Mantan ja Mopin touhuiluja: Rumisaksat

Oltiin tänään Kajaanissa aksaamassa, ens alkuun näiden piti olla viimeset ohjatut reenit reiluun kuukauteen mutta kiitos hyvän asiakaspalvelun ens maanantaina päästään vielä reenaamaan ohjatusti, sitte tuherretaan kuukausi ihan iteksemme.

Mantan kans lähettiin reissuun sillä mielellä että mennöö miten mennöö, juoksut kun voi saada ne korvat entistä enempi suppuun ja kuulo voi sitte hiukan heikentyä. Mutta vielä mitä, en tiiä oliko syynä juoksut vai viime viikkoiset monet minireenit, mutta jotenni meiän yhteistyö tunnosti sujuvan paremmin ku ikinä. Tokihan minun pitää oppia liikkumaan vielä paaaaaljon paremmin ja Mantan täytyy oppia irtoamaan ja muutenki paljon on vielä matkaa ennenku kaikki palaset on kohillaan, mutta tällä hetkellä tuntuu aika muikealta.
Keppejä mentiin yksittäisenä ohjureiden kans, ne on aika mukavalla mallilla. Niitten idea on jo Mantalla hyvin selvillä, kunhan vaan malttia löytysi. Takaaleikkaus renkaalle oli aika ongelmallinen, sitä reenataan nyt sitte kotona.

Ja Moppi sitten. Jos kehtaisin laittasin jonku voimasanan tähän alkuun mutta tyydytään lievempään ilmasuun, voi hitsi mikä vauhti ja into!!! No joo, raalla ei ollu keinua, sehän se on se kompastuskivi, mutta en oo kyllä eläessäni juossu tuon eläimen kans niin lujasti ku tänään. Mopin kans oon nyt ottanu täällä kotona vaan hyppytekniikkareenejä, liekkö se sitte osasyynä tuohon että intoa löytyy radalla. Aivan huippuisat reenit!

Monet voi olla eri mieltä asiasta, mutta minusta tässä koiraharrastuksessa kaikkein tärkein asia on koiran ja omistajan välinen suhde. Oon tainnu kirjotella tästä aiheesta aiemminkin mutta paasataan nyt vielä, ku alkuun päästiin. Eli koirakko voi tehä nappisuorituksen huippupisteillä, mutta jos se on vaan teknisesti huippuisa suoritus ilman yhteisen tekemisen riemua, niin kyllä se minut ainaki kylmäksi jättää. Kun sitte näkee kokeissa koirakon, jonka suoritus ei oo niin tyylipuhdas mutta tekemisen riemu loistaa kehän laidalle saakka, niin meikäläisellä on kaikki karvat pystyssä ja melkeen saa kaivella nenäliinaa taskusta.
Mopin kans meillä näitä "sydämet sykkii samaan tahtiin"- tilanteita on toki ollut reeneissä moniamoniamonia, samoin Mantan kans vaikka yhteiseloa on kestäny paljo vähemmän aikaa. Tänään sykki kaikilla kolmella just samaan tahtiin, huomenna suunnataan heti aamusta mehtään ja sitte voitais ottaa vaikka sakilla päiväunet, ihan vierekkäin ja se jos mikä sitä suhdetta parantaa!