maanantai 25. kesäkuuta 2012

Mopin mietteitä

Ajattelin sitte minäki vaihteeksi kirjotella kuulumisia, pitkästä aikaa. On ehkä parempi, etten sano sen kummempia tämän päivän rumisaksoista. Äiskä on kertonu, että kaikki ihmiset eivät osaa iloita toisten onnistumisesta vaan ne tulevat kamalasti kateellisiksi ja alkavat puhua sitte semmosia kakkajuttuja. Eli oon ihan hiljaa niistä aksoista, ettei kukaan vaan pahota mieltänsä ja ala puhumaan niitä kakkajuttuja.

Sieltä Kajaanista ajellessa äiskä mietti, että mitähän se tekisi jos ei ois  Rumista ollenkaan. Se ei ehkä ikinä olis villiintyny tuohon aksaamiseen niin paljoa, enkä minäkään välttämättä olis oppinu tykkäämään siitä lajista. Ja kun se tarkemmin aatteli, niin ilman rumisreenejä meillä ei ehkä olis Mantaa, koska sehän on oikeestaan Salmen syy että se asuu meillä. Tai siis ei välttämättä Manta mutta bc kummiski. Äiskä on sitä kyllä niin monesti huokaillu, että miten se oikean rodun löytyminen voiki joskus olla niin pienestä kiinni. Eikä sitä oo vissiin rotuvalinta kaduttanu, niinku ei minunkaan kohalla. Tosin olihan noilla se Riepu-cottoni ollu jo ennen minua, niin että minun tullessa  taloon ei sitä rotuvalintaongelmaa ollu. Joskus äiskä vähä naljailee iskälle siitä, ku se ei niin millään olis halunnu meille sitä toista koiraa. Kyllähän joku siitä taisi äiskälle sanoakki, että miksei se vaan ota sitä koiraa, mutta äiskän mielestä siihen pitää kyllä olla molempien suostumus, varsinkin kun sen työvuorojen vuoksi iskä joutuu monesti lenkittämään ja ruokkimaan ja hoitamaan meidät. Yhtenä iltana Manta nukku sängyn vieressä selällään jalat seinällä, niinku se nyt usein tekee (minä nukun rinsessapedissä sängyn alla) ja äiskä sano iskälle että kato nyt tuota, kaduttaako tuon ottaminen. Iskä siihen vaan murahteli ja tuhahteli, niinku miehillä on tapana kun ne ei ilkee sanoa mitä mieltä ne oikeesti on. Mutta oliskohan ollu heti peräti seuraavana päivänä, kun äiskä ilmotti iskälle, että Manta pääsi kattomaan lampaita. "Oooooiiiii onko se iskän tyttö nähny lampaita miltä ne näytti oliko ne kilttejä lässynlässynlääpynlääpyn" sano iskä ja Manta tunki kieltä iskän poskionteloon ja teki kupperiskeikkoja sylissä. Ei se iskä kovin katuvalta vaikuttanu ja äiskä ei kehannu sanoa yhtään mitään.
Niistä lampaista muuten, niistä ei ollu isoa iloa. Sieltä ne parin kymmenen metrin päästä tuijottivat Mantaa ja Kiraa ja Kira ja Manta tuijottivat niitä, se siitä kohtaamisesta.

Ens viikonloppuna me ollaan lähössä Rovaniemelle, ku Mantan pitää käydä siellä missikisoissa. Se missijuttu on Mantalla vasta sunnuntaina, mutta me mennään sinne jo perjantaina Satun, Sirin, Jennin, Onnin, Kaijan ja Tiltan kans. Me tavataan varmaan sillä reissulla paljo Mantan sukulaisiaki, tarkotus olis pitää yhteisreenitki ja humputella muutenki kaikkea kivaa. Iskällä ja äiskällä meinaa vaan olla huoltajuuskiista, ku iskä haluis että minä jään kotiin mutta äiskä haluis minut mukaan. Saa nyt nähä mihin lopputulokseen ne tulee, näillä näkymin minä oon kyllä visusti lähössä matkaan. On se kyllä kiva kun nähdään näinki usein noita Makaroonin sisaruksia ja äitiä ja kasvattajaperhettä ja sisarusten omistajia, jos minä oon ihan oikeen ymmärtäny, niin ne taitaa kaikki tulla ihan hyvin juttuun keskenään. En ainakaan minä oo huomannu että ne mitenkään verissäpäin olisivat tapelleet, ihmisetkään.

