sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Loma!

Tänä aamuna koitti sitte se kauan kaivattu hetki, sain pistää työpuhelimen kiinni ja tunkea sen työpaikan avainten kans tuonne laatikkoon missä säilytetään asioita joille ei oo muutakaan paikkaa (semmosia laatikoita on meillä monia ja niistä löytää aina vaikka mitä, mm. monia kipaleita naksuttimia, jotka on aina hukassa...). Seuraavat 4vk vain nautitaan!! Vaikka kelit ei kyllä kovinkaan kesäiset oo, niin siitä viis, pääasia että on LOMA!

Viimeset kaksi viikkoa on töissä ollu semmosta haipakkaa etten oo kerenny muuta ku kotitokotusta ottamaan ja  se ainoa vapaapäivä viime maanantaina oltiin Kajaanissa agistelemassa. Hienosti se toimisi tuo Manta jos kartturi älyäisi liikkua samaan tahtiin (=niin täysiä ku kintuista lähtee), mutta sitä ku on pari vuotta reenannu hitaamman koiran kans niin opettelussahan se homma on. Mopin kans yhteistyö sujuu ja yhä vieläki mietin hommaisko sen lisenssin vaiko eikö. Katellaan nyt, mennään koiran ehdoilla. Van reeneissä meillä on kyllä niin mukavata!

Mulle on nyt tullu ihan hirmu ongelmaksi tokossa  tuo vasemmalle kääntyminen Mantan kans (Mantalle se ei oo ongelma vaan mulle!). Saara katto sitä perjantaina ja Kaija eilen ja ehkä se nyt tästä alkaa luistamaan, viime yönä tein töissä yssikseni vasemmalle käännöksiä siihen malliin että varmaan urat näkyy aulan lattiassa, mutta jospa se olis nyt itelle tallentunu päähän miten se tehään.
Mopin kans oli tarkotus lähteä Iisalmeen tokostelemaan heinäkuussa mutta koe on jo täynnä, harmi koska Iisalmessa on aina niin kiva tunnelma ja aivan mahtavia ihmisiä! Katellaan nyt minne mahutaan, yli 300 kilometriä ei haluttais lähteä ajelemaan.
Ja tokosta puheenollen Mantan veli Laiko nappasi eilen huikeat pisteet sm-tokossa, en muista tarkalleen mutta yli 180 kuiteski. Aivan sikahienoa, perässä tulla räpistellään...

Mutta sitte ihan oikeaan asiaan. Tuolla yhellä keskustelufoorumilla on käyty kiivasta keskustelua siitä, miten koiran käytökseen  ja luonteeseen vaikuttaa geenit ja miten paljon kasvatus. Oman mielenterveyden kannalta en oo osallistunu siihen keskusteluun mutta täällä yssikseni oon välillä ollu ihan haltioissani aivan mielettömän hienoista kommenteista ja välillä on taas rr noussu kohinalla ylöspäin ( se on ihan hyvä, koskapa alhainen verenpaine aiheuttaa joskus semmosta huimausta, ettei pystyssä meinaa pysyä) . Niin, väkisinki tästä keskustelusta tuli mieleen minun Reima. Sehän on siis hevonen, ei koira, mutta uskoisin että aikalailla samanlaisilla periaatteilla molempia kasvatetaan ja jalostetaan = tavoitteena olisi saada mahd. terve ja käyttötarkoitukseen sopiva jälkeläinen. (Joskin tässä asiassa koirien jalostus on huikeasti edellä.)
Niin eli siis Reimaan. Olen tuntenut sen syntymästä asti ja voin ihan oikeesti (Kaija ehkä ymmärtää tämän...siis-sana vielä eteen...) sanoa, etten oo ikinä koskaan nähny yhtä rehellistä ja ihmiseen luottavaa oria kuin se oli. Reiman ollessa 4v. se lähti pois ja suru oli aika suunnaton, olin hoitanu ja reenaillu sitä siinä vaiheessa useamman vuoden. Reima teki hienon kisauran, en muista nyt tarkalleen mutta reilusta sadasta startista n. puolet ylsi totosijoille ja laukkamerkintöjäkin on taulussa vain muutama. Niinkuin monesti käy, ravurin ura katkeaa usein jalkavaivoihin, niin Reimallakin kävi. Se myytiin "ratsuksi" jonnekkin ja sitte jonnekkin ja sitte jonnekkin sillä seurauksella, että se oli menossa teuraaksi vihaisuuden vuoksi. Reima, vihainen????? En niin millään uskoisi sitä, mutta pakko kai se on. Reiman ollessa 11v se tuli takaisin synnyintalliinsa ja sitten minä sen ostin omaksi. Suuret kiitokset Jussille, joka teki Reimasta taas "normaalin". Eikä siihen minun tietääkseni tarvittu mitään hevoskuiskaajia, vaan normaalia kohtelua ja sellaista hevosen elämää mikä kuuluisi jokaiselle hevoselle = ruokaa, ulkoilua ja rakkautta. Reima on hyväluonteisten vanhempien tervepäinen jälkeläinen, joka saatiin huonolla pidolla sellaiseen kuntoon, että ainoa vaihtoehto oli teurastamo. Eli ei ne geenit aina kaikkea takaa. Ja koskapa tästä blogikirjotuksesta tulis pienoisromaani, en ala selvittämään sen tarkemmin muita hevosten parissa kohtaamiani tapauksia, mutta sen verran kuitenkin, että kyllä hulluistakin vanhemmista voi saada ihan toimivan tapauksen. Ei välttämättä siihen tarkoitukseen mihin on ajateltu, mutta onneksi  meillä kaikilla ei oo se ravikuninkuus tai tottelevaisuusvalion arvo kriteerinä sille, kuin hyvä se eläin on. Jos eläimestä ei oo kisakentille, niin ei sen arvo ainakaan minun silmissä laske.



Tämä eläin oli siis menossa teuraaksi vihaisuuden vuoksi, kuva muutaman vuoden takaa

1 kommentti:

  1. Pitääpä laittaa vähän lisäystä eiliseen blogitukseen. Ensinnäkin tuo ilmaus "hulluista vanhemmista" kuulostaa ehkä aika ronskilta, mutta ku tohkeissani kirjotin en sitä sillon ajatellut. Olisko "rodulleen epätyypillisesti käyttäytyvä" parempi... niin ja siis missään nimessä en oo sitä mieltä, että kannattaisin näiden "rodulleen epätyypillisesti käyttäytyvien" eläinten käyttöä jalostustuksessa :)

    VastaaPoista