kaijan kainalossa. Aamukahvien, lenkin, tavaroiden pakkauksen ja mökinsiivouksen jälkeen pyyhkästiin Kaijan kanssa missimittelöihin, Satu ja Jenni jäivät vielä viimeistelemään mökin lähtökuntoon. Moppikin pääsi elämänsä ensimmäisen kerran näyttelyyn, sen kans siellä tosin vaan pikkusen tokosteltiin...Mantan veljen Redin omistaja otti pienet reenit Mantan kans ja hienosti sujui, sitte vaan ooteltiin ja ooteltiin. Johanna teki Mantan karvotukselle suoristusoperaation, sehän on vieläki melkein kalju ja nyt kun karva on hitusen kasvanu latvat töröttää iloisesti ylöspäin. Minähän jo edellisellä viikolla mietin että kannattaako tuolla turkilla misseilemään lähteä, mutta kyllä se kannatti, rumat ne karvoilla komeilee. Manta kulki Millan kanssa hienosti, tuloksena JUN ERI1 SA PN3 VARA-SERT kera tosi hienon arvostelun! Aika huikeata, en olisi kyllä ikinä voinu uskoa että noin hyvin menee, vaikka tokihan se maailman kaunein omasta mielestä on. Aika vähä näitä missijuttuja seurailen, mutta jotenki tuntuu että parhaiten siellä pärjää ne lyhytjalkasemmat pitemmällä turkilla varustetut bc:t. Siinä kun Hennan kanssa katottiin niitä muita kanssakilpailijoita, niin tultiin siihen tuloksen että meillon urheilumallin koirat, me ajetaan ferrareilla, muut menee maastureilla ;). Mantan sisaruksista kehässä oli tosiaan myös Peppi ollen Erinomainen hienolla arvostelulla. Ja mikä kaikkein parasta, sisarukset käyttäytyivät niin mielettömän hienosti, häkissä nukutaan miltei tassut taivasta kohti ja osataan ottaa rennosti siinä ihmispaljoudessa ja hälinässä. Siinä kehää ootellessa leikin pariin otteeseen Mantan kans ja on niin kiva huomata, miten se keskittyy touhuamaan tuommosessaki ympäristössä. Minä kyllä siinä vähä mietin, että onkohan koiran kans leikkiminen ihan lailla kielletty näyttelyalueella, kukaan muu kun sitä ei näyttäny harrastavan. Ite kyllä aattelin että päivä on niin pitkä ja tylsä koiralle, että ihan sen vuoksi otin lelun mukaan. Ja jos ihan suoraan sanotaan, niin ei ne nuo näyttelyt oo mikään kauhea nautinto meikäläiselle, oikeastaan kaikkein kivointa on tavata siellä kasvattajaa ja sisaruksia omistajineen. Seuraavaksi me mennään Paltamoon ja siinäpä ne misseilyt taitavat tälle vuodelle olla. Tosin jos työt antaa periksi mennään käymään näyttelyssä Rovaniemellä uudemman kerran elokuun lopussa, mutta ihan vaan sen vuoksi että nähdään tuttuja ja päästään lenkkeilemään Ounasvaaran upeisiin maisemiin!

Ounasvaaralla

Peppi, Lotta-äiskä, Hilla ja Manta

Emmi päätti että joukkoon tarvitaan hieman muutakin väriä

Manta ja Peppi

Moppi, Lotta ja Hilla

Miss häntä

Rinsessat saa nukkua tyynyllä

Ilmankos niillä käyttää yksiin kun värityskin on sama

Sipiasiaa ystävälle

Moppi ihastelee maisemia

Aamulenkillä

Ilmankos väsyttää, masu pullollaan Tiltan ruokaa

Moppi tokoreenilöissä

Ja Manta kans

Mister Rovaniemi, roppipentu ja kp, sai myös lisänimen ilmaseksin Suomen mestari

Napu pakeni sängyn alle

Satulla ei oo yksinäinen olo

Meiän missi

Uusi reissu on jo harkinnan alla, ehkä tokokokeiden merkeissä joskus syys-lokakuussa. Taas oli kyllä niin mukava viikonloppu että tämän voimin jaksaa palata viikon päästä töihin. Valtaisat kiitokset kaikille mukana olleille ja vielä kerran kiitokset Millalle Mantan esittämisestä, oli kiva nähdä Rediäkin vaikkakin ihan vilaukselta!