Sitte tiistaina minä pääsen mölliaksakisoihin ja toivottavasti se tuo äiskä minua muistaa tällä kertaa ohjata. Alkuviikosta täällä on varmaan taas se perinteinen köhäkkätori, siellä on kamalasti ihmisiä ja myyntikojuja ja me aina istutaan siellä äiskän kans ja saadaan herkkuja jos ollaan kiltisti. Viime vuonna äiskä näki siellä sellasen kassin, minkä se olis tahtonu ostaa mutta sillei ollu rahaa mukana. Se myyjä olis voinu vaihtaa sen kassin minuun mutta äiskä ei suostunu vaan haki kotoa rahaa ja osti sen. Siinä on kissankuva, yäk!

Ai niin, pari sanaa vielä Juhannuksesta. Perjantaina meillä oli yövieraita ja nukkumaanmenoaikaan minä olin hukassa. Sen verran fiksu oon, että bongasin heti, missä on talon puhtaimmat lakanat ja nukuin onnellisena niiden mutkassa, sen yövieraan pedissä. Ei  oo muuten minun syy että se yövieras joutu nauttimaan aamupalaksi heinixiä.
Me saatiin perjantaina juhlan kunniaksi Mantan kans jalkapallo ja piru vieköösä että meillä oli perjantai-iltana mukava pelata sillä. Se ei kyllä pysyny hengissä ku puoli vuorokautta, ku Manta otti sen hengiltä. Olisittepa nähneet tuon bc:n ilmeen, ku se niiiin ylpeänä kanto sitä pihalla ja yhtäkkiä alkoi kuulumaan suhina. Kylläpä pallo tipahti suusta aika äkkiä ja kun Manta onneton vielä kävi sitte tökkäämässä kuonolla sitä palloa niin sehän meni ihan littanaksi. Nyt meillä on sitte nallen, jäniksen., apinan, oravan, haisunäädän, ketun jne nahkojen lisäksi myös pallon nahka. Me siis harrastetaan pehmolelujen suolistusta, siksi meillä on vaan nahkoja. Mutta voi niilläki leikkiä.
Lauantaina vietettiin päivä mummolassa ja tuttavien mökillä ja vaan nautittiin yhessäolosta. Illalla meille tuli taas vieraita ja sitte taas grillattiin ja saunottiin ja me sitte Mantan kans vaan nukuttiin kun oltiin päivä juostu pitkin metsiä. Minä sain ihan kamalan kipukohtauksen takajalkaan siellä mummolassa, ihan onnuin ja nuolin tassua ja äiskä luuli eka että jos siihen pisti ampiainen. Ei se siitä mitään löytäny ja epäili että se saatais olla a)havunneulasen pisto b)muurahaisen purema tai c) prinsessasyndrooma. No just joo, sehän saatto olla vaikka käärme tai ilves joka siihen hampaansa upotti, olin niin loukkaantunu että makasin sen jälkeen rannalla enkä suostunu tulemaan ees laiturille, ku minua oli loukattu.
Lenkillä lomiksessa juhannuksen aaton aattona
Se luulee paimentavansa, mutta lauma ei tottele
Reenie suolla Mika Myllylän malliin
Luulis nuilla korvilla kuulevan
Mietiskelyhetki
Eipä ollu pitkä ilo tästäkään lelusta, ehjänä vielä tässä vaiheessa
Onkohan siellä juhannusyön kunniaksi tyynyn alla kukkia vai sonninsuti?
Mummolan pelloilla

TAHTOO UIMAAN!!!
Iskän kans laiturilla
Kerro kerro kuvastin, ken on maassa kaunehin...
Hampaat irvessä kohti seikkailuja
Äiskän lempparikuva
Manta nauttii
Pesiöllä grillikodassa
Äiskän kainalossa

Ai niin, olin ihan unohtaa... Siis Mantalla on SE aika vuodesta ja se on minusta niiiiin ällöä, että hyvä ku pystyn samassa huoneessa olemaan. Äiskä on tästä vähä ihmeissään, mulla ku on pienistä, suht.mitättömistä anatomisista vajavaisuuksista huolimatta suht. kova into tutustua vastakkaiseen sukupuoleen, varsinkin jos niillä on nämä  tuheropimperopäivät.  Mutta Manta on minusta niin vastenmielinen, että hyiyäkällötys!!! Äiskä jo mietti, että oonkohan minä ihan oikeesti niin viisas, etten suostu koskemaan "pikkusiskoon" vai onkohan tälle joku muukin selitys. Se on kuiteski aika onnellinen siitä, että huolimatta minun seksuaalisesta aktiivisuudesta ja Mantan tuheropimperosta yhteiselo sujuu näin vaivattomasti, olis kuulema paljo hankalampaa jos olisin koko ajan vonkaamassa Mantalta jotain, minkä olemassaolosta en loppujenlopuksi tiiä yhtään mitään. Tai niinhän tuo luulee etten muka tietäis.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti